IRC-Galleria

Tervehdys!

Olen seurannut politiikkaa jonkin verran ja Perussuomalaiset ovat arvoistani ehkä kaikista kauimmaisin puolue, mikä ei sinänsä haittaa, koska jokaisella on oikeus omiin arvoihinsa ja mielipiteisiinsä. Kahta asiaa en kuitenkaan poliitikolta, varsinkaan kotikunnastani valtakunnallisellakin tasolla vaikuttavalta sellaiselta, siedä. Toinen on tietämättömyys. Se, että puhuu asioista kuin tietäisi, vaikkei oikeasti tiedä. Toinen on valehtelu eli silkka potaskan puhuminen vain siksi, että se palvelee omia tarkoitusperiä paremmin kuin totuus eli esimerkiksi tieteellisesti todistetut tosiasiat.

Artikkelinne, jossa jo mielestäni lähentelette em. piirteiden kynnystä, on jo muutaman vuoden vanha, mutta yhä esillä netissä, ja koska minulla ei ole syytä olettaa, ettette yhä olisi asiasta samaa mieltä tai käyttäisi siitä puhuessanne samoja sanamuotoja, haluaisin kiinnittää huomionne siihen:

http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/saarakkala_13102005.html

Kirjoituksenne koskee siis hedelmöityshoitolakiesitystä. Erityisesti siinä pisti silmääni seuraava kohta:
"Kasvatustiede ei ole tutkinut laajasti kuin vain ilman isää kasvaneitten lasten kehitystä. Kyseessä on kuitenkin aivan eri tilanne, kun puuttuvan isän tilalle tuleekin toinen äiti."

Saanen nyt informoida teitä otteella Psykologi-lehden numerosta 3/2007:

"Muun muassa huoltajuuskiistoissa ja lainsäädännön yhteydessä on yritetty osoittaa, että lesbot eivät käyttäydy yhtä äidillisesti kuin muut naiset, että homomiehet ovat seksuaalisesti liian aktiivisia viettääkseen riittävästi aikaa lastensa kanssa, tai että lasten seksuaalinen identiteetti ei pääse kehittymään normaalisti.
Empiiriset tulokset ovat kuitenkin hyvin yhtenäisiä. Kasvattajien seksuaalinen suuntautuminen ei näytä vaikuttavan lasten psyykkiseen hyvinvointiin, seksuaaliseen identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen eikä edes lapsuuden haaveammattiin. Samaa sukupuolta olevien parien kasvattamat lapset näyttävät kehittyvän samalla tavalla, sopeutuvan yhteiskuntaan ja voivan psyykkisesti yhtä hyvin kuin heteroperheissä kasvaneet lapset.
Yhdessä uusimmista Child Development ja Journal of Family Psychology -lehdissä 2004 ja 2006 julkaistussa pitkittäistutkimuksessa verrattiin samaa sukupuolta olevien parien kasvattamia 12-18-vuotiaita samanikäisiin heteroperheissä kasvaneisiin nuoriin. Aineisto saatiin suuresta kansallisesta terveystutkimuksesta, jota pidettiin edustavana otoksena amerikkalaisista nuorista ja heidän vanhemmistaan. Otokseen kuului yli 12 000 nuorta ja heidän vanhempaansa, joista 44 nuoren tutkimusryhmä ja verrokit valikoitiin.
Ryhmien välillä ei ollut eroa itse arvioidussa psyykkisessä hyvinvoinnissa, koulumenestyksessä, koulussa ilmaantuneissa ongelmissa tai ihmissuhteissa. Nuoret eivät eronneet toisistaan myöskään seurustelu- tai seksikokemusten eivätkä päihteidenkäytön, lainrikkomisen tai kiusatuksi tulemisen suhteen. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero tutkimuksessa oli, että homo- ja lesboparien kasvattamat nuoret kokivat suhteensa toisiin ihmisiin koulussa läheisemmiksi kuin heteroparien lapset."

Varsinainen artikkeli käsitteli aihetta laajemminkin, suosittelisin tutustumista, mutta jo pelkästään tästä otteesta voitte nähdä olleenne, anteeksi suora ilmaisuni, väärässä väittäessänne, ettei myös kahden äidin perheitä olisi tutkittu laajasti. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos poliittisissa puheissa turvautuu väitteisiin, jotka pohjautuvat esimerkiksi kasvatustieteellisiin tutkimuksin, tulisi kyseessäoleva tutkimus mainita edes nimeltä, tässä tapauksessa ilman isää kasvaneita lapsia koskenut tutkimus. Onhan useilla varmasti näppituntuma siitä, että "sellaisia tutkimuksia varmasti on joskus tehty", mutta poliitikolle, joka pitää puheita tai kirjoittaa artikkeleja, jotka osittain pohjautuvat tutkimustietoon, pelkän epämääräisen näppituntuman ei pitäisi riittää. Tietysti toivon, ettei näin olisikaan, ja että olisitte todella perehtynyt asiaanne ennen kuin toitte sen esiin poliitikkona valtakunnallisella tasolla. Toivottavasti näin on. Lisäksi ymmärrän, ettei tietämättämyytenne kahden äidin perheitä koskevista laajemmista tutkimuksista varmastikaan johtunut laiskuudesta aiheutunuudesta tietämättömyydestä sen paremmin kuin tietoisestakaan potaskan puhumisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että asiaa käsittelevä tekstinne on kirjoitettu 2005, kun taas tähänastisista asiaa koskeneista tutkimuksista suurimman tuloksia koskevaa tietoa julkaistiin suomeksi ensi kerran vasta 2007. Vastaisuuden varalle ajattelin kuitenkin informoida teitä aiheesta, sillä tällaisten tutkimustulosten valossa olisi mielestäni häpeällistä, jos kotikuntani valtakunnallista "kärkikaartia" edustava poliitikko vielä joskus aihetta koskevissa, esimerkiksi homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta käsittelevissä julkisissa yhteyksissä, väittäisi, ettei aihetta ole tutkittu.

Kunnioittaen:

Anna Kuittinen,
psykologian yo.

---

edit: nyt löysin tästä vielä ainaki kolme kielioppivirhettä. :-( onneksi mä vähä epäilen, ettei vesku oo löytäny niitä,ainakaan sen omien tekstien kielen perusteella...