IRC-Galleria

"Se, miten ihminen näkee maailman, itsensä ja toiset, riippuu enemmän siitä, kuka näkee, kuin siitä, mitä on nähty. Kun 1000 ihmistä näkee saman tapahtuman, heillä kaikilla on oma tapansa tulkita tapahtunutta, selittää sitä, mitä on nähty tai koettu. Kaikki he ovat omalta kannaltaan oikeassa, mutta näkökanta on aina hyvin subjektiivinen.

Ihmisen oma uskomusjärjestelmä on aina määräävä tekijä siinä, miten asioita nähdään, tulkitaan ja havainnoidaan. Tulkinta riippuu myös ihmisen menneisyyden kokemuksesta, tavasta ajatella ja mieltää asioita, lapsuuden kokemuksesta ja kasvatuksesta, moraalista, etiikasta, kulttuurista, luonteesta, persoonallisuudesta, ymmärryksestä… luettelo on loputon. Erehdymme usein luulemaan, että oma näkökykymme olisi jotenkin objektiivinen tapa nähdä asioita ja mieltää tätä maailmaa. Sitä se ei todellakaan ole."

"Kommunikaation tasolla se, kuinka kuulet toisen ihmisen sanat, riippuu enemmän siitä kuka sinä olet, mikä on elämänkokemuksesi ja kokemus itsestäsi ja mihin uskot, kuin siitä, mitä sinulle toinen sanoo. Ihminen kuulee ja näkee aina kaiken senhetkisestä näkökulmastaan ja uskomusjärjestelmästään käsin. Paljon jää kuulematta ja oppimatta, koska tämän näkökulman ahtaus estää uuden oppimisen ja ”kuulemattoman” kuulemisen. Ihminen voi siis ottaa vastaan vain sellaista, mikä sopii hänen kokemusmaailmaansa ja uskomusjärjestelmäänsä sillä hetkellä. Jos lukee tai kuulee sanoja, joita ei ymmärrä, ei ota vastaan tai sisäistä, niistä ei ole minkäänlaista hyötyä. "

Universaaliset lainalaisuudet eivät muutu. Ne ovat samoja kaikille. Uskomusjärjestelmämme voi sen sijaan muuttua (uskomus ei ole mitään muuta kuin ajatus, jota on ajateltu tarpeeksi monta kertaa). Periaatteessa ne voivat muuttua moneenkin kertaan, mutta käytännössä ne ovat jähmeitä muuttumaan, koska ne ovat liian syvälle juurtuneita. Menneisyyden ei periaatteessa tarvitsisi määritellä tulevaisuutta, mutta usein näin tapahtuu. Menneisyys on niin helppo ottaa tämän päivän matkakumppaniksi ja pitäytyä niissä samoissa, turvallisissa ajatuksissa – olivat ne sitten kuinka hedelmättömiä tahansa.

Kun katselee tämän päivän maailmaa ja kuuntelee kaikkia niitä ”oikeassa olijoita”, joita se on pullollaan, ei voi kuin huokailla. Mihin oikein olemme menossa? Uskontoja, oppeja, poliittisia suuntauksia ja niiden edustajia riittää ja kaikki vilpittömästi olettavat olevansa oikeassa ja oikean asian puolella – jopa silloin, kun se johtaa toisten ihmisten tappamiseen ja (pyhään) sotaan (mitähän pyhää sodassa on…). Enkä tässä viittaa vain tämänhetkisten sotien alueille. Itse olen kasvanut uskonnollisten fanaatikkojen, oikeassa olijoiden keskellä ja seurannut julmaakin lähimmäisen hylkäämistä vääräoppiseksi ja helvettiin meneväksi. Tappamista on monenlaista – ja sanoisin, että henkinen hylkääminen on niistä pahimpia. "

"Jokainen meistä, joka ylipäänsä johonkin uskoo, omaa jonkinlaisen sisäisen totuuden. Kun tämä totuus tulee yksilöstä esille, se saa aina tietynlaisen muodon ja ajatusmallin yksilön maailmankatsomuksesta riippuen, kuten edellä olen kuvannut. Vaikka totuus ei pala tulessakaan, se saa yksilöihmisen myötä sellaisia tulkintoja, jotka ovat yhdenmukaisia tulkitsijan sen hetkisen kehitysvaiheen ja uskomusjärjestelmän kanssa. Siksi samoista asioista on lukematon määrä erilaisia selityksiä ja oppeja. Yhteen keräytyvät yleensä ne ihmiset, jotka uskovat juuri samojen tulkintojen ja periaatteiden mukaisesti."


"Kirjassa ”Havahtuminen” kirjoittaja (De Mello) sanoo mielestäni hienosti: ”Totuutta ei voi koskaan ilmaista sanoin. Totuus nähdään välähdyksenomaisesti tietyn asennoitumisen seurauksena. Voit olla eri mieltä ja silti nähdä totuuden. On oltava avoin johonkin uuteen. Kukaan ei pysty kuvailemaan totuutta, vain sen esteitä, valheellisuuksia, jotka pitää riisua pois totuuden tieltä. Hengellisyydessä on kyse poisoppimisesta, lähes kaiken teille opetetun poisoppimisesta. Älä kuuntele saadaksesi vahvistusta omille uskomuksillesi. Vihaamme uusia asioita, varsinkin jos niihin liittyy muutos." Kyseenalaistaminen on jokaisen oikeus ja jopa velvollisuus. Mitään ei pidä niellä pureksimatta. ”Kyseenalaista kuitenkin avoimella mielellä, ei itsepäisellä mielellä.” Siinä paras neuvo, minkä olen kuullut.

Kirjailija sanoo myös: "ihmisen mahdollisuudet herätä ovat suoraan verrannolliset siihen määrään totuutta, jonka hän on valmis ottamaan vastaan juoksematta karkuun. Kuinka paljon annamme järkyttää sitä, mikä on meille rakasta, juoksematta karkuun. Ensimmäinen reaktio on pelko. Emme pelkää tuntematonta. Emme voi pelätä jotakin, mitä emme tunne. Kukaan ei pelkää tuntematonta. Todellisuudessa pelkäämme tunnetun menettämistä."

Kasvamme ihmisinä vain uskaltaen luopua tunnetusta, varsinkin, jos se ei enää elämässämme toimi. Uskomusjärjestelmälläkään ei ole ihmistä pelastavaa merkitystä, siitä luopumisella saattaa olla. Haastan sinua ja itseäni tälle tielle."

Merja Elisabethin pohdintoja osoitteessa http://merjaelisabeth.nettisivut.fi/matkalla_minuudessa/kokemuksia_ja_nakemyksia/