IRC-Galleria

Yhteys toisen tunteisiin perustuu vuorovaikutukseen, sillä on rytmi kuin sydämmellä ja tuota voi pidättää kuin hengitystä mutta olon tullessa tukalaksi pitää ottaa happea mistä sen saakaan. Ystävistä kun aika on heille otollinen ja rakkaista jotka toivottavat aina tervetulleeksi. Siksipä rakkaus on sukupuoletonta, seksuaalitonta, ystävyys perustuu enemmän suvaitsevaisuuteen ja monet jotka eivät itseään rakasta korostavat tämän puutetta individualistisuudella koska eivät saa yhteyttä aina käsillä olevaan hyväksyntään.. joka on kuitenkin raskasta, lepo syntyy kuitenkin parhaiten kun osoittaa mistä tämä hyväksyntä/rakkaus kumpuaa. Sitä voi joko vältellä tai katsoa suoraan silmiin. Jos yhteys on terve, se tuntuu hyvältä. Jos latautunut hämärillä kerrostumilla ne ovat hyvä saattaa esille. Jos ei kestä hyvää saati 'pahaa' on parempi eristäytyä hetkeksi lepoon, mutta jos rakkaus on häiritsevä olotila sen outoudelle on hyvä panostaa elämänsä voimavarat sillä muussa tapauksessa ei enään muista millaista oli hengittää. 

Jokainen hetki on uusi mahdollisuus olla niin vähän kuin mahdollista, tämä tyhjiö ei muodostu ennenkuin ymmärtää miten paljon on mahdollista. Meillä on alituinen tarve korostaa itseyttä ja olla se joka määrää tahdin ja suunnan  mutta yksi ihminen ei voi tehdä tälläistä valintaa, koska toinen pulssi syntyy ja milloin uloshengittää. Olemme kahlittu sydämmen iskuihin, orjia tälle, miten tämä eroaa siitä miten kaksi ihmistä yhteydessä toisiinsa, voivat uskoutua toisilleen ollen tahoillaan 'niin vähän kuin mahdollista' koska yhdessä he kuitenkin täyttävät kaikkeuden. 

Muu on kapinahenkeä tätä vastaan, ego on luotu pahimmista vaihtoehdoista mutta miten linnunkin kävisi jos tämä ei uskaltaisi avautua ilmatyynylle, on kovin helppoa loukkaantua itsekkyydelle sairastuen itse tuolle. Kun hellyyttä ja huomiota pantataan ihminen muuttuu hyödykkeeksi jonka yhteyttä voi annostella kuin kuvastoa selaisi luoden itselleen ennakoitua elämää. Tulevaisuuden todennäköisyydet ovatkin voimakkaiden sydänten käsillä, ja ainoa tapa selviytyä täällä on olla tiiviissä vuorovaikutuksessa elävän hetken kanssa sillä pelko tätä kohtaan on myös kuoleman halveksimista, tiedon sivuuttaminen itsensä viiltämistä.