IRC-Galleria

Vastapäätä olevassa talossa
palaa valot
kuin tuijottaen minua
kun riisuudun ja istun sängylleni

en ole suojassa katseilta, olen alaston

Pitäisi ehkä miettiä pidempään
pidänkö edes kenestäkään
olenko jotenkin erilainen
kun en osaa päättää?
Miksi en osaa päättää?

Sanon että välitän
ja niin sanon seuraavallekin
Sanon että ymmärrän
ja niin sanon kaikille muillekin

Miten niin ymmärrän?
Miten niin välitän?

älä usko älä usko älä usko

Sanon että luota
että olen aina sinun luona mutta

älä luota älä luota

Ei voi seurata mitään hyvää
siitä että luottaa johonkin näin epävarmaan
ei, älä yritä edes ymmärtää

~~~

Halusit minulta laulun
mutta kun se oli valmis
et enää halunnut

jos sanon että rakastan sinua
se ei tarkoita sitä
että jaksan loputtomasti katsoa
kuinka teet itsellesi tätä.

Ymmärrän, sinulla on paha olla
mutta et ole ainoa tässä maailmassa.

~~~

Pelkotila

Ehkä se kaikki meni ohitseni
tai sitten aikani pysähtyi,
mutta en kuitenkaan pysty kirjoittamaan
vaikka tiedän kuinka se helpottaa.

Antakaa minulle kaikki, entinen
takaisin -
en jaksa ilman entistä elämääni

antakaa kaikki se, mitä rakastin
takaisin -
en halua elää tätä päivää...

Elän peläten eilistä,
peläten huomista,
ja peläten tätä hetkeä.
Eikä se edes ole elämistä

mutta jos voisin, sanoisin sinulle:
"Sinun pitäisi jo päättää."
Mutta tiedän että et pystyisi.
(Etkä osaisi.)

Joten minun pitää vielä kestää,
niinhän?



Annatko minun vielä kestää?

