IRC-Galleria

JOONAN TARINA


Joonalle, Juha-Pekan pojalle, naamasudelle ja soppasankarille tuli tämä Herran sana: "Lähde Papua Uuten Guineaan, tuohon suureen kaupunkiin keitolle, ja julista siellä raflassa, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden."

Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Ibizalle. Hän meni rannikolle hietsuun ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Ibizalle. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota, mutta Joona oli vahvempi kuin kuuden sonnin joukkoraiskaus.

Merimiehet olivat peloissaan, ja kukin huusi avuksi Joonaa. Keventääkseen laivaa he heittivät mereen kaiken tavaran, mitä laivassa oli. Joona oli mennyt alas laivan uumeniin ja pannut ponun tulille. Siellä hän nyt nukkui syvässä unessa. Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku."

Merimiehet sanoivat toisilleen: "Heitetään arpaa, että saamme tietää, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä!" Miehet heittivät arpaa, ja arpa osui Joonaa suoraan silmään. "Ai perkele! " huusi Joona.. Silloin he sanoivat hänelle: "Kerro meille, miksi tämä onnettomuus on kohdannut meitä! Mikä sinä olet miehiäsi? Millä asioilla sinä liikut ja mistä tulet? Mistä maasta ja mitä kansaa sinä olet?" Joona vastasi heille: "Mä oon Hinkkanen ja olin lähös Ibizalle keitolle mummon säästötili rahoilla kunnes tutustuin teihin äpäröihin. Lähin tuolt Vantaalt liikkeelle ja sinne lähen koht soutelee tol vika pelastusveneel jos te ette äkkii keksi jtain järkevää!!!!111"

Miehet joutuivat kauhun valtaan ja sanoivat hänelle: "Mitä sinä oletkaan tehnyt!" Sen he näet tiesivät, että Joona oli lähtenyt pakoon Herraa, Jumalaansa; Joona oli sen heille kertonut. "Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle, että meri tyyntyisi?" miehet kysyivät häneltä. Myrsky näet yltyi yltymistään. Joona vastasi: "Tunkekaa peukku peppuun ja hymyilkää ni aurinko valeisee teidän hiuksettomat päälaet.."

Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: "Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!" Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. Miehet pelkäsivät ja kunnioittivat nyt Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin(laivan perämiehen Oiva Ryynin) ja tekivät pyhiä lupauksia.

Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa.

" Voihan kakka, voihan kakka, miks herra mut yrität tappaa
En koskaan enää pahojani tee, korjaamaan virheitäni mä nyt meen,
loppu dokaaminen, loppu rööki, enkä enään kaverin äitejä sörki,
Siis Jumala, Jumala kiltti ole, ja avaistko täältä poistumis oven"

Siinä samassa suu aukeni ja Joona oli taas Hietsun rannassa alastomien naisten keskellä.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: "Lähde Korsoon, tuohon suureen kaupunginosaan, ja julista niille pelleille se sanoma, jonka minä sinulle puhun."

Nyt Joona sanoi : " Viimeks ku sua kuuntelin, jouduin jonnekki merimonsun kitaan huutelee oodeja, mä oon niin loppu, niin loppu!! Kaikki on niskassa! Vie Kaikki! Ota kaikki!"

Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut yhden pitkän kylmän, ja hän sanoi: " baarimikko, oi baarimikko, yksi kolmonen kiitos." ,mutta Joona näki halluja ja oli vieläkin keitoissa edellis päivän wc-ankka kokeiluista.

Mutta Jumala kysyi Joonalta: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?" Joona vastasi: "Kyllä on, tahtoisin keiton." Herra sanoi: "Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois.

Joona oli hyvin pahoillaa ja myönsi, että hän oli tehnyt katteettoman lupauksen Jumalalle ruman merimonsun vatsassa. Ja lupasi taas lopettaa keittoomisen, mutta eihän Joona sitä itsekkään uskonut. joonalla oli uusi malja valmiina nostettavaksi ja juotavaksi. Hän ei ymmärtänyt että jumala oli tehnyt vittumaisen vedon ja poistanut Joonan maksan hänen nukkuessaan. Yhden huikan jälkeen Joona oli jo hirveessä humlessa ja makasi palavassa pensaassa. Jumala ilmestyi Joonalle pensaan muodossa ja kysyi...... " Vituttaako?".. Joona, naama keltaisen ja tuskissaan, päästi viimeiset sanansa: " KIROTTU RISIINIKASVI!!!"