IRC-Galleria

Eilinen jäi väliin - hyvä niin.

Olen kipeä. Ilman minkäänlaista tutkimusta olen diagnosoinut sen olevan angina. En ole edes etsinyt kurkusta niitä läiskiä. Se olisi turhaa, sillä nykyinen angina-diagnosi ei niitä kaipaa. Kuumetta minulla ei mittarin mukaan ole; ei ole ollut muistini mukaan koskaan. No hyvä on, ehkä ihan pienenä.

Huomenna kouluni alkaa. Oppaiden mukaan koko koulu-nimitys tulisi unohtaa: "Yliopisto ei ole koulu vaan tutkimuslaitos, joka tarjoaa myös opetusta." Kyseisiä kirjasia plärätessäni kuvani yliopistosta on todella muuttunut. Joka paikassa yliopistossa opettavien henkilöiden pedagokisia taitoja manataan maan alle. Kuinkakohan huonoa opetus on, jolleivat opettajat osaa olla opettajia? Hieman hirvittää, mutta pianhan tämäkin asia selviää.

Hakukoe-vaiheessa joka paikasta toitotettiin, että yliopistoon on vaikeampi päästä sisälle kuin opiskella siellä. Nyt kaikki oppaat naurahtavat ivallisesti väitteelle: "Menitkö todella noin vanhanaikaiseen?". Yliopisto-opiskelun pelotellaan olevan ylitsepääsemättömän vaativaa ja edellyttävän superahkeraa lukemista. Toisaalta joissakin opiskelijoiden kirjoittamissa artikkeleissa yritetään ehkäistä paniikkia väittämällä, ettei yliopiston vaatimustaso ole juurikaan lukion tasoa korkeampi. Luultavasti pelottelun tarkoitus on motivoida fuksit ottamaan tuleva opiskelu-urakka vakavasti alusta alkaen. Ainakin toivoin niin.

Huomenna siis elämäni alkaa. Mikäli kaikkea postiluukusta tippunutta materiaalia on uskominen, näin siis tapahtuu. Myönnän, että luultavasti nautin suunnattomasti opiskeluajastani, mutten usko opiskelun kuitenkaan muuttavan elintapojani rajusti. Olen kuitenkin suhteellisen skeptinen oman itseni muuttumisen suhteen yleensäkin, joten tämän asian suhteen voin esittää vain hataria arvailuita. Mikäli elämässäni tapahtuu radikaaleja muutoksia, epäilen niiden johtuvan ekologisen näkemykseni tiukentumisesta. (Olikohan tuossa lauseessa mitään järkeä?!)

Joka tapauksessa: onnea minulle yritykseeni!