IRC-Galleria

Heräilin puol kymmeneltä kun oli olevinaan niin kylmä.. Näin unta ylöjärvestä taas vaikken soittanutkaan sille eilen. On kai mahdoton ajatus että jonain päivänä lakkaisin ajattelemasta häntä..
Myös Kiki nukkui vierelläni lampaantaljansa päällä ja kuorsasi. Illalla jouduimme taas tekemään kaksi lenkkiä kun tyttö joi vettä hieman liikaa :( Noh,vikinä loppui kun käytiin pihasta 100 metriä lenkki mulla yövaatteet toppatakin alla ja märät hiukset..Hyrrrrr! Kiki näki illalla ennen ensimmäistä lenkkiä untakin kun etutassut värähtelivät. Suloinen! Nyt aamulenkin jälkeen oon miettiny että loppuiskohan toi kotiinpäin vetäminen jos antais ruoan ennen lenkkiä tai sitten vasta tunnin päästä kun tulee sisälle? Nälkäistä piipittävää koiraa on kyllä mahdoton katsella.. Noh,Kuonopanta vaan ahkeraan käyttöön..
23:13
Tuli vähän vitutusmasennusahdistus. Oon myös väsyny ja ihmeissäni. Koti,koira ja auto pihassa jolla pääsee liikkumaan,mutta kuitenkin jotain puuttuu. Ulkoiset asiat ovat enemmän kuin hyvin. Jotain todellakin puuttuu.

Meille tuli sit yks hemmo kyläileen pariks päivää ainakin ja Kikin reaktio oli aikas yllätys. Kun oveen koputettiin,se vain murahti kerran ja odotti rauhassa niin kauan kunnes annoin luvan tulla tervehtimään jos halusi. Hemmolla oli Kikille luu mukana joten Kiki oppi sen,että vieraalle ei kannata rähjätä koska sillä voi olla jotain hyvää. Olin ylpeä koirasta!! Serkku tulee ilmeisesti huomenna jonnekin moikkaan meitä.. Ei olla nähty kesän jälkeen kertaakaan:( Toivottavasti keli olisi mieluinen koska tuota koiraa ei niin vaan bussiin oteta..
Tänään mulla oli laiskotuspäivä ja aamulenkin jälkeen hain kaupasta pussillisen sipsejä ja saarioisten pizzan. Päivällä kolmen paikkeilla kävin Kikin kanssa pienellä lenkillä tekemässä tarpeet ja sitten se sai juosta pihassa kun me tuon hemmon kanssa kolattiin lunta:) Koira sai siinä liikuntaa ja heitin sille keppiäkin ekaa kertaa. Rakastan!

Jos keli on alle -15 otan kameran mukaan nii saa ulkoa kuvia:)

18:50 Tekis mieli lähteä baariin,mut koiraa ei voi jättää. Onneksi minulla on koira.. Asiat eivät helpotu jos lähden baariin. Tekisi myös mieli soittaa ylöjärvelle,mutta epäilen ettei hän tahdo kuulla minusta enään ja se edellinen "oli kiva kuulla sun ääntä" oli vain kohteliaisuus.. Ja jos ei ollut,en halua yhtään enempää sekoittaa pakkaa joka on jo melkein järjestyksessä.

Taivas ja maa todistaa saa
rakastan, rakastan sinua vaan ....Kaunista....
yksin kun jään kuvasi nään
oksilla tammen taas

Joo,Kaveri ja koira olivat hävinneet eilen kun heräsin aamulla. Koko aatto menikin siinä sitten miettiessä että missä ovat kun mitään viestiä ei näkynyt eikä puhelimella saanut kiinni. Kuudelta alkoi tulla tekstiviestejä että olivat hervannassa juopottelemassa. Mun aatto meni hieman perseelleen ton takia,mutta sitten kun olin avannut kaikki 14 lahjaani,oli fiilis jo parempi ja lähdin itsekin joulutuopille Kyttispubiin. Sieltä otin sitten taksin alle ja suuntasin kohti hervantaa ja taksikuski yritti iskeä mua kun kerroin päivän tapahtumista:) Noh,perillä sitten otettiin hieman kuppia ja sammuin iloisesti neljältä. Aaamulla heräsin enkä hetkeen tajunnut missä olin. Olin Kaverin kaverin luona 2 korttelia toiselta kaverin kaverilta jolla koira oli. Suuntasin sinne ja näin juuri tilin saaneena soitin taksikeskukseen
- Tampereen taksi!
- no hei,tarvis auton mulle ja koiralle
-Jaahas,minkähänlaisesta koirasta on kyse?ihmetteli nainen.
-Noh,ei se nyt ihan syliin mahdu,totesin ja annoin osoitteen.

