IRC-Galleria

hmmm..... vitsit ku ei oo selvännäkijän kykyi, olis nii ihanaa nyt vaa tietää et mitä tulee tapahtuu... ei jaksais enää vääriä polkuja kulkea... tahtois olla vaan varma kaikesta! epävarmuus laittaa stressaamaan, mut toisaalt elämäs pitää ottaa riskejä. ja eipä ne elämänpäättymis hetket nyt niin kauheita oo etteikö niistä selviytyis. hetki surren ja sitte taas eteenpäin viilettäen. että toisaalt samapa tuo. kuha nauttii niistäki hetkist mitä nyt on. :)

et ehkä tää taas täst ku alkaa itsellee höpöttelee ja asioita avaamaan. Ku mä vaa tahdon nii kovin pitää tästä kaikest kii ja tehdä kaikkeni tän kaiken ihanan etee et onnistuu kanssa. Mut toisaalt mä en voi vaikuttaa ku omasta puolest ja jos oikein yritän ja oikein kaikkeni annan ni ehkä jotain mullakin säilyy....

vitsit nyt se lottovoitto tulsi kyl isoo tarpeesee.. tai no jaaa... no koht kaikki on taas niin hyvin... mä voin vaa ite vaikuttaa siihen kuinka onnellinen ja iloinen nyt vaan voin olla. Mähä itse päätän siitä kaikesta mitä tunnen ja tahdon tuntea. :) kun vaan aina muistais itseki sen.... joka tapaukses asia joka tuo lohtua tää kaikki loppuu joskus ennemmin tai myöhemmin mut loppuu kuiteski...

ja toisaalt onha tääl mörskäs iha hyviäki hetkiä... :) niistäki pitää osaa nauttia... oikeastaa joka päiväs on vaikka kuinka paljon kaikkea ihanaa jos sitä vaan tahtois ja osais arvostaa... :)

Ei sais aina ensimmäisenä pelon antaa vallata ja ikävien tunteiden vallata mieltä... tässä kaikessa kuitenkin tärkeintä on pystyä olemaan positiivinen jo pienistäkin edostys askeleista, mutta minkäs tekee ku oon "nyt heti tänne kaikki mulle" ihminen :D *repee*

aivan huippu kivaa oli! kiitti kamut!! :D nii ja raxuliini myös!!! :) täytyy ottaa uusiks.. :)
bileet veeral ja jatkot tresis ja tytsyt jatkoi lohee ja mä kullan kaikkuu <3!!! :)


heh eikä ollu ees seuraavana päivänä darraaka, sitä tää aikuis ikä teettää ;) :D

miks sen tarvi hajottaa rikkinäinen ihminen ihan palasiks.... inhottavaa ku se voi kaikkee puuttuu ja kaikkeen vielä vaikuttaa. tuntuu nii pahalta. ihan ku olisin vankilassa. en pääse pois vaikka kuinka tahdon. mullek iukutellaa ja äksyillää ja vittuillaa... mulle puhutaan ku olisin tehnyt maailman suurimman rikoksen.

vaikka mä tiedän ja tunnen et se toinen kyllä tietää mistä tää kaikki johtuu ja mä ymmärrän kyllä nii hyvin et on paha olla ja tää on vaikeeta meille molemmille. mutta mä vaan toivon et antais mun jo olla. mä nii tahtoisin jo jatkaa elämää ja olla onnellinen. mä ansaitsisin sen ainaki mä luulen niin. En mä tiedä tai ehkä sitte tää kaikki on vaa tarkotettu mua kasvattamaa ja kovettamaan.

mä e tajua miten voin olla samalla täällä nii vahva ja sitte taas niin heikko. Ja se vähäinenki mistä tuun onnelliseks on sillä mahdollisuus multa pois viedä. esim se että voisin lähteä tyttöjen kaa juhlimaan viikon päästä. Työporukalla. Jos se oikee vittumainen tahtoo olla ni se evää snekin mahdollisuuden.

vitsit mä en toivois tällä hetkellä mitään muuta maailmassa enemmän kuin et voisin olla sen kanssa kaveri ja hyvä kaveri. Ja et kunnioitettais ja arvostettais toisiamme. Mut ymmärrän ja tajuan kyllä et tällä hetkellä ja ehkä ei koskaan se ei voi olla mitenkään päin mahdollista...

Mä oon saanut hirveän paljon mun elämään sisältöä ja mua itseäni takaisin. Esimerkiksi musiikki on ollut mulle ihan pikku tytöstä asti todella tärkeää. Äiti on opettanut vauvasta asti kuuntelemaan musiikkia. Yhdenki ihanan iloisen hetken muistan kun asuimme vielä omakotitalossa ja perhe oli ehjä. Kuuntelimme musiikkia kovalla olin ehkä viisi vuotias. Äiti ja isi oli tehneet itselleen "paukut" ja mulla oli limpparia. Ja tanssimme olohuoneen pöydän ympärillä. Mä muistan vieläkin sen fiiliksen, sen biisin ja sen hetken kuinka huippu hauskaa oli. siitä asti olen oppinut löytämään hetkeen ja aikakausiin sopivia biisejä. Joku tietty biisi saattaa herättää hirveän kaipauksen ja tiedon siitä en et oon sillon ollut olemassa ja kokemassa sitä hetkeä mikä palaa mieleen haikeana.

