IRC-Galleria

Pimeään huoneeseen ei kajonnut edes kuun valo. Juuri ja juuri pystyi erottamaan sängyn peiton edestakaisen liikkeen hengityksen tahdissa. Hengitys oli hiljaista ja rauhallista kuin tuulenvire poskella lämpimänä kesäpäivänä.
Tämä nukkuja ei ollut tietoinen häntä odottavasta yllätyksestä. Aamulla hänen vanhempansa ja sisaruksensa yllättäisivät hänet totaalisesti. Tämä perhe oli siunattu hyvyydellä, mystisyydellä, rakkaudella ja magialla...

Isabella Järvinen heräsi kuudelta aamulla ovelta kuuluvaan koputukseen. Hän tiesi, että hänen vanhemmat siskonsa olivat oven takana lahjapaketteineen. Oli neljäs päivä heinäkuuta ja Isabellan syntymäpäivä. Kuusitoista vuotta sitten Isabellan Maria-äiti oli huutanut ja kiljunut tuskasta pukatessaan kolmatta tytärtään ulos maailmaan.
"Ciao, Bella!" Katarina - vanhempi siskoista - hihkaisi iloisesti Isabellan avattua oven ja ojensi punaiseen käärepaperiin kiedotun paketin pikkusiskolleen. "Nyt olet yksi meistä. Kuusitoistavuotiaana elämäsi muuttuu."
"Joo, tosiaan", Isabella vastasi unisesti ja oikoi vaaleaa yöpaitaansa. "Menen lukioon ja toivottavasti opinkin siellä jotain."
Puhuessaan Isabella oli istahtanut oranssille tuolilleen, joka hänellä oli huonessaan, ja hylännyt lahjansa nurkkaan. Katarina vilkaisi toista siskoaan Ninaa ja virnisti.
"Ei, Bella. Sinä et mene lukioon", hän tokaisi kylmästi. Isabellalla meni kylmiä väreitä selässään, kun Nina veti kynsiään liitutaululla.
"Voisitko lopettaa?" Isabella sanoi halveksivasti. "Kuinka niin en mene lukioon? Enkö päässyt sisään?" Isabella kysyi vanhimmalta siskoltaan.
"Ei, ei, ei", Nina huudahti ja punastui saman tien tajutessaan äänensä voimakkuuden. "Tai siis... En tiedä pääsitkö sisään, mutta lukioon et tosiaan mene."
Isabella ei ymmärtänyt, miksi hänen siskonsa olivat niin salaperäisiä. Hän muisti, kuinka järkyttynyt Nina oli ollut kuusitoistavuotispäivänään. Hän oli itkenyt vuolaasti koko aamupäivän ja iltapäivällä virnuillut ja hihitellyt kuin mielipuoli. Nina ei ollut edes suostunut kertomaan Isabellalle syytä, vaikka he olivat aina kertoneet toisilleen vaikeatkin asiat.
"Mikä teitä oikein vaivaa?" Isabella karjui vihaisena. "Jos tämä on jotain sairasta pilaa, niin ei naurata yhtään!"
Katarina ja Nina hihittelivät hysteerisinä Isabellan raivonpurkaukselle. Isabella vilkuili vuorotellen siskojaan ja alkoi loppujen lopuksi itsekin naurahdella. Tämä siis oli pilaa.
"Voi sinua, Bella", Katarina naurahti lopulta. "Ei millään pahalla, mutta koska kuulut juuri tähän perheeseen, niin et mene lukioon."
Isabella rypisti kulmiaan. Häntä alkoi huolestuttaa sisaruksiena mielenterveys. Tottakai hän menee lukioon, onhan hänen sukunsa kaikki jäsenet käyuneet lukion edes jollain tavalla.
"Kuules. Et tiedä puoliakaan", Nina sanoi Isabellalle. Joskus Isabellasta tuntui, että Nina pystyi lukemaan hänen ajatuksiaan.
"Jatka nukkumista nyt", Katarina sanoi rauhallisena. "Tämä tulee olemaan todella pitkä päivä meille kaikille. Kauniita unia."
Siskot lähtivät huoneesta ja sammuttivat valot. Samassa Isabella tajusi kuinka väsynyt oli. Hän oli mennyt nukkumaan vasta yhden aikoihin, olihan kesäloma. Kukaan hullu ei mennyt ennen keskiyötä nukkumaan. Isabella nousi tuoliltaan ja kaivautui peittojensa alle. Kesti vain muutama kymmenen sekuntia ennen kuin hän nukahti.