Niin lähdimme kohti kotia ja pääsin jatkamaan uniani vielä lenkin jälkeen. Nyt on helppoa lenkkeillä kun Kikillä alkoi juoksuvuoto ja merkkailee jatkuvasti eli tyhjenee nopammin ja keskittyy liikkumiseen kun ennen sai kävellä kilometri tolkulla ennenkö teki edes tarpeensa. Näin Krapula päivänä tunnin lenkki ei ole ihan heti mielessä vaikka ulos on mentävä.. Lähdetään taas yhdeksän pintaan iltalenkille mutta leikit jää leikkimättä jos ei tule narttuja vastaan :(

Juuh,tää päivä on ollu aikas ihmeellinen. Aaamulenkin jälkeen taas lähdin vanhemmilla käymään ja sisko värjäsi pään. Kahden maissa hain Kikin mukaan ja lähdimme kohti Hakametsän eläinlääkäriä. Perillä sain tietää ihmeellisiä asioita koirasta.
Nimi Taikaviitan Qikka Qikattaja eli Q pentueen Kikka.
Syntynyt 4.5.2005 eli se siitä että olisi vasta 3 vuotias.
Suku on hyvä ja kaikki muut pennut ovat pärjänneetkin näyttelyissä 11 pennun perheestä. Sain myös kasvattajan numeron jolle soitin. Hän kertoi kuinka oli antanut miehelle tämän koiran pentuna ja kuinka koira oli kadonnut jäljettömiin. Kasvattaja hihkui suorastaan puhelimessa ihmetyksestä kun kerroin Kikin olevan luonani ja voivan hyvin.. Puntarin mukaan 10 kiloa liiankin hyvin!
Soitin myös kaverille töihin ja kerroin että ei olekaan mikään kapinen piski tämä neiti vaan ihan kunnon narttu.. Wau!
Koiran tiedot saa Kennelliiton sivuilta nimellä haettuna..

Kiitos tästä kuuluu mikrosirun keksijöille!!

Päivä alkoi normaalisti mutta aamulla lähdettiin tavallisella pannalla kymmeneltä lenkille. Tyttö ei halunnut kävellä pitkään ja kääntyikin jo 15 minuutin jälkeen takaisin. Sisällä se sai odottaa aamupalaansa 12 asti koska ei pysynyt odottamassa keittiön kynnyksen takana kun me söimme. Lähdin sitten siskon kanssa koristelemaan porukoiden kämppää ja kun palasin kolmen aikaan,oli koira jätetty yksin ja ruokakippo täytenä pöydällä..!? Soitin kaverille ihmeissäni mutta kun oli tarjonnut ruoan,ei ollut neidille enään kelvannutkaan. Kipeä?mä ajattelin heti katsoessani lihavaa ahnetta neitiä. Lähdimme kuitenkin kuonopantakävelylle tunniksi ja pihassa uskalsin päästää neidin hieman iloittelemaan vapaana. Se juoksi kymmeniä kertoja pihaa ympäri ja taas pikkutielle jossa ei liiku paljoa autoja. Naapurin kaksi pikkukoiraa saivat hepulin.. Lenkin jälken kun hengitys oli tasaantunut tarjosin ruokaa ja se kelpasi. Täytyy pienentää annosta selvästikin jos ruoka ei kelpaa kuin opittuna aikana..
Katselin juuri kartasta kuinka pääsisimme helpoiten Prismassa käymään Kikin kanssa? Haluan nähdä miten se suhtautuu ihmisvilinään muualla kuin tienvieressä missä sitä selvästi hieman pelottaa. Vetäminen on yhä samanlaista ja kotiinpäin käännyttäessä alkaa. Mulla on periaatteessa kyllä aikaa opettaa sitä,mutta kun kaveri lähtee lenkille,en tahdo että kiskoo narusta koiran vetäessä enkä usko että munm pokka riittää kertomaan että "kyllä se mun kanssa tottelee".. Onhan kaverilla ollut jo 2 Rotwaileria..

