IRC-Galleria

Seksi korvaa tyhjän paikan sisälläsi, mutta se ei täytä sitä...

Mikä on pettämistä? Missä mene raja ja onko sitä? Jos pariskunta elä yhdessä, suhteessa, mutta molemmat hyväksy ulkopuolisia sexikontakteja, onko se pettämistä? Sillä molemmat ovat tietoisia asiasta ja se on ihan ok molemmille. Entäs jos esimerkiski toinen ei pysty harrastaman seksia sairauden vuoksi enä koskaan ja toinen on virillissä iässä. Mitä tehdä? Jättä vai mennä muualle hakemaan sitä? Kumpi on enemmän pettämistä siinä tapauksessa, se että hylkäät rakkaan ihmisen kokonaan tarpeidesi takia vai se että tyydytät ne ulkopuolella? Entäs jos on eronnut pariskunta, mutta silti toinen ei ole päässyt asiasta yli ja tuntee pettävänsä toisen, henkisesti, vaikka asiahan ei ole niin...

Toinen asia on se että miksi ihmisten on niin vaikea sanoa ääneen totuuksia? Siis esimerkiksi monet vanhemmat eivät koskaan sanoo että heidän lapsi on narkomaani vaikka tietävät asiasta. Kieltävät viimeisen asti. Tai itsemurhan jälkeen monet vanhemmat sanoo että olivat nähneet masennuksen merkkejä, mutteivät uskoneet sen olevan vakava! Tai miksi on vähemmistöjen vanhemmat eivät esim koskaan uskalla sanoa sana homo, ja kutsu kylään ja perhetapamisiin tulee vain toiselle (siis jos esim heidän lapsi on vakisuhteessa) ja toista (sen puolisoa) ei mukamas ole olemassakaan. Miksi asioita on niin vaikea käsitellä vaikka on hyvin tietoinen asiasta?!

Ei oo edes kahta tuntia siitä ku kirjoitin edellisen textin, sen että tämä elämänonni on pienistä kiini, ja nyt....
Uskon että kaikella on tarkoituksensa, mutta nyt menee jo yli mun ymmärryksen. Miksi tämä kesä vie minulta kaiken mikä minulle on tärkeä?! Kaikki mikä tekee musta onnellisen ihmisen, viedään pois. Sitä luule olenvansa pohjalla ja että ei ole muuta ku matka ylöspäin, mutta ei, sitten yksi lyhyt puhelu, alle 40sec ja tajuat että sekin pohja antaa periksi ja tiput entistä syvemmälle. Yritän olla hyvä ihminen, yritän vaikutta tähän maailmaan omalla tavalla, tuomalla positiivisuutta, saamalla ihmisiä näkemään tätä maailma eri silmin, positiivisemmin. Kannattako se? Kannattako olla epäitsekäs kun vastaan aina tulee seinä ja paskat niskaan. Tuntu ettei kukaan osa edes kunnioitta tätä. Miksi vaivautua kun ei kukaan näytä ees tarvitsevan sitä ja itse vaan kulut loppuun. Et kuitenkaan kelpaa vaikka kuinka haluatkin...

Kyll se ihmisen mieli sitten hassu... Vietin eilen kesän parhaimmat pari tuntia. Olin kokonainen hetkeksi taas, oli hyvä olla. Tunsin olevani onnellinen. Pienistä asioista on tämä kaikki kiini, pienistä!

jos kuvetellaan että eräs henkilö rakastuu toiseen tietäen ja hyväksyen sen kaikki pimeät puolet, iloitse kun saa siltä huomiota. Mutta toista ahdistaa, se ei pysty olee yhdess ja keksii tekosyitä pysyä kaukana, sanomatta suoraan ettei ole kiinnostunut. Onko kysessä rakkaus vai toisen mielikuvitus, se että rakenetaan joku "täydellinen " ihminen, eikä katsotaan totuutta silmiin...? Ku tekee ihmisestä paremman mitä se oikeesti on. Hakka päätään ja toivoo, muttei saa vastakaikkua....

Tyttäreni Olga, 4,5v:

- isi, mummo sanoi että järvenrannalle voi mennä sun tai aikuisten kanssa...

