IRC-Galleria

Mahtaa tämä tyttö olla hullu, tai ei ainakaan ihan täysjärkinen. Musta opinnäytetyön tekeminen on vaan kivaa. Ainakin tässä vaiheessa, kun ei ole deadlinejä vielä.

Elämä on odottelua.

Nukkumaan mennessäni odotan aamua, että saan käsiini ihanan aamukahvin (mikä sen ihanampaa aamuisin), ja pääsen junaan lukemaan tuoreita aamulehtiä. Junassa oottelen sitä, että pääsen työpaikalle ja koneelle lukemaan sähköpostia ihanalta ihmiseltä. Lähes joka aamu, mua odottaa uusi sähköposti, eikä ole mukavampaa tapaa aloittaa päivää.

Töissä odottelen töistä pääsyä, että näen kisuni. Sillä on mua kamalan ikävä, ja kotioven avatessani se on siinä oottamassa ja ottaa minut vastaan ihmettelevillä maukaisuilla, "missäs oot luurannut noin pitkään, mau".

Kun kisu on ruokittu ja silitetty, lähen polkee kirjastolle. Työpäivän jälkeen kolmen kilsan matka kirjastolle tuntuu joka päivä rasittavalta ja pitkältä. Kirjastoon päästyäni nappaan sen yhen kirjan ja istun opiskelee. Yleensä mulla on tunti aikaa lukee ennen sulkemista, ja vilkuilen kelloa, millois mut tullaan häätää pois.

Kotimatka menee aina yllättävän nopeasti. Siellä sitten Mila taas heräilee ja haluaa huomiota. Milan kanssa jahtaillaan hiiriä, ja katsellaan telkkaa, ehkä syödään jotain. Sitten onkin jo nukkumaanmenoaika. Milde tulee mun viereen kehrää, sitä pitää silittää masusta, ei se muuten saa unta, tai sitten mä en saa, kun se kävelee ympäriinsä kerjäten huomioo :)

Tää viikko on mennyt siis melko rutiinilla. Mutta mikäs sen mukavampaa :)