IRC-Galleria

Rakkaus on loputonta anteeksiantoa, hellä katse, josta tulee tapa.

Maltillisesti kun otin niin jäi paha darra pois täl kertaa.

Jo seukatessani halusin käydä joskus exän luona, mutta koska tiesin mihin se meillä hyvin äkkiä menee niin en voinut koska en halua kuitenkaan pettää. Nyt onkin taas sitten ihan eri tilanne.:)

Tuon erään ja jatkan matkaa...
Sinkuks muutuin yhtäkkiä, toivottavasti en oo pitkään se.

Mun ELÄMÄ ei ollut koneella vaan tuon naisen kanssa, hänen kanssaan eläen ja ihania hetkiä kokien ja niitä olikin paljon. Jos mä oon naisen kanssa HÄN on aina etusijalla ja siinä kone unohtuu äkkiä.

Eräs toinen nainen tietää että kone ei oo mulle se tärkein juttu, viikonkin olin joskus ihan ilman nettiä kun sen kanssa olin, kun meillä oli parempaa tekemistä.:)

Tiedän että eräs lukee tätä ja suhteen miettiminen saa nyt riittää.
Nainen saa rauhassa harkita asioita ja tulevaisuus sitten näyttää että palataanko me vielä yhteen joskus, mitä ainakin toivon.

Niin hän ei olisi siihen HD:hen kaatunut, vaan olisin sen estänyt, napannut hänet kiinni ja olisi paljon parempi olla. Mä olisin ollut naisen rinnalla ja estänyt tuon loukkaantumisen, koska sellainen mä olen, seison rakkaani rinnalla sanan kaikissa merkityksissä.

Scorpions on se meidän bändi, mun ja rakkaan.
Se oli ihmeellinen kesä ihanan naisen kanssa ja en olis halunnut sen koskaan loppuvan.
Minnalla on maailman kaunein hymy ja ihanimmat silmät.
Luonteeltaan semmonen huumorintajuinen ja hassu, niinku vähän mäkin.
Oltiin molemmat hassuja yhdessä, rakastaen. Tunteellinen, vahva, sosiaalinen, räväkkä ja oikeudenmukainen, kaikkia semmosia asioita mitkä on hyviä naisessa.
Ja osaa se ottaa rennostikin mikä on myös hyvä asia.
Ja ne sen suudelmat maistui niin ihanilta, kuin hunajalta.

Hän on se elämäni rakkaus ja Love Will Keep Us Alive kuten skorpparit laulaa.
Ei tuollaista naista oo toista, ainutlaatuinen ihminen. Minna sai mut hymyileen onnesta, nauraan, liikuttuun kyyneliin, kertoon kuin paljon mä sitä rakastan, ajatteleen sitä ihan kaikessa, teki mut onnelliseksi ja mä sen. Käveltiin käsi kädessä ja suunniteltiin tulevia ja nähdessään kuin onnellisii me oltiin niin muut kadehti meidän onnea. Suudeltiin räikän rannalla tai meidän penkillä ja mietittiin jo kihloihin menoa. Vastasin kosintaan kyllä ja päiväkin oli jo päätetty valmiiks. Odotin sen päivän tuloa enemmän kuin olin koskaan mitään odottanut, koska tätä naista rakastan ja halusin elää yhdessä hänen kanssaan koko loppuelämäni.

Mä jaksan jotenkin vieläkin uskoa että kaikki päättyy vielä hyvin, tunteita kun on kummallakin.

Noita tommosia tapaturmia joskus sattuu kun kännissä örveltää ja kulta kyllä siinä hyvä.
Kannattaa lopettaa semmonen niin ei satu tollasia enää sit. Voisinpa olla nyt sen luona sitä hoivaamassa ja sille kaikkea hakemassa ja tuomassa niin se sais säästellä itseään ja sen kylki paranis mahdollisimman äkkiä. En halua että kulta joutuis mistään kivuista kärsiin, ei henkisistä eikä ruumiillisista. Pelkästään onnellisuutta toivon rakkaalle.

Mutta jos toista rakastaa niin antaa anteeks, kuten mäkin annoin ne M:n jutut jotka satutti mua.
Ja ne mun virheet alkoi jäädä pois, niitä ei ois enää tullut yhtään. Ja me puhuttiin ne mun mokat aina pois vaivaamasta. Kirjastoreissulla loukkaannuin M:n tokaisusta ja siks hiukan kilahdin, mutta se meni ohi ja me puhuttiin se asia selväks. Viimeinen virhe oli sitten laittaa puhelin kiinni puoleksitoistapäiväksi ja se johtui siis siitä että olin väsynyt, halusin vaan nukkua ja pelkäsin myös seuraavaa M:n viestiä, pelkäsin hänen kertovan että jättää mut ja siksi pidin sen kiinni lauantain ja vielä pitkälle sunnuntaihin.
Hylätyksi tulemisen pelko siis iski.

Mutta se oli paha virhe, ei nainen mua vielä silloin perjantai/lauantaiyönä ollut jättämässä, mutta pelko sai valitettavasti yliotteen musta.