IRC-Galleria

Nyt on edistytty kovasti.
Niinkuin kuvasta näkyy, lukukausi loppui ja lähdettiin rientoihin. Kaikki muut valmistui paitsi minä! Pittää kitkutella vielä jouluun asti. Mutta hauskaa oli. Pic ja minä pidettiin toisiamme elossa koko opiskeluajan sairaalla huumorilla. Kahdestaan poltettiin tupakkaa ja puhuttiin paskaa ja naurettiin räkä poskella. Ei siitä olis muuten selvinny. Se on vaan niin, että sen mitä se ajatteli, mie sanoin ääneen. Ei olla koskaan tavattu yhtä sairaita ihmisiä kun toisemme ennen kun nyt. Siitä se ystävyys alkaa kukoistaa. Viimesenä baarissa vielä hihitettiin keskenään kun muut oli jo lähteny. Asser pääsee "tuplatreffeille" Picin ja sen vaimon ja miun kanssa. Hah.

Tai no ehkä mie oon tavannu toisenki ihmisen aika sairaalla huumorilla. Pomo lähti tänään käymään pankissa maksamassa laskuja. Jonkun tovin päästä tuli takasin, ja totesi että kävinpä sit naimassa miestäni. Mie siihen että olipas se kilttiä siulta, Babs. Se varmaan tykkäsi. Kun mies parka ei ollu kuulemma saanu aikoihin. Samaan aikaan se ahkerasti parittaa miuta meidän Mr. Hotpantsille töissä. Se on kun äiti molemmille, ja saarnaa kummallekin että ok, oot ollu huonoissa suhteissa koko elämäs, mut kato nyt: tossa se on siun naaman edessä se hyvä. Ota pois. Anna mennä. Ja myö vaan soudetaan ja huovataan ja tapellaan ja tehdään sovintoa ja tapellaan ja tehdään sovintoa... Ikinä en oo kenekään kanssa riidelly yhtä intohimosesti. Töissä viime viikolla huudettiin toisillemme puhelimessa jostain aivan tyhjästä joka sit loppujenlopuks olikin siks koska mie olin pitäny sitä tikun päässä koska miuta vitutti koko ihmiskunta, ja siitä kuuli koko liike sen jälkeen kun mie paiskasin sille luurin korvaan ja potkin seiniä ja toivotin sen helvettiin monin ja kuvaavin sanankääntein. Ja kun 48h tuntia myöhemmin tehtiin taas sovintoa niin molemmat oli ihan pahoillaan ja pehmeinä ja herkkinä ja niin edespäin. Molempia vituttaa tää tilanne. Mut kun mie rauhotuin vähän ton tappelun jälkeen, niin tuntui tosi hyvältä että se välittää niin paljon et jaksaa riehua noin hölmönä. Ja pelottaa, et mie välitän niin paljon että riehun ihan hulluna. Jos meistä joskus tulee pari niin ei osteta kalliita astioita, ne päätyy palasina seinille. Se on kuitenkin ensimmäinen mies joka kunnioittaa miuta ja näyttää sen. Ja välittää, ja näyttää sen. Ja huolehtii. Ja ajattelee asioita vähän pitemmälle ja syvemmälle. Se ei alota suhdetta naimisissa olevan naisen kanssa, mutta viimeset puoli vuotta ollaan ahkerasti yritetty pysyä erossa toisistamme ja tapeltu kun kissa ja koira ja puhuttu kun parhaat kaverit ja aina huolehdittu että kukaan ei puhu toisesta paskaa tai kohtele huonosti. Ja kemia toimii vähän liiankin hyvin.

Tänään Dan vihdoinki myöntyi asumuseroon. Vuoden päästä voi hakea avioeroa. Mikä lie inspiroinu, miulla on parikin ehdotusta. Mutta toiselle on oma ylpeys ja maine niin tärkeitä että pidänpä suuni kiinni ja otan tilaisuudesta kiinni. Kohta mie olen lasten kanssa omillani... Ihanaa. Ja niinkun Babs sanoi, vapaa panemaan ketä huvittaa... eli Mr. Hotpants, varo vaan.