IRC-Galleria

Tuon kysymyksen minulle esittäessään hän ei missään vaiheessa hymyillyt. Minä vain mietin että kohta tärähtää, mutta sitten hän kääntyi ja lähti pois. En oikeastaan tiedä edes miten ajauduin tuohon tilanteeseen, mutta luulen sen mahdollisesti ja jopa hyvin todennäköisesti tai ehkäpä ainakin oletettavasti johtuneen kiertorata säännösten peukaloinnista jossakin toisella puolen katua olevasssa säännös merkintä toimiston kellarissa. Mutta mitäs noista, saattaa olla että lähden tässä taas matkalle sinne mistä en ole koskaan tullut takaisinkaan... Tiedättehän sen hienon vuoristosolan kupeen missä joki virtaa kissan kullan kimalteessa aina myöhään syysiltoinaa ja nimettömät kasvit ja puut vetelevät viimeisiään kun sitä voi ja pystyy itse vain tuijottamaan. Niin no se on siinä matkan varrella. Meikä lähtee nyt pakkaamaan taas matkalaukkuja =)

Olen kadottanut itseni tosissani taas muutamaksi päiväksi ja se on kyllä aina ikävää :(
Löytäminen vie aikaa ja paljon vaivaa,mutta se tavallaan palkitsee seikkailuidensa ja jännityksen kautta. Ette kyllä ikinä usko minkälaisten seikkailuiden ja vaikeuksien kautta pääsin perille ja löysin taas itseni! kuljin ainakin läpi tulen ja jään yli tähtiratojen ja plasmansiirtojännite reaktorin virrankin loppuessa eivät keinot loppuneet... Kävimme traitlonian tähtikunnan nimettömässä naapuri tähdistössä poistamassa ylimääräiset veron alennus kupongit, mutta saimme takaisin kuitenkin paljon parempaa jonka jälkeen emme taaskaan varmaan muistaneet muutamasta viikosta mitään...
( siellä ajattomassa ajassa kun kuljetaan neutroninlatausuraanikidereaktorimoottorikulkimella eli toisin sanoen nutilla niin aika ei ole merkityksellinen kuten nytkin on oikeasti mennyt vain pari päivää noin kolmen kuukauden sijaan.)
Lopulta kuitenkin löysimme kuin löysimmekin etsimämme ja palasimme takaisin, enkä nyt välttämättä ihan heti tahdo käydä siellä uudestaan mutta katsotaan ehkä jonain päivänä. Ps. Klodixtronin kuningatar käski välittää kaikille tutuille terveisiä...

En onnistunut taaskaan saamaan kiinni sitä mitä olen yrittänyt jo ainakin kolmen vuosisadan ajan. No ei se haittaa, pitää vain odottaa taas joku vuosisata tai jotain. Siis niin tänään en muista kuinka ihmeessä heräsin vaikka eritoten yritin juuri olla heräämättä ollenkaan. Kerran onnistuin ja nukuin 27 vuotta. Se tuntui hyvältä =) Ei se haittaa kun heräsin niin joku mukava setä kävi ostamassa minulle kaljaa ja päivä lähti hyvin käyntiin. Kaljat loppuivat, mutta päivä jatkuu ja elämä myös ikävä kyllä. Pitäisi ehkä yrittää kehitellä huomiseen liittyviä perspektiivisiä katsomuksia jotka auttaisivat muistamaan toissapäiväiset kehitysmuotojen jatkepalat. Illalla minun pitää yrittää olla kuin en olisikaan koska jos silloin olisin niin mikään ei voisi mennä kohdalleen koska olematta oleminen on helpompaa kuin olematon oleminen... Kyllä sinä tiedät mitä mä tarkoitan... Njoo Tää päivä on selvästi ollut tylsä niinkuin osaat varmaan tekstistä lukea mutta ei se mitään. Toivottavasti huomenna on jännempää =)

Eilen suunnilleen puolen yön aikoihin aloin ideoimaan suuria keksintöjä ja mieltä mullistavia ajatuksia nousi päähäni =) Monella tapaa harvinaisia kokemuksia on vaikea saada joten lähdin niitä itse hakemaan. Kuljettuani läpi elämäni pelottavimpien esteiden ja ne voitettuani minulla todellakin alkoi valtavien inspiraatioiden tulva... Ette uskoisi mitään mitä kertoisin koska se vaatisi mieltä laajentavia kokemuksia joita ei myöskään niin vain kuka tahansa löydä ;) No joka tapauksessa päätin kuitenkin jättää tämän kaiken ihmiskunnalta salan varjoon koska nämä ihmisett eivät todellakaan ole arvollisia mitään tällaista kuulemaan tai näkemään. No näin kuitenkin tapahtui uskokaa tai älkää. Katsotaan huomenna miltä kuulostaa tai näyttää. =)