Aamulenkille lähdettiin jo puoli yhdeksän kun tuli vinkumaan korvanjuureen.. Illalla jouduttiin lähtemään viel 22:35 uudestaan ulos kun tyttö "unohti" tehdä kaikki tarpeensa ja juo paljon vettä. Todellisuudessa vetäminen on niin kovaa että pitäisi kävellä miljoona kilometriä että tulisi rakko tyhjäksi. Noh,sisälle tultuamme huokaisin pettyneenä ja jätin koiran suunnaten kaupunkiin etsimään apua. Kotoa löysinkin sitten kuonopannan jota kokeiltiin sitten päivällä. Ymmärsin koiraani kokeilun aikana paljon paremmin..Ongelma ei ole itse vetäminen vaan keskittymiskyvyn puute. Ensimmäiset kilometrit menivät hyvin,mutta kun käännyttiin takaisin,alkoi myös kuoniksen kanssa vetäminen. Oltiin ulkona ruhtinaalliset 1,5 tuntia.
Sisällä puoli viideltä koira otti keskikokoisen puruluunsa jossa kova pinta ja viiden jälkeen se olikin jo mennyt. Ihmettelin tahtia hetken,ja kauhistelin laihdutuksen onnistumisen puolesta. Toivottavasti ei nyt luihin kaadu,parempi lihava koira luuta syömässä kun laiha sohvannurkan kimpussa.
Nyt katsellaantelkkaria yhdeksään asti ja taas mennään ulos. Kaveri tulee vasta yhden jälkeen töistä eikä mun kannata mennä nukkumaan enne,sillä heräisin kuitenkin vastaanotto riehumiseen joka on varsin äänekästä kun koira ryntäilee huoneesta toiseen laminaatilla..
Toivottavasti tyttö ei pidä mua kuoniksen tähden nyt pahana ihmisenä joka ei anna hänen mennä lujaa..

Tultiin jo iltalenkiltä kun piipittäminen alkoi..Oltiin kuitenkin tunnin verra.. Menetin suuntavaistoni kahdesti tänään,päivällä ja nyt kun meinasin lähteä väärään suuntaan käveleen. Pelottavaa.. Soitin sille yhdelle kun halusin kuulla sen äänen. Se sanoi että"kiva kuulla sun ääni",mut sillä oli joku muija siellä..Vitutti vaikkei ikinä enäään ollakaan yhdessä. Nyt kun Frendi on poissa,näen siitä taas unta ja huudan unissani.. Hän jopa kysyi"onko unet painajaisia.?enkä mä jaksa enään valehdella..Osittain kun ovat..

Lähdettiin aamulenkille puol 10 maissa. Keli oli mitä parhain,vain -11 ja tyyntä. Kiki tykkäsi mennä ja nuuskia samat paikat kuin eilenkin eikä ensimmäisen 200 metrin aikana naru kiristynyt kertaakaan. Mun fiilis oli upea sillä jos Kikin käytös joka on muuten riittävää paranee noin nopeasti,jatkuu sen elämänviiva yhtä nopeasti kauemmas ja kauemman tulevaisuuteen eikä mun tarvitse murehtia sen puolesta. Eilen iltana tosiaan kun tulimme lenkiltä,otti tyttö luunsa ja asettui jalkoihini järsimään sitä. Tuntia myöhemmin oli luu "piilotettu" niin etten löytänyt sitä mistään. Tänä aamuna syy selvisi kun päivänvalossakaan ei näkynyt merkkiäkään luusta.. Se oli jo mennyt. Nyt aamupalan syötyään sai neiti uuden luun jota se yrittää parhaillaan piilottaa maton alle..

17:50 Tää päivä on menny todella hitaasti. Käytiin kolmistaan pitkällä lenkillä ja lumenkaatopaikalla uskallettiin päästää koira irti ensimmäistä kertaa. Se juoksi siellä taas kieli poskella innoissaan uudesta tilasta ja antoi ihan hyvin jopa kiinni kun oltiin lähdössä eteenpäin. Muuten oli lämmin mutta kesälenkkarit jäädytti mun isot varpaat niin että käveleminen vetävän koiran kanssa oli aikas tuskaa. Kotio päästyäni Tuli joku ihme vitutusmasennus kohtaus oka ei oo mennyt vieläkään ohi. Viimeyön unta muistellen jossa olin ylöjärven kanssa jonkun marketin pihassa ja lähdin siitä Nissan Micralla sen luo. Tänään olis vastavirralla hyvä keikka,mut en tahdo olla kikistä hetkeäkään erossa. Frendi tuli aikas hienossa kännissä kotiin eilen ja mä tiedän ettei oo hyvä jos teen niin itse.
Huomenna olis tarkoitus mennä maalle.. Joku kerta otan kikin sinne mukaan ku frendi on töissä viikonloput..

