IRC-Galleria

Pieni tyttö sisälläs itkee.
Se yrittää olla vahva,
mut se ei kohta enää jaksa.
Tyttö pelkää elää,
koska jokainen päivä on kärsimystä.
Se käpertyy nurkkaan piiloon,
jottei tuska ja paha olo löytäisi.
Mutta ne löytää, joka päivä,
uudestaan ja uudestaan.
Ehkä jonain päivänä
pientä tyttöä ei enää ole.
Se väsyy ainaiseen tuskaan
ja päästää irti elämästään.,

Olet minulle kuin kevään ensimmäinen auringonsäde,
joka lämmittää niin että se tuntuu sydämessä asti.
Olet tukeni ja turvani, ikioma supersankarini.
Hymysi saa minut nauramaan, aina ja yhä uudestaan.

Välillä olen aivan mahdoton ja tiedän että se vaikeaa on,
vaan sinä jaksat aina välittää, huolehtia ja piristää.
Pitkin rakkaudenpuutarhaa tahdon kanssasi kulkea,
ethän koskaan sydäntäs haluu multa pois sulkea.

rakass<3

En ollutkaan sinun enkelisi.


Viimeiset sanani
olisin voinut valita
hieman paremminkin,
mutta tiedäthän sinä,
en minä koskaan ajattele

Minä kiukkuan pois
pahaa oloani,
unohdan sen
ja peitän
menneisyyteni
mustalla verholla,
jota siitä syytän

Anna sinäkin sen olla,
sillä vaikka meillä olikin
kultaiset hetkemme,
oli se kirjoitettu
minun verelläni
kohtalon mustaan kirjaan

Enkelillä onkin
pedonkynnet
ja torahampaat,
joilla se raatelee
rikki sinunkin
sydämesi,
juo veresi ja
nauraa tuskallesi

Minä kaivan hautasi ja
lopulta heitän multaa päällesi,
rakastanhan vain sinua.

~~~~

... Tätä ei ole kirjoitettu kenellekään erityisesti,
eli jos eräs henkilö lukee tämän, niin ei.
Se et ole sinä. Halusin vain purkaa vitutusta jotenkin.
Tosin, sen verran voin kertoa, etten anna anteeksi.
Ja kiitän ihan vitusti, kun veit minulta ystävän., ...

Mä tiedän mitä te kaikki musta ajattelette
Mä oon kusipää

Mä huulilta luen, näen katseista
Mä oon kusipää

Yleinen vihollinen
Helppo maali
No vittu, antakaa tulla

Anna tulla, mä kestän
Oonhan kusipää

Mä en haluu nuolla kenenkään persettä
Oon siis kusipää

En hymyillä jos ei vittu naurata
Oon siis kusipää

Mä sanon suoraan
Enkä kaunistele
Siks mä ärsytän sua

Kusipää

Paheksukaa kylliksenne
Täs on teille kusipää

Kusipää

En oo hassunhauska seuraneiti
(selvä kusipää)

Mä en oo söpö nallekarhu lutunen
(selvä kusipää)

Vihaa mua
Mä oon tottunut siihen

Mä en oo mikään kiiltokuvaneiti
Vaan kusipää

Mä en oo mikään valloittava persoona
Mä oon kusipää

Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin

Turhuuksien turhuus
Kaikki turhaa on alla auringon
Mitä ollut on, sitä vastakin on
Kierto päivien on loputon

Nousee aurinko idästä ja laskee länteen taas
Kuoltuaan tuuli kierrollensa jälleen palajaa

Niin käänsin sydämeni
Viisaudella tutkimaan kaikkea
Mitä tehdään ja mitä tapahtuu
Ja tomua vain löysin taas

Ei voi väärä oikeaksi tulla uudestaan
Missä paljon on viisautta on paljon surua

Niinpä tahdoin iloita
Ja tehdä mieliksi itselleni
Elämäni lyhyinä päivinä
Nauttia teoista kätteni

Vain hetken sain hekumoida kunnes taas sen näin
Ei pysähdy aika eikä pyöri väärinpäin

Niin kyllästyin mä elämääni
Tuulen tavoittelun täyttämään
Surinaksi kärpästen korvissani
Muuttuivat lauluni nää

Sillä kuolee viisas niin kuin kuolee tyhmäkin
Niin katoaa paha niin kuin kuihtuu kauniskin

Aikansa on kaikella
Ja aika kaiken pois pyyhkii taas
Ei tunne kukaan loppuansa
Ei määränpäätänsä aavista

Siks otan mä vastaan joka hetken jonka saan
On aika rakkaudella, aika vihalla

En enää jaksa kantaa epäilystä
Lopulta sen ymmärrän -
Tärkeää on ymmärtää
Ettei mitään tärkeää voi ymmärtää

Mistä puhua voi, se ei voi olla totuutta
Ja minkä ilmaista voi, ei ole minkään arvoista
Luulen niin.,

Wärtzilä - Synti

Sä riivaat ja rikot,
revit mun mieltä.
Ruumiisi puhuu mulle himon kieltä.
Ei,ei,ei,ei, se on syntiä.
Sua katsomasta vältän, se paljastaa,
kosketus jo vois pirun irrottaa.
Ei,ei,ei,ei, tää lähtee käsistä.
Ja se on kiellettyä.

Mä haluan sua niin saatanasti,
järki on jäässä luuhun asti.
Onko se syntiä,et jyräät mun mielessä?
Onko se syntiä?

Niin viaton ja puhdas,
et mulle kuulu.
Toiselle oma,
et muuksi muutu.
Voi,voi,voi,voi, tää on vääryyttä,
kun olet lähelläni.
Mä menen polvilleni.

Mä haluan sua niin saatanasti,
järki on jäässä luuhun asti.
Onko se syntiä,et jyräät mun mielessä?
Onko se syntiä?

Mä haluan sua niin saatanasti,
vastustaa täytyy loppuun asti.
Onko se syntiä, et kiehut mun veressä?
Onko se syntiä, kun himo orjan saa?

...himo orjan saa...

Kidutusta julmaa,mielentuskaa.
Kahlittu tahto mut maahan kaataa.
Mä haluun sua.
Onko se syntiä?

Onko se syntiä?

Jottei totuus unohtuisi -
mutta ettei se silti pilaisi luottamuksen uudelleen rakentamista.
Meidän täytyy ottaa rohkeasti askel kohti erillaista huomista.

Kun minä surua kätkiessäni,
huomasin pahasti pettyneeni,

tajusin kuinka se päästessään pintaa syvemmälle,
tavoitti sydämeni
ja sitä myöten teki kipeämpää kuin koskaan ennen.

Kuinka pettikään kylmä ja kyyninen kuoreni
ja kuinka pian huomasinkaan sen hukanneeni,

jäi siitä iso arpi hauraisiin uniin,
kaikkiin niihin elämättä jätettyihin unelmiin..
Kaikkiin sanoihin joita ei uskallettu sanoa ääneen.

Anna minun näyttää sinulle kuinka paljon sinusta välitän.