IRC-Galleria

Supersankarit ovat tuottoisa ja enimmäkseen viihdyttävä osa-alue elokuvien saralla. Ensimmäisen X-menin ja Spider-manin lyötyä läpi, kaikenlaiset supersankarit, Ihmenelosista Hulkiin, ovat ottaneet paikkansa valkokankaalla. Mark Millarin kirjoittamaan sarjakuvaan perustuva Kick-Ass on tavallista erikoisempi tapaus.

Kick-Ass poikkeaa supersankari elokuvien peruskaavasta melkoisesti. Supersankari sarjakuviin hurahtanut teinipoika Dave, (Aaron Johnson) päättä aloittaa oman taistelunsa rikollisuutta vastaan supersankarina. Kick-Assiksi itsensä ristineellä Davella ei tosin ole minkäänlaisia supervoimia tai ihmevekottimia, vaan on varustautunut vain märkäpuvulla, parilla pampulla ja omalla tahdollaan. Aikanaan Davelle selviää ettei olekaan ainoa laatuaan.

Kick-Ass elokuvana, on tehty kieli poskessa mutta kuitenkin vaaditulla vakavuudella. Hahmojen sankarointi ja oikean elämän karmiva totuus onnistuvat tuomaan hymyn huulille. Tosin kaiken irti saamiseksi tarvitaan melkoisen kiero huumorintaju. Vakavammat katsojat tulevat pudistelemaan päätään tasaiseen tahtiin.

K-15 leima on ansaittu, sillä matkan varrella on melkoisen veristä menoa, josta pääasiassa vastaa 11-vuotias Hit-Girl (Chloë Grace Moretz). Pikkutyttö listii enemmän roistoja kuin koko muu hahmokaarti yhteensä, ja onkin elokuvan erikoisimpia hahmoja. Myös Johnson onnistuu roolissaan nörttinä teininä ja epätoivoisena supersankarina, mutta poikkeuksena on ei niin yllättäen Nicholas Cage, joka onnistuu jälleen esittämään vain itseään.

Kick-Ass pilkka surutta supersankari elokuvia, eikä sääli itseäänkään. Loppu tuloksena saadan aikaan mukavasti massatuotannosta poikkeava komedia, joka ei kuitenkaan sovi kaikille

3/5

Sankarit, jumalat, suuret taistelut ja uskomattomat seikkailut ovat kaikki osa antiikin Kreikan tarustoa. Näin on myös uudessa Kreikan mytologiaan perustuvassa elokuvassa. Kiistatta kuuluisimmat hahmot kuten Herakles (Herkules), Odysseus ja Akilles jäävät tällä kertaa syrjään. Titaanien taistelu kertoo, hieman tuntemattomamman, Perseuksen tarinan.

Ihmiskunta julistaa sodan jumalia vastaan, koska ylimielisyyttään väittävät selviävänsä mainiosti ilman heitä. Onnistuttuaan suututtamaan jumalat, koko Argosin kaupunki on vaarassa tulla jumalten tuhoamaksi. Ihmiset tajuavat nopeasti olevansa alakynnessä, ja lähettävät Perseuksen (Sam Worthington) ja joukon sotilaita suurelle matkalle, jonka tarkoituksena on saada kaupunki pelastettua.

Titaanien taistelu kärsii suurimmasta virheestä, mikä elokuvalle voidaan tehdä: Käsikirjoitus on huono. Juonta ei jaksa seurata tarkkaavaisesti, vaan ajatukset karkaavat huomiseen kauppalistaan aivan liian herkästi, mikä ei todellakaan ole hyvän elokuvan merkki. Kun elokuvan surkea juoni mennän vielä pikakelaus tapaan paikasta paikkaan pomppien ja lisätään ajoittain sekavat toimintakohtaukset, on laulu lähes tulkoon valmis.

Käsikirjoitukseltaan mitään sanomaton elokuva ei tee näyttelijöille oikeutta, sillä niin Sam Worthington, kuin Zeusta esittävä Liam Neeson, pystyvät moninkertaisesti parempaan suoritukseen. Kukaan näyttelijöistä ei Titaanien taistelussa pääse näyttämään kynsiään.

Positiivisiakin puolia elokuvasta kyllä löytyy. Kreikka on kaunista katseltavaa. Erikoistehosteilla on saatu aikaan paikoittain upeita alueita, jotka tuovat tunteen että kysymys on todellakin antiikin Kreikasta. Myös vastaan tulevat otukset ovat upean näköisiä ja niitä katselee mielellään, tai vaihtoehtoisesti ne tuovat kylmiä väreitä. Erikoistehosteet ovatkin elokuvan vahvin puoli.

