IRC-Galleria

Uudelleen syntynyt messias

Epäuskoisuuden ja tietämättömyyden nimeltämainitsemattomassa kirjassa on kerrottu miehestä (joku vitun jesse se oli) jonka väitettiin tulleen maahan taivaasta ja pelastaneen jonkun vitun kansan jostain vitun mestasta ja tehneen jotain eriskummallista. Todellisuudessa tarina meni näin:

Vuonna 3001 eli mies, jolla oli metkut mielessä. Hän oli aliarvostettu säniteettivästäävän koulutuksen omaava kaikkitietävä keksijä Dr. H. Inkkanen. Hänen elämänsä oli tuhoon tuomittu. Koko säälittävän pienen matkansa aikana hän ei koskaan ollut saanut naisen lämpöä eikä maistanutkaan tippaakaan tai hönkäystäkään mitään päihdettä. Vain yksi asia piti hänen mieltään kasassa ja se oli Cybertimegpowermachine4000. Rupee teitä idiootteja varmasti mietityttäämään, että mikä vittu se on.. No aikakone/teleportaatiovälineppä tietenki saatanan mätänupit!! Koneella pystyy päättämään paikan ja ajan mihin haluaa joutua. Kuullostaa kiinnostavalta, mutta tämä voi olla vaaraksi tai ehkä jopa muuttaa koko maapallon historian.

Eräänä kauniina maanantaisena aamuna Dr. H. Inkkanen päätti tehdä sen mitä oli jo kauan odottanut. Hän pisti Cybertimegpowermchine4000:sen töpselin seinään ja laittoi valeli itseään tarvittavalla härmäläisellä vaseliinilla, joka mahdollisti ajan kulun muunnoksen. Hän astui koneeseen, sulki oven ja käynnisti Cybertimegpowermachine4000:sen.

"Voihan luikuri! Voihan vietävän luikuri!" huusi Dr. H. Inkkanen ja ryynäsi! hän oli jossain missä hänen ei pitänyt olla! Aika koneeseen oli tullut vääristtymä ja Dr. H. Inkkanen oli kutistunut. Hän oli ahtaassa paikassa, jossa happi oli vähissä. hän rupesi ryömimään valoon päin. Hän kuuli tuskista naisellista huutoa ja mönki. Yhtäkkiä hänen päänsä oli ulkopuolella ja perässä oli tullut vartalokin aivan huomaamatta. " Tuollako minä kävin?" huusi Inkkanen hymyssäsuin ja osotti heinässä makaavan naisen vaginaa. "Kyllä!" sanoi nainen hengästyneenä ja tuskissaan. "Olen neitsyt maria ja te kuka lienettekään olette pyhä lapsi"..

Dr. H. Inkkanen oli hyvin ihmeissään tapahtuneesta, mutta päätti lähteä katselemaan maailmaa 3001 vuoden takaa. Hetken ajan hän ehti kierrellä ja hiplailla aidassa kiinni olevien kameleiden jänniä juttuja jotka roikkuivat peniksen alla, kunnes rupesi väsyttämään niin vietävästi. "Käynpäs tuonne seimeen levolle." ajatteli H. Inkkanen. Hetken aikaa hän siinä ehti pötkötellä, kunnes alkoi korvan juuresta kuulua jotakin epämääräistä rouskutusta. " Ai saatana!" huusi hinkkanen saadessaan päähän jostain kovasta tuntemattomasta objektista! Hän avasi silmät ja näki edessään sinisiä epämääräisiä olentoja. " Keitäs vittuja te oikein ootte?" kysyi Inkkanen. "Olemme tietenki sinisiäkivensyöjiä senkin idiootti! Jotkut kutsuvat meitä myös tietäjiksi!" Nyt Inkkanen oli ymmällään: " Ensin löysin Itteni vaginasta ja nyt sinisetkivensyöjät heittelee mua ruuallaan.. Mikä vittu teitä Jerusalemilaisia oikein vaivaa!!!???" Inkkanen otti taskustaa deserveagle-mutkan ja raa'asti murhasi nämä vitun olennot..

Cybertimegpowermachine4000:sen kanssa oli aivan pikkuruinen ongelma: Miten vitussa voi koneen siirtää tänne minne Inkkanen oli joutunut?" Eihän Inkkanen alussa innostuspäissään tätä ollut ajatellut laisinkaan. Inkkanen lähti vittuuntuneena tielle liftaamaan. Eräs parrakas herra nappasi hänet aasinsa kyytiin ja kysyi? "Minne ajetaan kultsi?" . Inkkanen siihen " Ihan vitun sama.. Vittuun ainakin täältä!"

