IRC-Galleria

Huomenna tähän aikaan seison varmaan Helsinki-Vantaalla jossain jonossa lentolippu kourassani. Pitäisi kai valmistautua jo, käsipestä alusvaatteita ja silleen. Rinkka on jo ovela ja yksi vaatekasakin lähes valmiina pakkautumaan. Mitä tuonne pitäisi ottaa mukaan? Ajankulua ja aurinkovaatteita?

Hyvä paeta tässä välissä. Mut torjui jo uusi kiinnostuksenkohde ja sydämeni valittu perui tapaamisen joka olisi ollut tänään. Ollaan sitten kokonainen kuukausi täysin erossa paria irkkisessiota lukuunottamatta. Toisin sanoen, ilman tuota matkaa olisin ihan angstisolmussa. Hassua miten vahvasti sitä voikin tottua, rakastua ja sopeutua, kiinnittyä.

Tänään tapahtui kyllä erinomaisen piristävä teelläkäynti.

Vuodenvaihteen jälkeen olen saanut sentään huolehdittua asiani kuntoon. Tai siihen kuntoon missä ne voivat olla. Kevään opinnoista on jokin käsitys ja budjettikin yhä pystyssä vaikka pahasti horjuukin. Ei ole paljon olla kahden kuukauden aikana 35 tuntia töissä. Hahaa, optimismi iski! Keksin ainakin olla iloinen siitä että budjetti kestää tuollaisen - olen siis hoitanut asiani tähän asti oikeinkin hyvin! Vaikka Thaimaanmatka on siis opintolainalla ostettu, tää noin tonnin tulonmenetys ei tunnu missään. Tai, ei siis tietenkään tunnu sydämen menetykseen verrattuna, mutta se ei edes kaada mitään.

Syksyllä menetin tyttöystävän ja mielenrauhani ja sen elämän joka ehti jo rakentua kun asuimme yhdessä.

C'est la vie.

Ei vaan tunnu siltä. On pakko pureutua asiaan, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti. Mikä meni vikaan, mitä tein väärin? Vaikeita kysymyksiä joihin en ole keksinyt montaa vastausta. Ehkä aloin urautua liikaa? Ehkä olin tylsä ja rutinoitunut, jollain tapaa pelkistynyt?

Tiedän että olen paljon enemmän kuin olin. Maailma on täynnä minua kiinnostavia asioita mutta elämäni on täynnä opintoja, työtä ja ajan tappamista. Ehkä minulla oli liian tarkka käsitys tulevasta elämästä ja liian heikko ote nykyhetkeen? No, nyt en voi löytää lohtua tulevasta.

Tai oikeastaan voin, sillä lähden ensi perjantaina kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Toivottavasti pidän mahdollisimman vähän yhteyttä Suomeen ja saan tuuletettua ajukoppaani ihan kunnolla. Tämä on toki myös loppu mutta ennen kaikkea uuden tarinan alku. Alkakoon se näillä sanoilla =).