Totuus kuitenkin on että olivat erikoistehosteet kuinka hyviä tahansa, ne eivät koskaan saa huonolla käsikirjoituksella, hengettömällä näyttelijäntyöllä ja yhdentekevällä musiikilla varustettua elokuvaa pelastettua. Todellinen pettymys.

1/5

Tiiviisti yhteistyötä tehneet Tim Burton ja Johnny Depp, ovat taas yhdessä, vastaavasti ohjaajan ja miespääosan istuimilla. Tuore Liisa Ihmemaassa -elokuva on parivaljakolle kuudes.

Elokuvassa ei olekaan vanha ja kaikille tuttu tarina, vaan Liisa onkin jo aikuinen. Ottaessaan osaa järjestettyihin juhliin Liisalle paljastuu että hantä aiotaan kosia ja juhlat ovatkin kihlajaiset. Vanhaan tapaan, valkoista kania seuratessaan, Liisa löytää itsensä jälleen kerran Ihmemaasta, jossa kohtaa vanhat tutut, Hullusta Hatuntekijästä, vesipiippua polttelevaan toukkaan.

Itse Liisa (Mia Wasikowska) jää kovin hengettömäksi hahmoksi, mieleenpainuvien ja persoonallisten sivuhahmojen seurassa. Erityisesti Hullusta Hatuntekijästä (Depp) on saatu aikaan sopivan kahjo, mutta samalla todella sympaattinen hahmo, kuten myös Helena Bonham Carterin näyttelemä, päitä vadille vaativa, Punainen Kuningatar aiheuttaa oikeassa määrin sekä inhoa, että myötätuntoa.

Juoneltaan elokuva jää yllätyksettömäksi ja on muutenkin tarinaltaan vain "ihan mukiin menevä." Toisaalta Ihmemaa on erikoistehosteiden suurta juhlaa, joita käytetäänkin hahmoja myöten. Esimerkiksi Punainen Kuningatar on huvittavan näköinen isoine päineen ja Ihmemaa on uskottava, vaikkakin on Burtonille ominaisen harmaa väriltään.

Liisa Ihmemaassa ei ole mestariteos, tosin se ei myöskään tylsistytä. Viihdyttävyysarvoltaan tämänlaisia elokuvia tulee kilo kaupalla ympäri vuoden, vaikkakin kaikkia ei mainosteta yhtä paljon.

3/5

Martin Scorsesen viime vuosikymmenellä ohjaamat elokuvat ovat kukin keränneet valtavan määrän palkintoja monella saralla ja vaikuttaisi että tämäkin vuosikymmenys lähtee käyntiin lupaavasti.

Suljettu Saari on Scorsesen tuorein elokuva, joka perustuu Dennis Lehanen samannimiseen romaaniin. Tarina lähtee käyntiin kun kaksi liittovaltion sheriffiä (Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo) saapuvat Shutter Islandilla sijaitsevaan mielisairaalaan tarkoituksenaan tutkia huoneestaan karanneen potilaan tapausta. Vangin etsimisen lisäksi keskitytään DiCaprion esittämän Teddyn taustaan, joka alkuvaiheessa tuntui kovin irralliselta muusta elokuvasta.

DiCaprio hoitaa Teddyn roolin ammattitaidolla ja todistaa viimeistään nyt että on muutakin kuin vain Titanicin Jack. Valitettavasti muut hahmot jäävät pahasti jalkoihin DiCaprion viedessä valtaosan ruutuajasta. Muista näyttelijöistä erityisesti Ben Kingsley, Tri Cawleyn roolissa, vakuuttaa joka sekunnin ajan mitä hänelle suodaan.

Liki kahden ja puolen tunnin pituudestaan huolimatta, Suljettu Saari pitää katseen naulittuna alusta loppuun. Juoni on oikeasti mielenkiintoinen ja tunnelma pidetään jännittävänä hyvillä kamerakulmilla, valaistuksella ja tilanteeseen sopivalla, vaikkakin yksinkertaisella musiikilla. Eläytyvä katsoja huomaa itsekkin pidättelevänsä hengitystään, tunnelman kohotessa toisinaan jopa piinaavaksi.

Odotusten ollessa nollassa, Suljettu Saari pääsi yllättämään hyvin positiivisesti. Todellakin katsomisen arvoinen.

4/5