Viime pe käytiin kattoo Brokenback Mountain. Aloin pillittää jo leffan ensimmäisen neljänneksen aikana. En saa sitä päästäni vieläkään. Toivottavasti en joudu elämän loppuelämäni noin. Se olisi varmaan suurin kidutus minulle. Leffa kyllä teki vaikutuksen minuun, vaikka menin siihen tietty ennakkoasenne päällä. Yritin tietoisesti välttää arvostelujen lukemist yms., mutta ku ihmiset puhuu... Tietenkin alussa heti istuin ja odotin et nooh, kohta ne alkaa pussailemaan ja ikuista rakakutta looppun asti kunnes molemmat kuole hyvinkin raalla tavalla. Ja kun ei sitä ollut niin oli ihan äimänä. Kertaakaan ei ollut kliseistä ai lav juuta tai muuta hömppää. Leffa kuvasi rakakutta koko karudessaan aika hyvin. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta ja monista muista asioista elämässämme. Elokuva jossa on 2 miestä rakastavaisina ei olekkaa varsinaisesti "homoelokuva" vaan kertomus monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Todella hyvä asia oli se, että tarina ei kerrottu vain heidän näkökulmasta, vaan myös lähesten - vaimot, lapset, vanhemmat. Jackin äiti ja isä... en voi sanoin edes kuvata sitä mitä tunsin kun katoin sen kohtauksen. Se tapa antaa ymmärtä sitä mitä eivät voineet sanoa ääneen, eivätkä ehkä edes ymmärtäneet/käsittäneet itsekkään loppuun asti. Se oli vaikuttava. Puhumattakaan "paitakohtauksesta", tai siis ne molemmat. Siinä vaihessa en ees ajatellut kuuleko tai näkeekö kukaan että itken. Oli muuten ekaa kertaa kun teatterissa koko sali oli HILJÄ koko leffan aikana! Alussa joku tyttö hihitti jotain homppelijuttui, mut pian senkin hymy hyytyi, onneks. Kun valot syttyi, monta märkä katsetta harhaili salissa.
Uusimmat blogimerkinnät
- syndet 02.04.
- o_0 31.12.
- Ensiesitys Venäjällä 18.12.
- Tuxu on nykyään uskovainen! 28.11.
- [Ei aihetta] 07.11.
- eni-ilta 25.09.
- lähetyksessä 30.08.
- viimeisin työ 27.08.
- NRJ 26.08.
- duuni 05.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (41)
- ▶ 2007 (226)
-
▼
2006 (144)
- ▶ joulukuu 2006 (22)
- ▶ marraskuu 2006 (9)
- ▶ lokakuu 2006 (18)
- ▶ syyskuu 2006 (10)
- ▶ elokuu 2006 (16)
- ▶ heinäkuu 2006 (20)
- ▶ kesäkuu 2006 (7)
- ▶ toukokuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (7)
- ▶ maaliskuu 2006 (3)
- ▶ helmikuu 2006 (8)
- ▶ tammikuu 2006 (22)
- ▶ 2005 (30)
Blogimerkintä
Brokeback MountainMaanantai 30.01.2006 17:03
"Iskä olet rakkain" kuulin eilen yöllä kun keskimmäinen nukkui vieressä ja puhui unessa. Ei muuta voinut ku alkaa pillittä. Minäkö elän tunteillani?! En koskaan ymmärtänyt miten ihmeessa ihmiset osaa pidättä tunteitaan ja elää tasaisesti koko elämän. Itselläni tää on vuoristorataa, ämmämäistä, tiedän Viime pe käytiin kattoo Brokenback Mountain. Aloin pillittää jo leffan ensimmäisen neljänneksen aikana. En saa sitä päästäni vieläkään. Toivottavasti en joudu elämän loppuelämäni noin. Se olisi varmaan suurin kidutus minulle. Leffa kyllä teki vaikutuksen minuun, vaikka menin siihen tietty ennakkoasenne päällä. Yritin tietoisesti välttää arvostelujen lukemist yms., mutta ku ihmiset puhuu... Tietenkin alussa heti istuin ja odotin et nooh, kohta ne alkaa pussailemaan ja ikuista rakakutta looppun asti kunnes molemmat kuole hyvinkin raalla tavalla. Ja kun ei sitä ollut niin oli ihan äimänä. Kertaakaan ei ollut kliseistä ai lav juuta tai muuta hömppää. Leffa kuvasi rakakutta koko karudessaan aika hyvin. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta ja monista muista asioista elämässämme. Elokuva jossa on 2 miestä rakastavaisina ei olekkaa varsinaisesti "homoelokuva" vaan kertomus monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Todella hyvä asia oli se, että tarina ei kerrottu vain heidän näkökulmasta, vaan myös lähesten - vaimot, lapset, vanhemmat. Jackin äiti ja isä... en voi sanoin edes kuvata sitä mitä tunsin kun katoin sen kohtauksen. Se tapa antaa ymmärtä sitä mitä eivät voineet sanoa ääneen, eivätkä ehkä edes ymmärtäneet/käsittäneet itsekkään loppuun asti. Se oli vaikuttava. Puhumattakaan "paitakohtauksesta", tai siis ne molemmat. Siinä vaihessa en ees ajatellut kuuleko tai näkeekö kukaan että itken. Oli muuten ekaa kertaa kun teatterissa koko sali oli HILJÄ koko leffan aikana! Alussa joku tyttö hihitti jotain homppelijuttui, mut pian senkin hymy hyytyi, onneks. Kun valot syttyi, monta märkä katsetta harhaili salissa.
Viime pe käytiin kattoo Brokenback Mountain. Aloin pillittää jo leffan ensimmäisen neljänneksen aikana. En saa sitä päästäni vieläkään. Toivottavasti en joudu elämän loppuelämäni noin. Se olisi varmaan suurin kidutus minulle. Leffa kyllä teki vaikutuksen minuun, vaikka menin siihen tietty ennakkoasenne päällä. Yritin tietoisesti välttää arvostelujen lukemist yms., mutta ku ihmiset puhuu... Tietenkin alussa heti istuin ja odotin et nooh, kohta ne alkaa pussailemaan ja ikuista rakakutta looppun asti kunnes molemmat kuole hyvinkin raalla tavalla. Ja kun ei sitä ollut niin oli ihan äimänä. Kertaakaan ei ollut kliseistä ai lav juuta tai muuta hömppää. Leffa kuvasi rakakutta koko karudessaan aika hyvin. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta ja monista muista asioista elämässämme. Elokuva jossa on 2 miestä rakastavaisina ei olekkaa varsinaisesti "homoelokuva" vaan kertomus monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Todella hyvä asia oli se, että tarina ei kerrottu vain heidän näkökulmasta, vaan myös lähesten - vaimot, lapset, vanhemmat. Jackin äiti ja isä... en voi sanoin edes kuvata sitä mitä tunsin kun katoin sen kohtauksen. Se tapa antaa ymmärtä sitä mitä eivät voineet sanoa ääneen, eivätkä ehkä edes ymmärtäneet/käsittäneet itsekkään loppuun asti. Se oli vaikuttava. Puhumattakaan "paitakohtauksesta", tai siis ne molemmat. Siinä vaihessa en ees ajatellut kuuleko tai näkeekö kukaan että itken. Oli muuten ekaa kertaa kun teatterissa koko sali oli HILJÄ koko leffan aikana! Alussa joku tyttö hihitti jotain homppelijuttui, mut pian senkin hymy hyytyi, onneks. Kun valot syttyi, monta märkä katsetta harhaili salissa.