IRC-Galleria

Aamulenkille lähdettiin jo puoli yhdeksän kun tuli vinkumaan korvanjuureen.. Illalla jouduttiin lähtemään viel 22:35 uudestaan ulos kun tyttö "unohti" tehdä kaikki tarpeensa ja juo paljon vettä. Todellisuudessa vetäminen on niin kovaa että pitäisi kävellä miljoona kilometriä että tulisi rakko tyhjäksi. Noh,sisälle tultuamme huokaisin pettyneenä ja jätin koiran suunnaten kaupunkiin etsimään apua. Kotoa löysinkin sitten kuonopannan jota kokeiltiin sitten päivällä. Ymmärsin koiraani kokeilun aikana paljon paremmin..Ongelma ei ole itse vetäminen vaan keskittymiskyvyn puute. Ensimmäiset kilometrit menivät hyvin,mutta kun käännyttiin takaisin,alkoi myös kuoniksen kanssa vetäminen. Oltiin ulkona ruhtinaalliset 1,5 tuntia.
Sisällä puoli viideltä koira otti keskikokoisen puruluunsa jossa kova pinta ja viiden jälkeen se olikin jo mennyt. Ihmettelin tahtia hetken,ja kauhistelin laihdutuksen onnistumisen puolesta. Toivottavasti ei nyt luihin kaadu,parempi lihava koira luuta syömässä kun laiha sohvannurkan kimpussa.
Nyt katsellaantelkkaria yhdeksään asti ja taas mennään ulos. Kaveri tulee vasta yhden jälkeen töistä eikä mun kannata mennä nukkumaan enne,sillä heräisin kuitenkin vastaanotto riehumiseen joka on varsin äänekästä kun koira ryntäilee huoneesta toiseen laminaatilla..
Toivottavasti tyttö ei pidä mua kuoniksen tähden nyt pahana ihmisenä joka ei anna hänen mennä lujaa..

Tultiin jo iltalenkiltä kun piipittäminen alkoi..Oltiin kuitenkin tunnin verra.. Menetin suuntavaistoni kahdesti tänään,päivällä ja nyt kun meinasin lähteä väärään suuntaan käveleen. Pelottavaa.. Soitin sille yhdelle kun halusin kuulla sen äänen. Se sanoi että"kiva kuulla sun ääni",mut sillä oli joku muija siellä..Vitutti vaikkei ikinä enäään ollakaan yhdessä. Nyt kun Frendi on poissa,näen siitä taas unta ja huudan unissani.. Hän jopa kysyi"onko unet painajaisia.?enkä mä jaksa enään valehdella..Osittain kun ovat..