Sellaisia merkki hetkiä tulee esiin aina sillo tällö. :)

Myös oppisin laulamaan aika paljon pienenä. Lauloin itselleni, viihdytin itseän omilla lauluillani elämästä ja kokemuksistani. Lauloin aina yksin itselleni. Äiti ja isi onkin sanonut että hirmuinen pölötys kuului kun olin yksin. Mulla on ollut aina mieletön mielikuvitus. Mut en ikuna kehtanut laulaa ääneen muiden kuullen. Mulla on myös ollut mieletön laulujen sana muisti. Kun vähän kasvoin ja jouduin käymään paljon sairaalassa astma testeissä helsingissä. joka ikinen matka sinne ja takas päin lauleskelin lauluja. Muutenkin mun lemppari harrastus lapsena oli istua autossa ja lauleskella ja katsella ikkunan ohi meneviä maisemia. :)

Koulu aikaa ujona ja hiljaisena tyttönä purkasin paineet myöskin itsekseni laulamalla. Se oli keino millä sai paeta kaikkea. Teini ikään päästessäni. Tahdoin oppia muutakin kuin laulamaan. Myös tanssimaan. Tein hirvveitä pitkiä harjoituskia koulupäivien jälkeen. Tanssin peilin edessä ja lauloin. Koitin koko ajan tulla paremmaksi ja yritin olla realistinen tuomari :D. Sitten laulamsesta tuli joka päiväinen arkinen juttu. stuin tietokoneella tai katseli ntv:tä (yksinäni) lauleskelin.

Sitten jossain vaiheessa kolme vuotta sitten aloin kadottaa taitoa. Ja nyt pitkästä aikaa olen tas alkanut kunnolla availee ääntä ja tehdä taas töitä sen laulu taidon eteen. :) Olen kyllä aikamoinen sana pankki. Löytyy useiden laulujen sanat kokonaisuudessaan päästä. Ja koko ajan halu oppia uutta :).

Ilman musiikkia mikään ei olisi mitään.

Siinä taas pieni pala elämää. Tuli vaa taas nii hyvä mieli, ku neräs ihminen on tuonut enemmän vielä sitä musiikkia mun elämään ja paljon sellaisia hetkiä joita tuun kaipaamaan aina.

*hih* sitä oppii kaikkea uutta! :D onha tuoki aika yliveto.. tai sitte nää mun pravuurit et sönkkää omaa ja ajattelee samal muuta ni ei siit puhest saa mitää selvää...




ps. ei ollu mun vetoni :D

joku vois jo sanoa et oon iha älyttömän huono kuvaaja ku kuvat aina sumeita :DDD. Pakko oli päivittää vähän et mul on kaks ihkua lastaki!!!! :) vaikak ne onki ollut nyt toosi sairaana pitkään.

ja ps. en oo enää vapailla markkinoilla... niilleki jotka tuossa pari päivää sitte päiväkirjamerkintääni ei ymbännyt.. :D jok uvoi tuumaa et oon nopea yms. mut tää ihminen ei liity millää tavalla eroon. tuo ero on jo vanha juttu... siinä oli nii paljon kaikkea miks miks ja miks. tää ihmine nei tod liity siihe ollenkaa ja en tahdo kenenkää nii ajattelevan! piste ja loppu! :) ja jos ei usko ni lukekoon mun aikaisempia pvä kirja merkintöi... :D se selvittää millane tuska vuos sitä on ollut! *huhhuh* vihdoin seki ohi!! Ei voi sanoa ku et täydellinen vuosi tulossa!! :D *nauraa onneissaan*

ei oo enää kauaa ku pääsee täält talost veks.. eikä tarvi enää tuon exä kaa nii usein olla tekemisis. vaikka hyvillä mielin erotaan. ja ollaan saatu aikuistettua, ettei tarvi toiselle olla v.mäinen. täytyyhä meidä kahde pystyä lasten edessä fiksuina olemaan. :) onneks tää on koht kaikki ohi. onneks onneks onneks!!!

Sit pääsee elää omaa elämää, aika ihanaa sellast *luulen ja toivon* :)

no arvaaha se jo naamastaki :D

lapset on tosi tosi tosi kipeinä... mut muute elämässä menee loistavasti :D

HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, IHANAAAAAAAAAAAAAAA, RAUHAISAAAAAAA, LEMPEÄÄÄÄÄ ja HAUSKAAAAAAAAAAAA JOULUA KAIKILLE IHANILLE RAKSUILLENI!!!!!!!!!!

Kerro minulle yksi tai useampia asia , josta pidät minussa .

Ainoa sääntö on tämä:
Et saa sanoa sellaista asiaa , jonka joku muu on jo sanonut .

Sen jälkeen postaa tämä omaan blogiisi , niin minä voin kertoa ,
mistä minä pidän sinussa!

Olen yhden miehen tyttö ja toivottavasti aina näin. :) Tänään oli yksi maailman ihanimmista päivistä. ja olen maailman onnellisin. :) mä tiedän mitä tahdon eikä enää mikään epävarmuus paina kaikki on ok.. :D ja se on hyvä. ainoa mikä painaa ni... ei sitä kaikkea voi kertoa..