IRC-Galleria

Pikku Pöpön TarinaTiistai 10.03.2009 12:38

Pikku Pöpö oli aina asunut maan alla. Hänen maailmansa koostui, mullasta, kivistä, juurista ja pimeydestä. Hän oli onnellinen, sillä eihän hän tiennyt paremmasta. Tyytyväisenä hän oli vuosikaudet vaellellut pitkin maanalaisia luolia, hän oli löytöretkeilijän luonne. Pöpön maailma muuttui sinä päivänä kun hän löysi tunnelin, joka johti vastoin kaikkia odotuksia, ylöspäin.
Pikku Pöpö katseli hämmästyneenä ylöspäin johtavaa tunnelia. Hän tunsi sydämensä hakkaavan luonnottoman lujaa pienessä rinnassaan. ”Mitähän tuolta ylhäältä löytyy?” Pöpö pohti mielessään, ”voi kuinka kiinnostaisi mennä tuota ihmettä tutkimaan, mutta mitä jos tuo onkin polku jonkun hirviön pesään, ja minusta tulee aamupalaa ja muussia ja pienet siipeni menevät rikki! …SIIVET!”. Koskaan ei pikku Pöpö ollut käyttänyt siipiään, mihinkäs hän niitä olisi tarvinnut tunneleissa, joissa harvoin mahtui edes pystyssä seisomaan. Mutta nyt.. nyt oli hän löytänyt siivilleen täydellisen käyttötarkoituksen. Enää ei Pöpö epäröinyt. Hirviöitä tai ei, hän pääsisi viimein käyttämään siipiään ja viemään tutkimusmatkansa aivan uudelle tasolle. Hän nappasi luolan seinää pitkin myllertävän madon ja lörpsäytti sen suuhunsa ”Eihän nyt tyhjällä vatsalla voi lähteä seikkailemaan” hän vakuutti itselleen.
Ylöspäin johtava tunneli oli pitkä, mutta jonkun ajan kuluttua tunnelin päästä alkoi kajastaa selittämätöntä ja sokaisevaa kirkkauta, jollaista Pöpö ei ollut koskaan nähnyt. Siitä huolimatta hän jatkoi rohkeasti eteenpäin, aina välillä istahtaen lepäämään tunnelin reunasta törröttävälle kivelle tai multapaakulle.
Viimein tuli pikku Pöpö tunnelin suulle. Valo oli niin kirkasta, että se sokaisi Pöpön hetkeksi aivan täysin, ja raukka joutui paniikkiin ja kirkui hädissään, sillä jos on kerran oppinut silmiään käyttämään, ei siitä taidosta tahdo luopua. Onneksi sokeus oli vain hetkellistä ja pian Pöpö pystyi taas käyttämään silmiään. Voi ihme, mitä hän nyt näkikään! Koko tämä ’toinen maailma’, joksi Pöpö sitä alkoi myöhemmin nimittää, oli täynnä värejä. Pikku Pöpö näki ensimmäistä kertaa sinisen taivaan, vihreän ruohon, joka oli melkein häntä itseään korkeampaa ja keltaiset perhoset jotka lensivät päämäärättömästi ympyrää hänen ympärillään.
Pöpö halusi nähdä enemmän tästä oudosta värimaailmasta ja niinpä hän nousi taas siivilleen, ettei korkea ruoho estäisi häntä näkemästä mitään, mikä tämän maan pinnalla oli. Kauas ei Pöpö kuitenkaan päässyt, sillä hän näki välähdyksen jostain puhtaanvalkoisesta ihan lähellä. Hän meni lähemmäs ja nähdessään mistä tuo valkoinen oli peräisin, unohti hän heiluttaa siipiään ja putosi kevyesti tömpsähtäen maahan. Tuskin Pöpö edes oli huomannut pudonneensa, sillä niin lumoutunut hän edelleen oli kohtaamastaan kauneudesta ettei saanut siitä silmiään irti ja unohti kaiken muun. Se, mitä Pöpö tuijotti oli kukka. Kaunis, pieni ja lyhyt vartinen kukka, jolla oli puhtaan valkoiset terälehdet, keltainen keskus ja raikkaan vihreät lehdet. Pikku Pöpön ja kukan kohtaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä, ainakin Pöpön osalta.
Pienen ikuisuuden Pöpö tuijotti suurta, valkeaa kukkaa. Muutamia vesipisaroita tipahteli siellä täällä, auringonpaisteesta huolimatta, ja niiden vaikutuksesta muodostui pikku Pöpön ja suuren Kukan ympärille monivärinen sateenkaari. Pöpö oli entistä huumaantuneempi tästä kauneudesta ja tunsi, että tässä kohti sopisi hyvin halata tuota kukkaa. Mutta Pöpö ei kerennyt ottaa kuin muutaman askeleen kohti elämänsä rakkautta, kun heidän päälleen lankesi suuri varjo. Kauhistuneena Pöpö katsahti ylöspäin ja kerkesi nähdä vilauksen jostain suuresta, mustasta ja epätasaisesta ennen kuin se osui maahan, juuri pikku Pöpön ja suuren Kukan kohdalla, jättäen heistä jälkeensä vain kaksi pientä liiskaantunutta kasaa. Niin loppui Pöpön ja Kukan tarina, sillä Pöpö oli noussut maanpinnalle nurmikentällä jossa kylän pojat aina viikonloppuisin tapasivat pelata jalkapalloa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.