IRC-Galleria

Tyhmyys ei ole luonnonvakio,
se pitää hyväksyttää itselleen joka päivä uudestaan. Kun ei halua muuttaa omia luonnevikojaan ja kestää niitä toisessa mahdollistaa kauneimmankin yhteyden lahoamisen.

Katoavinta luonnonvaraa näyttää olevan läsnä-olo silloin kun on vaikeinta koska mikään ei ole helpompaa kuin lopettaa se, etenkin kun iän myötä osaaminen ja haasteet kasvavat -- ja muut jotka voisivat välittää kuihtuvat pois.

Rakastan kauneutta kaikissa mutta etenkin heissä jotka haluavat että se jatkuu.

Ihminen jolle on toimittu tai joka toimii väärin / salailevasti omistaa helposti loppuelämänsä todistaakseen niiden olleen perusteltuja tekoja jotta ei tulisi paha mieli josta ei pääsisi ulos kuin kasvamalla pienemmäksi kuin oli luullut olevansa.

Ihmisten tehdessä kompromisseja saadakseen ennakoitavaa mielihyvää tulee helpommaksi sulkea korvat kun alkaa tuntumaan ettei se olekaan enään omissa käsissä.

Jossain vaiheessa lämpö ei enää ole yhteinen nimittäjä vaan mikäli ei tule kylmäksi loppuu syy puhua. Tyhmyys kuitenkin kasvaa kun toinen tiedä mikä ei hänelle kuulu.