Inkkanen oli 2398859 kilometrin aja kuunnellut tämä rantarosvon rääkymistä, kokenut miehen voimakkaan kosketuksen rectumissaan ja syönyt munakoisoja. Tässä ajassa hän oli saanut parran ja ehkä hieman pituuttakin. Hän oli matkallaan käynyt esim. luistelemassa, jakelemassa buranoita ja vitutus päissään hän oli kerran heittänyt tulevaisuudesta tuotua turbohiivaa jonku äpärän kuraveteen. Inkkasta kunnioitettiin ja häntä oli sanottu messiakseksi. "Mikä vitun messias?" Mietti tämä mukamas niin hieno mies. Eräänä iltana rupesi tämä parrakas ratsastava rivouksiahuuteleva nilkki pitelemään kättään sydämmellään ja köhimään epämääräisesti. Nyt oli tehtävä jotain! Inkkanen tönäisi miehen alas, heitti kivellä turpaan ja huusi " Paskan möivät!! Mä jatkan yksin! Olkoon ratsuni nimi tästä lähtien mese!!" Inkkanen lähti pöristelemään mesellään eikä katsonut taakseen.

Eräänä aamuna herätessään hirveestä darudesta eilisen maamyyrän siemenneste- kokeilujen jälkeen hän huomasi, että ratsu oli kantanut hänet johonki kaupunkii. Inkkanen tuumasi, että lähempä nyt keitolle! Baariinhan sitä mentii litkimään sitä hyvää ja tutustui Inkkanen reissullaan pariin ihan hyvään jätkään ja ehkä yhteen neitoseen vieläkin paremmin. Illan aikana Inkkanen oli näyttänyt ystävilleen (varsinkin kaverille nimeltä Juudas) keittoomisen taidon ja umpi änkyrässä käyny pökkäsemässä jotain kruunupäistä prostituoitua.

Aamulla herätessään kamelin juomaastiasta hän huomasi kuinka kymmenet vihaiset silmäparit tuijottivat. "Mitä vittua mä nyt oon tehny!!??" huusi Inkkanen. Hänelle selitettii jotain ihme paskaa jostain kreivin tyttären raskaana olemisesta ja jostain Juudaksesta, joka oli käyny vasikoimassa sille vitun majesteettille, et Inkkanen olisi mukamas pökkässy just sen tyttären paksuks. Eihän Inkkasella tunnetusti mitään muistikuvaa ollu, mut siinä mentii eikä meinattu! Kun ne pellet kerran tajuttomaks kolkkas, ni ei kai siinä muutakaa vois tehdä!

Sankarimme heräsi ristiltä, käsistä ja jaloista naulattuneen aivan sekaisin ja tajusi, et nyt jos joskus piti leikkiä kuollutta. Isä aina opetti, että just tälläsinä hetkinä pitää osata näyttää joltakin mitä ei oikeesti ole. Inkkanen otettiin irti ristiltä ja laitettiin johonki arkkuun. Ja sankarimme päätti käydä sinne nukkumaan darraansa pois. Herätessään arkusta Inkkanen potkaisi kannen pois arkun päältä ja tajusi et nyt oltiin jossain luolassa. Inkkanen potkaisi kiven pois suu aukon edestä ja näki uskomattoman milf-henkisen kaunottaren mustalaistenkansallispukua kopioivassa leningissä. Hän kysyi naiselta monesko päivä oli ja naisen mukaan oli kolmas. Inkkanen nyt muistikin "Mähän laitoinki sen Cybertimegpowermachine4000:sen ottamaan mut täält takas just kolmas päivä kiitti hei!! Paljonko kello on?" Nainen otti taskustaan atzteekkien kalenterin ja kertoi, että kello löi juuri 12 ja siinä samassa oli Inkkanen kadonnut, kuin neekeri siperiaan. Ja kaikki oli taas hyvin.

"Olipa vittumainen reissu!" kelasi Inkkanen kotonaan. "En kyl enää koskaan lähe kikkailee mitää!" Olihan tol reissul hyvätki puolensa.. Sain vähän sosiaalisuutta ja sain uuden lempinimen "messias".. Oli ihan makeet! Mut nyt tuhoon ton saatanan Cybertimegpowermachine4000:sen ja lähen sille pitkälle ja kylmälle tonne Raimon räkälään.. Ehkäpä tänään tulisi tussua."

JOONAN TARINA


Joonalle, Juha-Pekan pojalle, naamasudelle ja soppasankarille tuli tämä Herran sana: "Lähde Papua Uuten Guineaan, tuohon suureen kaupunkiin keitolle, ja julista siellä raflassa, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden."

Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Ibizalle. Hän meni rannikolle hietsuun ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Ibizalle. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota, mutta Joona oli vahvempi kuin kuuden sonnin joukkoraiskaus.

Merimiehet olivat peloissaan, ja kukin huusi avuksi Joonaa. Keventääkseen laivaa he heittivät mereen kaiken tavaran, mitä laivassa oli. Joona oli mennyt alas laivan uumeniin ja pannut ponun tulille. Siellä hän nyt nukkui syvässä unessa. Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku."

Merimiehet sanoivat toisilleen: "Heitetään arpaa, että saamme tietää, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä!" Miehet heittivät arpaa, ja arpa osui Joonaa suoraan silmään. "Ai perkele! " huusi Joona.. Silloin he sanoivat hänelle: "Kerro meille, miksi tämä onnettomuus on kohdannut meitä! Mikä sinä olet miehiäsi? Millä asioilla sinä liikut ja mistä tulet? Mistä maasta ja mitä kansaa sinä olet?" Joona vastasi heille: "Mä oon Hinkkanen ja olin lähös Ibizalle keitolle mummon säästötili rahoilla kunnes tutustuin teihin äpäröihin. Lähin tuolt Vantaalt liikkeelle ja sinne lähen koht soutelee tol vika pelastusveneel jos te ette äkkii keksi jtain järkevää!!!!111"

Miehet joutuivat kauhun valtaan ja sanoivat hänelle: "Mitä sinä oletkaan tehnyt!" Sen he näet tiesivät, että Joona oli lähtenyt pakoon Herraa, Jumalaansa; Joona oli sen heille kertonut. "Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle, että meri tyyntyisi?" miehet kysyivät häneltä. Myrsky näet yltyi yltymistään. Joona vastasi: "Tunkekaa peukku peppuun ja hymyilkää ni aurinko valeisee teidän hiuksettomat päälaet.."

Merimiehet koettivat vielä soutaa laivan takaisin rantaan mutta eivät onnistuneet, sillä myrsky heidän ympärillään yltyi yhä vain kovemmaksi. Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: "Oi Herra, älä anna meidän tuhoutua tämän miehen takia! Vaikka hän olisikin syytön, älä vedä meitä vastuuseen hänen hengestään. Sinä, Herra, olet tehnyt, niin kuin itse tahdoit!" Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. Miehet pelkäsivät ja kunnioittivat nyt Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin(laivan perämiehen Oiva Ryynin) ja tekivät pyhiä lupauksia.

Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa.

" Voihan kakka, voihan kakka, miks herra mut yrität tappaa
En koskaan enää pahojani tee, korjaamaan virheitäni mä nyt meen,
loppu dokaaminen, loppu rööki, enkä enään kaverin äitejä sörki,
Siis Jumala, Jumala kiltti ole, ja avaistko täältä poistumis oven"

Siinä samassa suu aukeni ja Joona oli taas Hietsun rannassa alastomien naisten keskellä.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: "Lähde Korsoon, tuohon suureen kaupunginosaan, ja julista niille pelleille se sanoma, jonka minä sinulle puhun."

Nyt Joona sanoi : " Viimeks ku sua kuuntelin, jouduin jonnekki merimonsun kitaan huutelee oodeja, mä oon niin loppu, niin loppu!! Kaikki on niskassa! Vie Kaikki! Ota kaikki!"

Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut yhden pitkän kylmän, ja hän sanoi: " baarimikko, oi baarimikko, yksi kolmonen kiitos." ,mutta Joona näki halluja ja oli vieläkin keitoissa edellis päivän wc-ankka kokeiluista.

Mutta Jumala kysyi Joonalta: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?" Joona vastasi: "Kyllä on, tahtoisin keiton." Herra sanoi: "Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois.

Joona oli hyvin pahoillaa ja myönsi, että hän oli tehnyt katteettoman lupauksen Jumalalle ruman merimonsun vatsassa. Ja lupasi taas lopettaa keittoomisen, mutta eihän Joona sitä itsekkään uskonut. joonalla oli uusi malja valmiina nostettavaksi ja juotavaksi. Hän ei ymmärtänyt että jumala oli tehnyt vittumaisen vedon ja poistanut Joonan maksan hänen nukkuessaan. Yhden huikan jälkeen Joona oli jo hirveessä humlessa ja makasi palavassa pensaassa. Jumala ilmestyi Joonalle pensaan muodossa ja kysyi...... " Vituttaako?".. Joona, naama keltaisen ja tuskissaan, päästi viimeiset sanansa: " KIROTTU RISIINIKASVI!!!"