IRC-Galleria

Pidin noin 11kk sapattivapaan urheilusta. Olinpa hullu. Sillä urheilu on yksi elämäni suurimmista rakkauksista ja intohimoista. Kuinja ja miksi sen sitten jätin.

No muutin Tampereelle. Ensimmäinen tavoitteeni oli löytää työpaikka. Toisena tavoitteena oli löytää jalkapallo joukkue. Löysin työpaikan. En löytänyt jalkapallojoukkuetta. Myönnän etten ollut aktiivinen joukkueen etsimisessä. Enkä minä ole niin hyvä etttä joukkue etsisi minut. Mikä on sinänsä harmi.

Kun aloitin työt en olisi koskaan uskonut miten paljon se vielä vaatii opettelelua. Töiden opettelu. Kaupungin opettelu. Molemmat vievät voimani niin etten olisi jaksanutkaan urheilla mitään. Sitten kun opin kaupungin ja työt tekemään hyvin halusin nauttia vaan olostani. Samalla myös jaksoin tavata ihmisiä joita olin laiminlyönnyt jo pitkään. Kesä meni töissä ja häissä. Minut oli kutsuttu kolmiin häihin sinne meno, lahjojen ostaminen ja itse häissä oleminen vie aikaa. Tietysti kesä meni myös ihanista säistä nauttimiseen.
Kun syksy tuli olin tehnyt paljon töitä. Voimat alkoi loppua. Söin epäterveellisesti ja vietin epäterveellistä elämää ruuan suhteen. Pikaruokaa, karkkia, limpsaa ja energiajuomia PALJON.

Koko 11kk aikana olin urheillut saman verran mitä Lahdessa asuessani harrastin kuukauden aikana normaalisti. Liikunnan vähyys ja epäterveellinen ruokavalio yhdistettynä toisiinsa on tehnyt minusta minipossun. Oikeasti oeln isopossu. Mutta sanon itseäni minipossuksi että osaan vielä edes vähän nauraa itselleni ja lihomiselleni. Ja kun osaan nauraa asialle edes vähän en ala vihata itseäni mikä olisi lopun alku. Pakko se on myöntää itselle, että lihominen on vaikuttanut enemmän kun uskoinkaan itsetuntooni. Nyt sen huomaan.
En anna asian nujertaa minua. Se on tehnyt minusta jälleen erittäin itsekriittisen. Pelottavan kriittisen. Tietysti olen aina ollut itsekriittinen. Tavalla tai toisella on ollut jokin asia mistä en ole pitänyt. Mutta nyt kun olen lihonnut olen alkanut kiinnittää huomoita asioihin mihin ennenen ole. Siihen mitä ruokaa ostan kaupasta ja sitä mitä pistän sitten suuhuni ja sitä kautta mahaani. se on hyvä asia.

Nyt olen kuukauden päivät käynyt bodupump:ssa. Olen siis kuukauden jo harrastanut aktiivisesti urheilua. Tosin oli tuossa viikko mikä meni aika mitään tekemättä mutta siihen vaikutti moni asia. Bodypump on urheilumuoto jota olen oppinut alkaa rakastaa. Siinä saa pistää itsensä samanlailla liikoon kun jalkapallossa. Exäni vie minut ekan kerran bodypump tunnille. Kiitos hänelle siitä, että vie. Sillä tiedän ettei minusta ole ei ole yksin nostelemaan rautaa punttisalilla ja olemaan aerobic-tunnilla. Ja bodypumpissa nämä molemmat hieman yhdistyvät. Ja ne yhdistyvät minulle mieluisessa muodossa.
Olen myös päättänyt etsiä itselleni jalkapallojoukkeen, sillä niin paljon veri vetää kentälle ja tunnen sitä lajia kohtaan rakkautta. Ja minulla on vielä tavoitteita jäljellä mihin haluan pyrkiä jalkapallossa. Haluan olla vielä joskus joukkeeni kapteeni. Haluan olla myös se joka ampuu joukkueeni vapaapotkut ja kulmapotkut.

Olen jo ostanut kevääksi juoksulenkkarit. Enää puuttuu mp3-soitin johon voin laittaa musiikkia kun lähden juoksemaan tai muuten vaan lenkille. Nyt tämän vuoden alusta olen alkanut pitää liikuntapäivää kirjaa johon kirjaan painomuutokset ja liikuntasuoritukseni. Olen myös laittanut siihen painotavoitteeni vaikka sitäkin tärkeämpi on hyvä itsetunto ja hyvä olo.

Jos urheiluhulluus saa minut jälleen hyvään kuntoon fyysisesti ja sitä kautta henkisesti nii loistaa!=) Työni on henkisesti ja fyysisesti raskasta joten urheilu autaa niihin molempiin. Ja jos nyt oppisin syömään terveellisesti niin hyvä.

Minipossu kuittaa ja voi olla että kertoo tuloksista myöhemmin!;)