IRC-Galleria

Kun tulee yö on oloni niin kuin palaisin helvetissä. Ikävä on aina sinne missä ei ole ja niitä joita ei nää. Pelkään vain silloin kun rakkaani ovat vaarassa ja sitä etten voi auttaa itseäni tai niitä joista välitän. En pelkää sotaa, tai muutakaan, pelkään hiljaisuutta vaikka en ole yksin, sitä ettei ole enään mitään sanottavaa ja vaikka olisikin sanat ei tule ulos vaikka kuinka yrittäisi. Kestän kipua mutten tuskaa minkä ihmiset toisilleen aiheuttaa ilman mitään erityistä syytäkään. En pelkää väkivaltaa, en iskuja, mutten kestä kipua minkä hiljaisuus aiheuttaa. En pelkää vauhtia vaan äkillistä pysähtymistä ja jos olen onnellinen pelkään ettei se kauaa kestä, en osaa iloita koska tiedän sen kohta kääntyvän suruksi. Pelkään aina pahinta etten satuttaisi liikaa itseäni, etten toivoisi liikaa. Onneni on niin pienissä paloissa etten aina edes huomaa kun jäkeenpäin että olin iloinen. Hymyilen vaikka haluaisin itkeä, jos yritän itkeä ei kyyneleet tule vaikka kuinka yrittäisi. En pelkää kylmää enkä pakkasta, mutta kaipaan kuitenkin lämpimään ja haluan tuntea sen kasvoillani. En kestä mailmaa mutta en haluaisi siitä luopuakkaan. En oikein usko mutta uskon kuitenkin, tai ainakin toivon, toivon en voi muutakaan, eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Vaikka joskus tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, vaikka kuinka miettisi. Jotain olis pitänyt jättää tekemättä ja jotain olis pitänyt tehä, jotain olis pitänyt jättää sanomatta ja jotain sanoa, mutta ei asiat ehkä olis toisin tai ehkä ne olisivat. Tuska ei lopu mutta joskus se hellittää ja niinä hetkinä voin hengähtää ja valmistautua taas uuteen tuskaan. Mutta ehkä huomenna, huomenna olen vapaa ja menneisyyden haamut hellittävät otteensa, ainakin toivon niin........................OLEN VAPAA JA IHMINEN