IRC-Galleria

03.01.08, 23.00
On mulla melkein seitsemän ja puol tuntia aikaa nukkua. Mutta silti! Kuka hullu lähtee salille seitsemäks AAMULLA?! Okei, oli mun idea lähteä spinningiin. Ja mun idea oli että mennään helpoimman tason tunnille. Mutta ei todellakaan ollut mun idea että mennään sinne seitsemältä perjantai aamuna. Ei, siitä on täysin kiittäminen Kirsiä.

04.01.08, 00.45
Havahdun kännykästäni lähtevään ääneen. Mitäh vittua, eikai kello vielä ole kuusi? Katson kuka soittaa, miksi vitussa kirsi soitta jostain tuntemattomasta numerosta? -Moi, vastaan ihan sekaisin herätyksen aiheuttamasta shokista. Vastaukseksi tulee pitkä selitys hätääntyneellä äänellä, mistä tajuan... en yhtään? -siis mitä? kysyn. -Bell. Minä Bell. Johtuen miehen huonosta suomesta ja unenpöpperöisyydestäni kuulostaa siltä että langan toisessa päässä oleva mies yrittää vakuutta minulle englanniksi olevansa joulukello. Mies selittää jotain taas. Kuulen tällä kertaa tutun nimen. Eeva. Pääni alkaa toimia, muttei kovin luotettavsti. Miksi joku mies kaipaa bestistäni keskellä yötä ja miksi se soittaa minulle? -Anteeksi? Kuka sinä olet? Taas mies väittää olevansa joulukello, mutta nyt tajuan jo mikä miehen asia on. Hän puhuu Mummistani. Että mummille on sattunut jotain. Ja että minun pitää mennä herättämään vanhemmat. Edelleen epäillen että mies on joku pilailijan vaivaudun kuitenkin yläkertaan tökkimään isääni. Annan puhelimen isälle ja laahaudun takaisin sänkyyn. Mummille on sattunut jotain.
Hetken päästä isä tulee huoneeseeni selittämään mitä on käynyt. Mies, joka soitti, oli nimeltään Michell, homo (kirjaimellisesti) perhetuttumme. Hän oli yrittäny tavoittaa mummiani ja saanu tietää että tämä on sairaalassa. Koska mies ei ole sukulainen, hänelle ei kerrottu mitään tietoja sairaalasta. Niimpä mies hätääntyneenä soitti minulle (äidin vanha numero), saadakseen tietää mikä mummia vaivaa.

05.30
Mahtavaa, en ole nukkunut yhtään sen jälkeen kun mies soitti. Pyörin sängyssäni muutaman tunnin, luin keskeneräisen kirjan ja katsoin jakson O.C:tä. Kuuntelin rauhallista musiikkia mutta unta en saanu millään. Juttelen tyhjäpäisen mutta mukavan exluokkakaverini kanssa. Hänkään ei ole nukkunut yhtään koko yönä, ja se kyllä näkyy hänen jutuissaan. Kaverini yrittää saada minut ostamaan erikoisen mesen jolla voi lentää. Jaahas.

07.20
Ihanaa viimeinkin olla taas urheilemassa, käyttämässä lihaksia ja tuntemassa fyysistä rasitusta. Tähän minut on tehty, minä olen urheilija. Kunto on tosin päässyt todella huonoon jamaan, mutta kyllä tämä tästä. Mitäh?! Näkökentän reunoilla mustuu, ja tuntuu kuin huoneen seinät heilahtelisivat oudosti. Vedän muutaman kerran kunnolla henkeä ja heikotus katoaa. Mutta se tulee melkein samantien takaisin ja paljon suurempana aaltona. Tuntuu kuin jotain raskasta kaatuisi päälleni vasemmalta ja heilahdan rajusti, toinen poljin irtoaa jalastani. Hetken olen varma että pyörryn pyörän päälle. Saan itseni ylös, jotenkin onnistun kävelemään huoneesta pois ja vessaan, enkä hetkeäkään liian aikaisin. Söin vähäisen aamupalan, ja nyt sekin vähä tuli ylös. Olo parani hieman, mutta monta minuuttia istuin vain paikallani ja keskityin hengittämiseen. Kamala heikotus ja huimaus. Tuntuu että pienikin liikahdus vie minulta tajunnan. En voi olla ajattelematta että tää päivä on ollu aika kamala, ja kello on vasta vaille kahdeksan.

12.50
APUA! Olen nukkumassa sängylläni, koska yö unet jäivät tosiaan vain kahden tunnin mittaisiksi. Yhtäkkiä säpsähdän kamalaan ääneen joka lähtee puhelimestani. Taas. Olen niin väsynyt, en jaksa vastata, kyllä se kohta lopettaa. Toivon vain. Tuntuu että soittajalle ei ole parempaa tekemistä kuin odottaa minun vastaavan, jota en muuten aijo tehdä. Viimeinkin soitto lakkaa. Saan hetken taas rauhaa. Kännykän laitan äänettömälle. Mutta se ei auttanut. Hetken päästä puhelin on taas äänessä. Sen tärinä on niin kova etten voi olla heräämättä. Argh!! Kun puhelin viimein jättää minut rauhaan, ja nukahdan taas.. Joku saatanan pelle ilmestyy ulko-ovemme taakse. Ovikello soi kerran. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja ei saatana! Jollakin on oikein omaa kivaa ovikellomme kanssa. Tyyppi soittaa erilaisia sarjoja, ensin hitaasti ja rytmikkäästi ja sen jälkeen raiskaa sen niin että koko talo on vain yhtä ulinaa. Hieman rupesi vituttamaa, uni on poissa, mutta avaamaan en mene uhallakaan..