..jos vaikka en kestäkkään enää. pienet tytöt ei aina ole niin vahvoja kuin ne päällepäin esittää.~

~~~

Jos sinun pitää lähteä
niin älä pyydä sitä anteeksi
kunhan vain vielä
joskus palaat luokseni

Sillä kyllä sinä rakastat minua tarpeeksi
koska minulle riittää vähänkin.

Maalaile, sillä minä rakastan sinua.

Lauloin ääneni käheäksi
Juoksin ruumiini väsyneeksi
Paransin itseni kipeäksi

Mitä muuta voisin enää tehdä puolestasi?

Elämäsi ei ole enää käsissäsi
ei siis minunkaan

Halusin vain olla satuttamatta
mutta teinkin elämäni suurimman virheen
ja jätin sinut yksin
vaikka tiesin että et kestäisi

Kaikki minussa
muistuttaa sinusta
kaikki sinussa
muistuttaa kuolemasta
minäkin teen kuolemaa

Kuvat jotka piirsit
muistot jotka annoit
äänet jotka lauloit
tunteet jotka toit

Miksi en voi palauttaa elämää sinuun?

Sinun siipesi eivät enää ehkä lentää saa
eikä silmäsi itkeä milloinkaan
ikuisuuden makaat piilossa
peiton alla

etkä enää sitten päässytkään ylös.

Ehkä mun turvonneista, punaisista silmistä ei ole enää mihinkään ja ehkä mä en pysty tekemään enää mitään sun puolestas ku en tee enää muuta ku tärisen ja itken, mut mä aion kuitenki yrittää loppuun asti vaikka mitä tapahtuis äläkä sä yritä saada mua enää luopumaan itsestäsi. Sä olet ainoa asia mikä todellisesti vaikuttaa mun hengissä pysymiseen. Pysy nyt rakas hengissä.

Tulin hirrveetä kyytiä sisälle,
huuan ihan täysiä

"ÄIITIIIII, ÄÄIIITTIIIIIIIIIIII !! se seuras mua kotiin, saanks mä pitää sen ? "

;:D ja tämä kaveri ei kuullu sitä joka tuli perästä..

onneks ::D äitille kelepas..

Jäämisen vaikeus

Sinua jää
näihin pölyisiin nurkkiin,
vällyjen väliin

Sinua on
tahra kahvikupissa,
leivänmurut keittiönpöydällä
suihkuverhona kietoudut minuun,
puhut minut uudeksi

mutta mitä jää
kun sanat siivotaan
- mitä minusta jää

~*~*~*~

sanonko tän ääneen,
vai olenko vain hiljaa?
annanko vain elämän
niittää
mun sydämen viljaa?
uskallanko,
kertoisko,
sanoisko kerranki niinku tunnen?
vai jätänkö vaan siihen,
niinku aina.
jätänkö sen pienen sanan,
ja haudon sisälläni kaiken.
jätänkö vai sanonko?
sanonko vai jätänkö?

~*~*~*~

on aika kääntää uusi sivu,
laittaa lipastoon vanhat kuluneet lehdet,
sivut joiden kulmat on käpristyneet,
sivut joiden tekstit on jo kulunu kaikesta tunteesta.

on aika ottaa uusi askel,
unohtaa menneet,
paskan elämän tuomat paineet.
on aika kattoo eteenpäin,
nousta itsesäälistä,
nousta pettymyksistä, suruista,
päästä eroon sisäänpäin kääntyneestä vihasta.

aika irrottaa ote menneisyyden haamuista,
menneisyyden ilkeistä asioista:
"turha surra läikkynyttä maitoa,
pyyhi se pois,
ni sitä ei oo"

niin mä teen,
pyyhin menneisyyden,
pyyhin paskat ajat,
pyyhin kaiken mikä muistuttaa mua mustasta..

Istun tässä ikkunan äärellä illan suussa pöydän ääressä.
Kuuntelen, kuinka humalainen mies huutaa ikäväänsä kadulla.
Mutta se epäpuhdas lapsen laulu ei ole minua varten.
Ei, se on naapurin rouvan, joka salaa pitää salarakastaan salassa.
Toisinaan näen sen naisen käytävässä suuri harakkahattu silmillään.


Minä en saa rakkautta, se ei ole minua varten.
Tuskin vartoo kukaan varattuna minua öisin, kun kuljen toisten kanssa.
Mutta minä kaadan tiskivedet sanojen sekaan ja pistän kattilan tulelle.
Muutama tippa onnen hikkaa saa joutua liemen polttavan joukkoon.
Sillä rakkaus ei ole minua varten mutta kadut ja kirjaimet ovat.


Nyt aamun tullen kuulen, kuinka hiljaa narahtaen aukeaa ovi.
Naisen ääni kuiskaa kutsun, hiljainen mies kulkee kynnyksen yli.
Sinä olit täällä kerran myös, hymyillen tarkistit postiluukkuni lyhyen nimen.
Vaan tulit ja näit ja voitit ja minä taas hävisin kuten käytävään sinäkin.
Kukaan ei jättänyt ilmoitustaululle poissaolotodistusta,
jossa lukee,
että minä olin kolme tuntia hänen.


Ei kuulu usein tapoihini,
mutta poikkeus vahvistaa säännön tälläkin kertaa.
Tämä runo syntyi typerässä aamuyön rypemistilassa, jossa itsesääli ei tunnu säälittävältä.
Nyt tuntuu.
Omistettu yksinäisille eli siis minulle.
Eläköön itseinho.
Ja kello neljän aamupalamurot!

~~~~

Kaipaan sydämenlyöntejäsi viereeni
Tähän hetkeen
Hakkaamaan tahdin elämälleni
Peittämään alleen rytmihäiriöni

~~~

Päivät painavat silmiä kiinni
ja menee viikko(jakuu)kausia tajuta
Merkitysten kokovartalokuolio
Syksyn monotoninen jatkuvuus

Minulla on halpa kirjoituslehtiö
Aivojen ylitoiminta ja
kevyen ajatusliikenteen ketjukolari
Masennukseksi terrorisoitu ahdistus
Sekä muutama viiva paperilla

Näin nuorena näin myöhässä elämästä
Juuri nyt tyhjänä
totalitaarisen täysinäisyyden riittämättömyydestä


~~

On ironista
Herätä yhä uudelleen hengissä
Mutta joka aamu vähemmän elossa

~~~

Välttämättömyyden itsestäänselvyys :

