IRC-Galleria

"Olipa kerran maapallo. Sitten tulivat ihmiset, jotka kehittyivät liian mukavuudenhaluisiksi ja itsekeskeisiksi. Siinä samalla tuli saastutettua ja loppuun kulutettua planeetta niin että se on nykyisin lähes asumiskelvoton"

Maan historia lyhyesti ja ytimekkäästi. Olen yksi 3000 "onnekkaasta", jotka siirrettiin ulottuvuusportin kautta asumaan uudelle planeetalle. Olemme testiryhmä. Jos elämä täällä onnistuu, koko maapallon väestö pakkosiirretään tänne. Tämä planteetta, se on kuin huono kopio maasta. Perusedellytykset, ilma, vesi ja vuorokaudenajat ovat samanlaisia, mutta kokonaisuus on väritön ja karu. Jopa maapallon tämän hetkinen tila on monimuotoisempi kuin tämä rupsahtanut pallo.

Nimeni on Nita. Olen 15-vuotias tyttö. Asun siis toisella planteetalla ja minulla on kaksoissisko Iiris. Asumme pienessä omakotitalossa ja elämämme on aika normaalia. Siis niin normaalia kuin se voi olla kun sattuu asumaan kopio maassa.

"Huoooh! Olipas taas rankka päivä, mä oon taas ihan poikki" Reipas kaksoissiskoni huokaa ja rojahtaa sohvalle viereeni. En voi olla pilkkaamatta häntä "Ymmärrän sinua. On varmasti rankkaa lajitella painavia papereita laatikoihin! Ethän vain venäyttänyt rannettasi?" "Kiitos myötätunnostasi, sisko" Iiris tuhahtaa "minä painun nukkumaan".

Minä katson uutiset ja myöhäisleffan. Onneksi täällä näkyvät maan kaapelikanavat. Leffan jälkeen alan olla valmis nukkumaan. Lähden kohti huonettani. Mutta mitäs ihmettä? Ulko-ovemme on auki. "Iiris miksi ulko-ovi on auki?" minä huudan, mutta vastaukseksi saan vain hiljaista kuorsausta. Sulkiessani ovea katsahdan vastapäisee taloon. Sen ikkunoista välähtelee sinisiä ja vihreitä valoja sekä kuuluu hilaisia pamauksia. Taas juhlat? Ihme hippejä tännekkin on hyväksytty.

Laahustan yläkertaan aikeenani rojahtaa suoraan sänkyyn. Juuri kun olen päässyt portaat ylös, ulkona välähtää oudosti, kuuluu tzum ja kaikki valot sammuvat. Hetken on täysin hiljaista. Sitten valot palaavat ja sähkölaitteet käynnistyvät uudelleen. Mitäs helvettiä? Seison hetken paikalleni jähmettyneenä. Kun uskallan taas hengittää päättelen että se oli sähkökatko tai joku semmoinen. Tuskin olen rauhoittunut kun taas kuuluu tzzumm! Aivan kuin ääni kulkisi läpi talomme ja samalla sammuttaisi kaiken sähköllä toimivan. Tällä kertaa valot palasivat heti, mutta uni oli kaukana. Menin suihkuun ja tein perusteellise kasvohoidon.

Pian olin taas niin väsynyt etten meinannut pysyä pystyssä. Menin omaan huoneeseeni ja kun olin kaatumassa sänkyyn kun taas se ääni. Nyt kuului myös pamahdus ja ulkona välähti. Menin ikkunaani ja katsoin ulos. Koko tie oli pimeänä lukuunottamatta yhtä katulamppua kaukaisessa mutkassa. Ja tuo naapuritalo. Sieltä kajasti edelleen sinisen ja vihreän sekaista valoa. Nyt riittää. Olen nähnyt liikaa outoja juttuja tämän illan osalta. Käännyn, painelen sänkyyn ja nukahdan heti.

"Tämän on loputtava!" Murahtaa hahmo, joka on verhoutunut tummaan kankaaseen ja jonka kasvot ovat piilossa syvällä suuren hupun uumenissa.