IRC-Galleria

Kerran mietin että miltäköhän tuntuis oikeasti olla maanantai. Olisit aina se jota vihattais ja aina saisit kuulla, "voi ei, taas maanantai.." Olis varmaan tosi rankkaa olla maanantai.
Tämä maanantai on ollut yhtä pysähtynyttä aikaa. Koko päivä on mennyt odottaessa jotain tai jota kuta ja tuntuu vaan että aika matelee. Se matelee ja tukehduttaa kun se ei kulu..Ja sit kun vain pienen hetken saan sen onnen siihen viereen se katoaa samassa ajassa kuin oli tullutkin. Miks helvetti se aina on niin?
Mulla on voimakas oma tahto ja mulla on paljon asioita joita oikeasti haluan tehdä. Jopa joitain sellaisia asioita joita ilman en pärjää. Joita mun tosiaan on viikottain saatava tehdä, muuten en pärjää.
Viime viikolla sain sitkeän silmätulehduksen joka ei millään lähde pois. Nyt se on jo parempi mutta huomenna kun palaan sinne sairaalaan kaikkien niiden bakteerien pariin, olen varma että se aktivoituu välittömästi. En muuten muista milloin mulla olis ollut silmätulehdus ennen tätä koitosta.
Kevät ei koskaan ole ollut mulle hyvää aikaa. Tämä kevät on mennyt yllättävän nopeasti ja aika kivuttomastikin johtuen varmaan siitä, että koulu on pitänyt kiireisenä ja oon tosiaan yrittänyt tehdä siellä parhaani. Hyvä minä siis.
Mulla on vaan sellanen paha tapa että vaadin itseltäni lisää ja lisää, enkä oikein osaa lopettaa ainakaan muutamassa hyvin tietyssä asiassa.
Välillä mun tiedättekö tekis vaan mieli levätä laakereillani pirun pitkä aika ja helvetti olla kerrankin. Mutta ei...mulle tulee stressi siitä etten tee mitään, etten ole tehokas tai että en saa mitään tuottavaa aikaan.
Ehkä pitäis opetella olemaan armollinen itselleen, myös henkisesti.
Äitini aina opettaa minua ja pitäisi varmasti häntä myös uskoa..Ainakin joskus.