IRC-Galleria

Miksi minusta on tullut tämmöinen? Onko tämä silkkaa sattumaa vaiko kenties jostain aikojen takaa periytyvää geenihöttöä josta nyt kärsin ja joka aina tasaisin väliajoin ottaa koko kehon päineen kaikkineen valtaansa ja tuntuu todella kuristavan minut käsiinsä sillä kauniilla sekunnilla.
Lapsesta asti olen stressannut. Kaikki aina lohduttivat minua kertomalla minulle että olin vain todella tarkka, perfektionisti joka teki kaikkensa päästäkseen parhaaseen mahdolliseen tulokseen. No näinpä näin. Tietääköhän kukaan kuinka monta unetonta yötä vietin jo ala-aste ikäisenä stressin vuoksi? Se ei ole kivaa, minusta ei ole kivaa olla perfektionisti ja tuntea suunnatonta huonoa olo joka itseasiassa on muuten fyysistäkin, jos olen "saamaton" eli omalla kielelläni epätehokas siis. Haluaisin olla yksi niistä tyypeistä joka sanoo ettei jaksa stressata, elämä menee omalla painollaan ja kyllä se siitä suttaantuu- lauseita ja on vaan huolettoman onnellinen, mutta tuntuu kuitenkin selviytyvän kaikesta välttämättömästä keskiverrosti.. Mutta ei, en pysty muuttumaan vaikka kuinka yritän.
Ei, minä olen juuri se henkilö joka lukee kokeeseen, laittaa pyykit koneeseen,tiskaa, silittää, imuroi ja vielä koettaa kuunnella jonkun lähiomaisen puhetta puhelimessa kehtaamatta sanoa että pitäisi oikeastaan tehdä kaikkea muuta sillä hetkellä. Ja kyllä, KAIKKEA TÄTÄ SAMAAN AIKAAN. Onko elämäni tarkoitus todella olla mahdollisimman tehokas?! Ja onnistua kaikessa tekemässäni?
Milloin raja tulee vastaan? Vitsi kun on kiva onnistua. Siinähän se juuri onkin, sehän se on miksi sitä venyy äärirajoilleen vain jokun typerän tavoitteen vuoksi. Koska tykkää onnistua. Jos joku tällä hetkellä ottaisi verikokeen josta voisi erotella adrenaliinin määrän verestä, olisi se lukema kyllä huipussaan. Huono juttu siinä on se, että tämä stressihormoninakin tunnettu hormoni lisää myös aggressiivisuutta sen lisäksi että se auttaa selviämään rajatilanteissa ja lisää sokerin määrää veressä. Eli lähellä olevat ihmiset, antakaa anteeksi jo valmiiksi seuraavat kaksi viikkoa..
Kirjoittaminen auttaa, mutta samaan aikaa mietin jo ainakan kahta, ei kun sori, kolmea asiaa jotka täytyy tehdä.. Joten, parempi kai poistua nyt..
Kevyempiä tuulia odotellessa,
Anu