Sitä halua niin kovasti jakaa pienet, upeat hetket läheisen kanssa. Kaunis auringonlasku, rauhoittava kokon raksutus ja sen liekit pimeydessä. Hiljäinen metsä ja yöperhosten varjot. Kuikan huudot jossain lähistöllä. Ja aaltojen äänet laituria vastaan. Sitä niin halua jakaa toisen kanssa, nauttia yhdessä! Myös pahat, ikävät hetket saavat kaipamaan toista. Halua lievittää kipua ja paha oloaan ja saada turvaa. Käpertyä syliin ja tuntea hengityksen... Sitä niin kovasti halua!
Mutta kaikkea ei saa... joitakin se ahdistaa, ja toisia ahdistaa kun ei sitä saa... vittu tätä elämää..

Ihmeellista kuinka läheiset ihmiset vieraantu toisistaan helposti. Tapasin tässä juuri erään ihmisen, "entisesta elämästä". Me olimme kun paita ja peppu, vietettiin aika yhdessä koko ajan, tai sit tuntien puhelinmarafon päivittäin. Nyt törmättiin kadulla eikä kummallakaan ole ollut mitään sanottavaa... Ei ees kiinnostanut kuulla, eikä kertoa... Katsoin silmiin ihan eri ihmistä, ei stä minkä tunsin. Näin täysin veraan hahmon. Vaikkei meille koskaan mitään riita ole tullut tai yms. hmm... Elämä kulkee ja etenee kun laiva, toiset jää siihen, toiset hyppä kyydistä...
Taas joitain ihmisiä pitäis heittä menee laidan yli, muttei pysty. Jää koukkuun ku nisti kamaansa...

OMG! sain juuri kuulla (ja tarkistinkin asian) että "eräs tuttu" siis CristalSnow on AbFab erikoisjaksossa mukana!!!! MAMMA MIA! Mä palvon sua nyt!!!! Ei jukra, vähän siistiä! En kovin usein oo kade ihmisille, mut tuo on kyll sellainen juttu että oksat pois!!!

Miksei ihmiset osaa puhua ja kertoa asioista toisille? Salataan ja piilotellaan tärkeitä asioita jotka joskus saatta kääntyä itseään vastaan. Muistelen tässä kun olin 10v, meillä oli vuokralla perhe jossa oli samanikäinen tyttö jolla oli epilepsia, mutta meille lapsille ei siitä kerrottu. Kuitenkin vanhemmat päästi meitä leikkimään kauaski kotoa tai jätti keskenään kotiin. Kerran olimme just kahdestaan ja vanhemmat muistakesni jossain hautumaalla käymässä, tytölle tuli kohtaus ja minä luulin että hän pelleille, kaadoi ämpärillisen vettä hänen päälle. Nyt hirvittä miten hän ei hukkunut siiheen eikä muutenkaan löynyt päätään kovassa kohtauksessa sen pahemmin. Jos hänen vanhemmat olisi vaivautuneet nätisti kertomaan asiasta ja miten pitää toimia, niin kukaan olisi kiusanut, mutta osaisi toimia oikein.
Entäs kuka tietää lähemmäisensä sairaushistoriaa ylipäätä? Mitä leikkauksia ja mitä pillereitä on joskus syönyt? Entäs jos minä jodun tilanteeseen jossa pitä tietää nämä voidakseen pelasta ihmistä...
Myös tunteistä on vaikea puhua jopa läheisille. MIKSI?! Miksi antaa asian vaivata ja tulehtua kun voi keskustella ja yrittää korjata sitä..? Miksei ihmiset uskalla sanoa mitä oikeasti tuntevat ja mitä oikeasti haluavat?
Miksen minä saa sanoa isorinnaselle naiselle siitä että mielestäni hänellä on isot tissit? Miksen voi terveellä tavalla nauraa asialle? Tai miehelle hänen mahastaan? Itteppä on moisen hankkinut, miksi on niin loukkava kun asiasta keskustellaan? Mutta hoikasta ihmisesta puhuminen ei ole loukkaava?
Miksi kaikissa ravintoloissa on lihasyöjälle ruokaa, muttei kaikissa kasvissyöjälle?
Miksi mies voi baarissa tuijottaa naista, muttei miestä?
Miksi erossa kaikki olettaa että mies jätti perhen, tai hän on ollut niin kusipää että nainen on heitänyt hänet pihalle? kukaan ei ees ajattele että ehkä asiat ollet toisin...
Miksi erossa lapset jää automaattisesti naiselle, ellei sitten viranomaisten kautta asia hoidetaan toisin?
Miksi dumppaja jatkaa matkansa ja elä täysillä ja dumpattu lillu itsesäälissä?
Miksi turkissaapaissa käveleminen keskellä kesää on normaalia, mutta paljasjaloin on outoa?
MIKSI; MIKSI MIKS?!