IRC-Galleria

Kissat miukuu taas jotain. Mä oon ihan tukossa. Voisin mennä nukkumaan vaikka heti. Nenä vuotaa ja joka paikka on jumissa. Yleiskuntoni on ihan nollassa. Olin yli kaksi vuotta ilman polkupyörää. Nyt olen opetellut uudestaan ajamaan sillä. Pakaralihakseni(=ei mitään) ovat hyvin kipeät. Satulassa istuminen sattuu.

Olen pyhästi päättänyt nostaa kuntoani. Olen jopa harkinnut liikuntatarran(=oikeuttaa useiden lajien harrastamiseen) ostamista. Jos päädyn tekemään tämän hankinnan, motivoi minua liikkumaan ainakin tämä tekemäni sijoitus. Toisaalta motivaatiota löytyy myös monista muista asioista kuten esimerkiksi kehoni jokaisesta rapistuneesta lihaksesta. Olen myös joskus saanut kokea liikuntasuorituksen tuottaman euforian. Tiedän siis, ettei se ole puppua, jolloin se motivoi minua. Toisaalta olisi myös ekstra kivaa olla hoikka, kuten nykyinen kauneusihanne velvoittaa. Jos olisin hoikka, olisin kaunis. Näin kuvittelen, vaikka tiedän sen olevan puppua. Kuvitelma kuitenkin motivoi minua. Ollessaan kaunis on tietysti myös sosiaalinen, onnellinen ja muutenkin täydellinen. Kerrassaan mainio syy liikkua! Vahinko, että tiedän, ettei se ole näin yksinkertaista todellisuudessa. Toisaalta liikunta auttaa voimaan paremmin paitsi fyysisesti myös henkisesti. Henkisen hyvinvoinnin lisääntyessä myös onnellisuuden tunne kasvaa. Mutta minähän olen jo onnellinen, vai olenko?

Kuvittelenko vain olevani onnellinen? Mistä tiedän, että olen onnellinen? Kuten suomalaiset yleensä myös minä koen olevani onnellinen: perustarpeeni on tyydytetty ja minulla on lisäksi rutkasti ylellisiä mukavuuksi kuten Internet (Kirjoitin sanan isolla, koska nykyisen suosituksen mukaan se tulkitaan erisnimeksi. Helsingin Sanomat kuitenkin kirjoittaa termin poikkeuksetta pienellä, sillä se on lehden mielestä hioutunut yleisnimeksi. Kyseessä on minusta hyvin monitahoinen asia, mutta kallistun mielipiteessäni kuitenkin Hesarin kannalle, koska Internet on hallitsematon, valtaisa kokonaisuus, jolloin sitä ei mielestäni tule kirjoittaa isolla kuten ei esimerkiksi avaruuttakaan. Kirjoitan Internetin kuitenkin isolla niin kauan kuin ohjesääntö niin sanoo :D).

Tässä vaiheessa on syytä lopettaa onnellisuuden käsitteen pohdiskelu tai alkaa pian epäillä onko sittenkään onnellinen ja tulee onnettomaksi. Huomautuksena kuitenkin, että eräs asia tekee minut ajoittain onnettomaksi: space. Näppäimistöni space-näppäin toimii siis vaihtelevalla menestyksellä. Joskus olen vähällä menettää hermoni sen kanssa.

Olen aina haaveillut olevani kirjailija. Nyt voitte havaita, kuinka todistan teoriani toimivan käytännössä (Otsikolla Ensimmäinen) tai muussa tapauksessa olen poikkeava yksilö, mikä ei sinäällään ole yllätys.

Nyt on paras päättää tämä romaani ennen kuin kirjoittamisen tuoma huuma muuttuu pettymykseksi tajutessani, ettei kukaan tätä kuitenkaan lue.