Voi kultapieni,
Ei elämä olekaan helppoa.
Jos se olisi,
ei se olisi niin keskeinen osa
Olemassaoloa

~~~~

Vihaan matalapaineaamuja
Peiton löytämistä rullana jalkopäästä
Hapenpuutetta ja ahdistuskipua rintakehässävatsassa

Vihaan velttoja kädenpuristuksia
Psykiatrin epäolennaisia kysymyksiä
ja katsetta, joka ei löydä sisimpään
Ei edes silmiin

Ja minä vihaan hetkiä,
jotka turruttavat pahan olon
niin että luulee selviävänsä
Vihaan tajuta,
ettei niin käy ilman apua

Siksi vihaan puhumista
Pitkittyneitä lääkereseptejä

Tunteja kylpyhuoneen lattialla
Veri- ja vesivirtoja
Teatterihymyä seurassa
Pitkäjänteistä tuhoutumissotaa


ARGH ! voisko joku viedä mut poooisss ???????

..tai ei tarvitse pois viedä.

Riittäis ehkä se joku/jokin, minkä ohimennen tapasin ... taas..

hitto että voi vaivata pienen ihmisen päätä.

ränkätänkä..

sitten kun on niin vitusti taas tullu nukuttua peräti 1,5h viimeyönä ja sitä edellisestä yöstä tuskin hirmuisesti lepoa tuli...krapula kylläkin..hmm..

...mut ei siitä sen enempää.

vittu.

perkele.

whämpäm..

hellyyyttääääääääää ?

kiukuttaa

perkele !

Näin me eletään, rakas ..

miksi yrittää
olla oma itsensä
kun voi vähällä vaivalla
olla jotain paljon muuta

ja kukaan ei koskaan
tule huomaamaan
kuinka paljon sinuun sattui

miksi kertoa rakastavansa
kun voi myös vihata
ja antaa ihmisille
ansioidensa mukaan

ja kukaan ei koskaan
uskaltaisi sinua vastustaa
et tunne armoa

miksi puhua totta
kun paljon helpommin valehtelee
valheella on lyhyet jäljet
mutta ketä se kiinnostaa

ja kukaan ei koskaan
usko sanaakaan puheistasi
pakotat heidät ymmärtämään

--

koska huomaat
petät vain itseäsi
et voi olla onnellinen tuollaisena

päivä päivältä
kiedot vain narua kaulaasi tiukemmin

ja minä nauran
kun kerrankin tukehdut
omiin sanoihisi

pitelisitkö minua sylissäsi
jos huomaisit nauruni muuttuneen kyyneliksi

katkeransuolaisiksi helmiksi
joiden näkeminen humalluttaa

sukeltaisitko puukko selässäsi
jos samalla suutelisin kasvojasi
silittäisin pahan unen pois

kuinka lapsellisesti uskalsin toivoa
että aamukahvi muuttuisi iltateeksi
tunnit vuosiksi

pidättäisitkö hengitystäsi
jos kertoisin sinulle salaisuuden

antaisitko tunteeni kuolla
kuin roska suihkun lattialla
jonka huuhdot viemäristä alas

niin hauras
niin suuremman armoilla

jos maa puhuisi
se huutaisi tuskasta
olen kuin katu jota pitkin kävelet

välittämättä minun huomisestani
kosketat yhä uudelleen

ei maailmassa ole kauniimpaa
kuin kaksi ihmistä yhdessä

arvet eilisestä aukeavat yhä uudelleen

Tässäpä siilissä kikkailen.. juon aamukahvetta. naminami :)

kaksi erittäin karvaista kaveria kiistelee minun huomiosta :D

siiistiä.. :P

wuffeja.. <3

whämpäm..

tänään ollaan casa arnossa sitten.. :)

Hmm.. heräsin tuossa tuosta sohvalta ja tuumasin että ompas mulle tullu viestiä ja puheluita..

ensimmäinen viesti minkä avasin oli sitten niin aivan loistava,
että tämäkin päivä meni sitten pilalle..

Hyvää työyötä vaan kaikille :)


Kiinnostaa, ei kiinnosta ?

Minua ei kiinnosta.

Jos minulle sanotaan että minä en kiinnosta,
niin minä hölömö uskoin senkin ::D

Haha :D

Vedä vaikka vittu päähäs ja tukehdu siihen ..

po-po-po-poistuisitko mun elämästäni
veisitkö mennessä ruman naamasi ..

Jep.

*vinkvink*

--

Onko muuten ollut hyvä päivä tänään ?

-"aivan vitun loistava."

--

Mihin baariin ?


::D

~Hanna alias känkkäränkkä~