IRC-Galleria

Tunnelissa vaellan hitaasti eteenpäin,näin joulun alla sitten pääätin lähteä eriteille ihmisen kanssa taas. Nyt lopullisesti,sillä tekomme ovat pahuudeltaan korvaamattomissa.
Tunneli ei kuitenkaan näytä olevan yksinäinen,kylmä ja loputon..Valonpilkahdus silmäkulmassani on tullut tähden välkkeestä kirkkaassa pakkasyössä sillä siellä on hän,joka uskoo vielä onneen. Olen kuullut lupauksia..voih..niitä on tullut jo tarpeeksi joten oikeus olla epäileväinen kertomaani on minulla täysi,mutta luvattu on eikä asia ole enään sellainen jonka pettämistä katsoisin läpi sormien ja olan kohautuksella.
Siis..Joululahjoja tulee jonkinverran jälleen,mutta mikäli kaikki sujuu on yksi niistä ylitse muiden,se,tai Hän tulee tuijottamaan minua jonkinlaisilla silmillään jouluaattoiltana ja me matkaamme yhdessä seuraavat vuosikymmenen päivät jos niin on armo määrätty. Huh mikä ajatus! Ja edellinen rakkaani Eetu katselee varjellen sen kirkkaan pakkasyön tähtikimalluksesta kuinka illalla vaellamme yhdessä tehden tuttavuutta. Koira on tulossa sydämeeni. Mahdollisuuksia on miljoona,suomesta?virosta?rotu?roduton? rakas?kyllä..ehdottoman!
Tarjolla olisi vielä farmariauto,omakotitalo 5 kilometriä keskustorilta ja metsää tehdä tutustumislenkkejä silti jonkinverran. Miltä kuulostaa? En ollut uskoa korviani kun ystäväni niin sanoi,olen tervetullut taloon. Olen tervetullut pois hämeenkadun ja armonkallion ahdistavasta todellisuudesta jonnekin missä ei päivääkään olisi ikävää.

Joulua odottaen sydän silti särjettynä..