IRC-Galleria

ei näitten kahen muksun kanssa niiltä ylläreiltä voi millään välttyä....
millon herää yöllä siihen että pikku ukko tömäyttää täydellä painollaan naaman päälle istuun, millon siihen että tyttö seisoo sängyn vieressä ja tapittaa sua tiiviisti ja kun kysyt että mikä on, niin vastaukseksi tulee "äiti mulla on jano!" ja eikun sängystä ylös ja juomista hakeen alakerrasta....
päivisin taas kukkapurkit vaihtaa paikkaa ikkunalaudalla, kengistä löytyy milloin leegoja, milloin muistipelikortteja... lattialta saattaa jalkapohjaan tarttua esim.leivän pala....ja väliin jalan alle jää leegoja ja muita kovia leluja (sattuu muuten sitten niin perskeleesti!)... ja oma lukunsa tietty on nää lentsun aikana tapahtuvat yllärit... millon saa pyykätä koko tytön petin kun on yöllä yskinyt niin että on tullut oksennus,millon saa pyykätä läjän pehmoleluja yms. kun on tullut leikkiessä yskän matkassa oksennus... ja sitä p*skaa... sanomattakin lienee selvää että nen kanssa on saanut olla PALJON tekemisissä! kun on mahatautia liikkeellä tai kun tulee ukkelille hampaita, niin "parhaimmillan" "saa" vaihtaa 10kertaa päivässä kakkavaipan :D elämä on ! ;)
ja ääntä....sitä tähän mökkiin mahtuu... iltasin ja aamulla aikasin kun saa käyvä hevosten tykönä mutkan ihan itekseen, on niiiiiiin ihanaa kun on hetken hiljasta.... ja yöllä tulee valvottua usein turhan myöhään samasta syystä,kun on ihan hiljasta ja saa olla ihan rauhassa omassa seurassaan :D
joutuinhan nämä kasvaa ja aika menee kuin siivillä.... mutta innolla kyllä ootan perjantaita! :D


joskus sitä toivoo ettei ois ihan näin herkkis... ja en onneks (kait?) enää ookkaan ihan niin herkkis kuin ennen... vaikka väliin vieläkin meinaan siihen sortua.... ite kun oon koittanu olla kiukuttelematta muille jos itellä on huono päivä (no isännälle oon kuitenki ennenki kehannu kiukutella :D)...mutta nykyään tulee kyllä joskus muillekkin kiukuteltua, kun nekin kerran ihan huoletta kiukuttelee mulle :D väliin tuottaa vaikeuksia muistaa se,että jos joku on mulle kärttynen, niin se ei välttämättä johdu suoraan minusta... siinä on ollu niiiiin iso opetteleminen,ettei moni uskos...ja silti vieläkin tulee väliin hätäännyttyä jonkun kiukuttelusta että "mitä mää ny oon tuolle teheny kun se on mulle tommonen?"... hassua tietysti että on jo "aikunen" ihminen ja vielä tallasen "ongelman" kans....mutta elämä on ;) kukapa meistä ois täydellinen ;D ja JOS joku ny sattus oleen täydellinen,niin sillä ei varmaan ois yhtään ystävää :D minä en ainakaan jaksais ihan täydellistä ihmistä!? :D

ihmekoneeseen kerkes eilen hiukan lisää tutustua :) sain jo muutakin siitä ulos kuin suoraa vaan :D jos tänään sais jo sen "lisäpalikan" kytkettyy siihen kii ja kokeitua sitäki :) jännää on ;)

eipä tähän mökkiin ny muuta taija kuulua... palataan...