Päivä on ennättäny iltaan ja me ollaan ennätetty tutustua toisiimme paljon. Frendi(talon omistaja) tuli töistä kolmen paikkeilla ja mä lähdin vuorostani käymään kaupungissa. Aamu ja päivä Kikin kanssa meni loistavasti ja illalla kun frendi lähti keikalle lähdettiin me iltaenkille.
Tunnin iltalenkki sai taas vähän purettua valtavaa määrää purkamatonta energiaa mitä koiran elinvuosien aikana sille on kertynyt. Nautti selvästi kun juoksutin sitä peltoaukealla kieli poskella fleksissä ympyrää. Tyyppi jolta koira hettiin sanoi tehneensä pitkiä lenkkejä eikä kuulemma ole meno rauhoittunut yhtään,mutta onhann se kumma jos tunnin lenkki kolmesti päivässä saa koiran jo makaamaan ja järsimäään luuta telkkarin edessä.
Siis,kuulemamme mukaan Kiki on 3 vuotias,mutta silläo on hammaskiveä. Omistaja väitti myös ettei ole koira saanut pentuja,vaikka sen nisät roikkuvat ja yksi on purtu halki. Rankoista oloista/ tappeluista kertoo oikeassa takajalassa oleva leveä arpi ja kuonossa olevat pitkät arvet. Onko Kiki aloittanut? onko se agressiivinen? Tummat silmät loistaen se änkeää kainaloon ja inisee tyytyväisenä..Agressiivinen?tämäkö? Hyvä puoli on se että ruokaa tämä koira on ainakin saanut ja paljon,mutta ruokinnasta välinpitämättömät ihmiset tuskin tietävät miltä Dobermannin tulisi näyttää? Ei ainakaan tuolta.

Istuin sit 2 tuntia joululahjani kanssa tasaisesti hyrisevän auton takapenkillä ra rapsutin hellästi korvantakaa. Matkalla meno oli niin levotonta että jouduimme pysähtymään enempien traumojen välttämiseksi kaksi kertaa.
Vihdoin perillä 22:00 pikaisen kämpän nuuskimisen jälkeen swai joululahjani ruokaa ja kello 23 kävimme iltapissalla ennen nukkumaamenoa. Joululahjani tiesi heti paikkansa ja käpertyi pienen pyörimisen jälkeen sängyn viereen matolle. Aamulla kun heräsin,heilutti joululahja iloisesti häntäänsä ja lähtö tunnin aamulenkille oli ajankohtainen.. Kiki on saapunut taloon..

Joo,fiilis on ku jouluaattona! Heräsin jo seiskalta enkä oo saanu nukuttua sen jälkeen ku ajatukset on olleet aivan jossain muualla. Meinaan Kikissä.. Kiki on 3 vuotias Doberman narttu seinäjoella jota mennään tänään katsomaan. On aika ihmeellistä ajatella että se ehkä muuttaa sieltä Oldmobile custom cruiserin vm86 takakontissa tänne meidän kanssa asumaan. Se raasu on ollut jo 3 kodissa ja nyt viimeisessä vain 2 kuukautta. Täytyy kyllä sanoa että jos ei täällä sopeudu(mistä ei ole ollut edelliset kodit kiinni) viedään hänet sitten varmasti viimeiseen kotiin. Eetun seuraksi meinaan..
Aamulla oli kyllä kiva katsoa kun kaksi ruokakippoa oli jo tiskipöydällä kuivumassa. Kuvittelin jo ne aamupalaa vailla olevat silmät viereeni ja syötyäni kuinka olisi aamulenkin paikka? Helvetti,silloin ei kylmyys enään tunnu missään kun on lämpö sydämmessä. Toivottavasti Kiki saa meiltä sen viimeisen kodin loppuelämäkseen.

Päiväfiiwiksiä enemmän sit päivällä..