IRC-Galleria

Se ei kestä. Vaikka olisi kuinka ihanaa, ja lupailtaisiin ikuisesta rakkautta, ja molemmat antaisi sydämensä, ruumiinsa ja sielunsa. Ennemmin tai myöhemmin tunteet lakkaa. Ei ole olemassa ikuista rakkautta. Sitä on vain saduissa ja haaveissa. Ne jotka niin ajattelee on hölmöjä, jotka huijaa itteensä, ja tulee pettymään uudestaan ja uudestaan. Koska ne luulevat, että kun tunteet on loppu, rakkaus on loppu, on pakko erota, ne ei voi ikinä löytää pysyvää kumppania. Sillä tunteet kuolee aina.

Sitten on niitä jotka hyväksyy rakkauden sellaisenaan, haavoittuvana ja epätäydellisenä. Ei ole kultareunoin koristeltua kuvitelmaa ikuisesta rakkaudesta. Tällaiset ihmiset pysyvät yhdessä, kunnes kuolema erottaa, he saavuttavat todellisen kumppanuuden = rakkauden, joka tulee vasta kun 'rakkaus' ja tunteet on loppu, ja on yhdessä vaalittu kumppanuutta.

En nyt puhu vain alkuhuuman loppumisesta, vaan myös siitä ongelmasta, että kun ihmiset eivät hoida rakkautta, jonain päivänä voi huomata, ettei tunne toista kohtaan enää muuta, kuin kaveruutta. Tästäkin tilanteesta on muukin ulospääsy, kuin suhteen lopettaminen, jos vain on uskallusta ryhtyä kaivamaan tunteiden loppumisen syitä esille, ja viitseliäisyyttä korjata niitä. Ennenkaikkea, rakkaus on tahdon asia. Jos jatkuvasti ajattelee negatiivisia asioita toisesta, on vaikeaa rakastaa. Jos ei halaile ja helli, tai muuten osoita rakkautta toiselle, rakkaus kuihtuu.

Itse en tule enää koskaan olemaan kenenkään kanssa, jos en tiedä 100% varmuudella, että hän sitoutuu minuun, tulee olemaan kanssani sittenkin kun ns. rakkaus on loppu, ja haluaa nähdä vaivaa kestävän kumppanuuden eteen. Eikä luovuta heti, kun rakkaudessa ilmenee ryppyjä.