IRC-Galleria

No niin. Nyt koittaa kohta sitten se hetki, jolloin väistämätön eromme on edessä. Mitkä ovat fiiliksesi? En usko että jäät kaipaamaan - tuskin koskaan olin mitään erityistä. Jos rehellisiä ollaan, et itsekään ollut minulle mikään suuri rakkaus ja intohimon kohde. Tapasimme, koska elämä tai kohtalo sattui sanelemaan niin, oikeastaan tosiaan puolivahingossa. Joskus sellaiset tapaamiset ja kaksivuotiset suhteet johtavat suureen kiintymykseen ja vilpittömään rakkauteen.

Mutta olen pahoillani, sydämeni kuuluu toiselle. Joskin kaikista pienistä erimielisyyksistämme riippumatta minulla tulee aina olemaan sydämessäni oma paikka tälle ajalle ja yhteiselle taipaleellemme. Totta kai kaikille tulee erimielisyyksiä! Ei sen perusteella voida sanoa, kuinka syvä kiintymyssuhde on kyseessä.

Toisin kuin välillä ehkä oletin, en ole röyhkeän innoissani päästessäni luotasi pois. Kaipaan omaa rakastani, se on totta, ja odotan rakkaani kohtaamista, mutta en silti herjaa enkä paheksu tätä mitä meillä oli, enkä keskinäistä suhdettamme - mikä se sitten ikinä olikaan. Kyllä meidän kai kuului tavata ja olla hetki yhdessä. Mutta niin se vain menee, toiset sopivat toisilleen ja toiset eivät, ei sitä kannata ottaa millään lailla henkilökohtaisesti. Olen tosin kaivannut omaani ehkä liikaakin, enkä ole antanut meille todellista mahdollisuutta. Väkisin sen mahdollisuuden antaminen ei silti onnistu, eihän?

En tule muistelemaan aikaamme varsinaisella lämmöllä, mutta tietynlaisella kiitollisuudella ja huumorilla kyllä. Kasvatit minua, autoit minua, laitoit ystävyyttä, ongelmia ja raivoa ja ehkä suruakin tielleni, mutta sitä se elämä taitaa olla. Kaiken kaikkiaan.

Kiitän vilpittömästi tästä ajastamme. Onneksi sitä ei kukaan eikä mikään voi meiltä riistää, sillä se on ollut ja jotenkuten käytetty. Nyt odottavat meitä molempia uudet haasteet ja käänteet. Onnea tulevaisuudelle, meille kummallekin!

xoxoxotje Nederland,
jouw finse meisje!