IRC-Galleria

Vituttaa niin saatanan raskaasti tää kaipuu toisen ihmisen luo. Miksi helvetissä kaipaan ihmisiä elämääni kun kaikki asiat puoltaa sitä että ihmiset on pelkkää saastaa ja olisi parempi etsiä "muita harrasteita"?

Olisinpa täysin autisti tai nörtti. Sellainen joka olisi vaikka niin kiinnostunut sääilmiöistä ettei muuta tekisikään kuin lukisi niistä. Aivan sama mikä se kiinnostuksenkohde olisi mut kunhan ei miettisi mitään tälläsiä kuin minä, joka päivä...

..että missä tutustuisi, miksei tapaa ihmisiä missään, minne menisi, miksei Jumala johdata ketään mun elämään, kuolenko yksin... Miksi juuri MINÄ olen se joka etsii ja etsii, pettyy, ikuisesti yksin..

Ja samalla joutuu kuuntelemaan vittuilua, ihmettelyä siitä miten "noin kaunis on sinkku". Varatut pätee, haluavat uskoa olevansa mua niiiiin paljon parempia ihmisiä.. Kihisen raivosta, välillä masennun, välillä taas yritän. Ja vuodet kuluu... millään ei ole mitään merkitystä..

Haluaisin kuulla isältäni rohkaisun sanoja. Isä on hiljaa. Isällä on oma elämä. Enkö ollutkaan isän silmäterä, tyttö jolla on hieno tulevaisuus edessä?

Olen hukassa, isä! Miten voit olla hiljaa? Miten olen poissa mielestäsi?

Käytitkö minua vain hyväksi, kelpasinko seuraksesi vain sen tietyn ajan kun kaikki oli helppoa ja kivaa?

Miten nyt kun olen aikuinen nainen? Mistä vitusta mun pitäisi tietää mitä tehdä?

Tämä tuska ei kuole koskaan. Haluan vain nukkumaan maan alle.