IRC-Galleria

Olipa kerran rinsessa nimeltään Anna. Anna oli maan kaunehin rinsessa ja se ainavain lauleskeli ja sillaan lirkutteli tai jotain. Sittan Anna alko lähestyä murros ikää ja vinniä alko tuleskelemaan niinkun naamaan ja joskus jonnekki muualekkin ja alko niinku poijaat kiinnostamaan ja mitä pojilla on sukkahousujen alla ja poikien sapelin koko. Anna rinsessa sitten oli jo monet sapelit kokeillu ja alko niinkö tympiäkki kun poijaat eli rinssit oli Annale sapeleitaan näytelleet ja Anna oli niitä kokoeillu ja silleen niinkun tuppeen pistäny. Sitten rinsessa kyllästy ja päätti alkaa ettimään ikiomaa rinssiä, mutta lujassa oli rinssi ja itku jo Annale tuli. Anna murheissaan kulki kasvimaala ja näki rusakon sitä pyydysti, mutta rusakko oli nopeampi kaveri ja karkasi. Sitten tuli sammakko ja Anna kaapaisi sakun kouraansa, pussasi sitten sammakkoa ja kuinka ollakkaan sammakosta tuli rinssi, niinkun näissä tarinoissa on tapana, no kumminki Anna oli vähän pettyny kun se oli jo vanha ukko. Mutta ukko miellytti Anna rinsessaa vaikka oli jo vanha ja kurttunen, mutta ukolla olikin iso ja komea miekka ja kunnon kahvakin. Niin ukosta tuli rinssi 78vuoden iässä ja he saivat puoli valtakuntaa ja elivät elämänsä loppuun aika onnellisina, mutta ukon kohala se onni loppu jo 3 vuoden kuluttua kun Anna paritteli ukon hengiltä. No Anna oli vielä vetävä nainen ja sai lopulta oikean ritarin joka riitti jopa Anna rinsessalle, eikä ritari ollu edes ilkeän kuninkattaren hameen alla, kun kuninkattarella oli tapana niinkun vävypoikia narrata. Ja kun kuninkaala ei ottanu etee.......tai oli miekka jo tylsynyt oli kuninkattaren pakko hommata vähän nuorempaa ja uudempaa. No Anna ja ritari elivät ja joivat kunnolla ja parit muksutkin pyöräyttivat siinä ohimennen ja niistä tuli aikanaan rinssi ja rinsessa. SEN PITUINEN SE!!!!!!!!!!!!!!!!!

En enään tiedä mistä narusta vetäisin, en ollengaan. Olen tullut tieni päähän, ainakin tuntuu siltä, siltä että lopun ajat ovat käsillä. Elämästä puuttuu sitä jotain mitä kaipaan. Ei enään jaksa olla sellanen kun muut ehkä toivoisivat, haluan vain olla se mikä olen, en enämpää enkä vähenpää. Ei jaksa arvostella muita, ei ole varaakaan kun katsoo itseään peilistä. Mutta jos kaikki olikin vain pahaa unta, niin toivoisin, mutta eihän se niin ole kuitenkaan.

Anna on joskus hankala tapaus, mutta joskus taas aivan mahtava tyttö. Ei parempaa vois olla, ainakaan mulle.

Appe on pieni ja pyöreä kakkakone joka alottelee elämäänsä. Appe on auringon paiste ja päivänsäde.

Olen peili, sillä miten mulle käyttäytyy käyttäännyn juuri samalla tavalla takasin. Tai niin se menee muillakin, sitä vain ei aina taho muistaa. Jos olen voimaton olen väsymyksen orja, ja orjahan minä en tahdo olla ja periksi ei ikinä anneta, ei ikinä!

Tahtoisin mettäsi maistaa, tuoksuasi haistaa. Tahtoisin sua koskettaa, poskeasi suudella. Tahtoisin olla hellä, rakkauttasi tuntea, hyväillä ja sydäntäsi hipaista. Syliini sinut painaa, näyttää kuinka sinua rakastan. Tuntea ihosi ihoani vasten, olla sulle se jota haluat ja jonka tarvitset...................................Että semmonen runo tämä.............

Miten voi mennä kaikki päin persettä? Vituttaa joka päivä entistä enämmän. Kaikki eli joka asia vituttaa. Mutta pitäs vain jaksaa ja olla kärsivällinen. Tekis kyllä mieli juoda kun sika ja sammua minne sattuu, herätä mistä sattuu......mutta toisaalta haluais olla vain onnellinen. Kusipään rooli alkaa jo kyllästyttää ei jaksais enään olla sellanen. Elämän tarkotus on selviytyä hengissä päivästä toiseen ja jos kuolee niin joku edes kaipais, edes hetken verran. Millä tuska hellittää, lyijyllä vai rakkaudella? Kumpikin käy kipeää, toinen vain hetken mutta toinen aina. Hui että masentaa, antakaa pullo mulle minä sen juon, viimeiseen pisaraan.

Olen huumattu eläin, vangittu leijona, raiskattu metsä, olen särjetty sydän ja palava pensas!
Minä olen se joka ottaa iskut vastaan, olen se joka kaadetaan, poltetaan ja haudataan elävänä. Olen se joka unohdetaan, se jota ei muisteta ja jos muistetaan niin ei ainakaan mistään hyvästä. Olen se joka on helppo jättää kutsumatta juhliin, olen se joka annetaan ilmi, syödään elävänä. Olen hirtetty mies, teloitettu ja haudattu. Mutta paskat minä siitä, en haluais olla kukaan muukaan................sillä Jack on luonani!

Olen hukassa viidakossa. Haen sieltä jotain kaunista tai ainakin syötävää.
Kompastun johonkin ja huomaan kuinka jo luisun alas jotain jyrkkää mäkeä.
Huomaan olevani todella hukassa tässä omassa viidakossani.
Pelkään eksyväni ja jonkun tiikerin tai vastaavan syövän minut puoliksi elävänä.
Olen niin heikko, kun en ole syönyt päiväkausiin ja vituttaa kun röökitkin ovat kadonneet jonnekkin. Minulla alkaa olemaan psykolookisia ongelmia, eli kansan kielellä olen tulossa hulluksi. Minulla on koti ikävä ja haluaisin vetää kännit välittömästi. JA SITTEN PUHELIN SOI JA HERÄÄN!!!!!!! Se oli taas niitä unia. Alkaa taas arki ja jopa toivon etten olisi herännyt ollenkaan, sillä mikätahansa uni on parempi kun olla hereillä, yksin. Rakastan ainakin luulen niin, tai olen siitä melko varma, mutta en sen pysyvyydestä, mutta rakkaani on kaukana, niin saatanan kaukana. Jos sekin on vain jotain unta, mutta en haluaisi herätä siitäkään.

Onko kaikki vain unta tai harhaa?

Mietin että olenko apina vai ihminen ja onko siinä edes kovinkaan paljon eroa?

Perkeles sanon minä..............ja kumarran Jackille, kun se ymmärtää ja kuuntelee minua.

Te olette paskoja, niin huusi meille yksi kyttä kun olin ampunut sitä jalkaan........Vittu huusin minä ja lopetin se tuskat. Poliisi itkee ja pampulla lyö, poliisilla on raskas työ. Vitun runkku se oli ei sitä kukaan kaipaa. Noh sellasta sattuu sano tuomari, kun minut linnaan paiskasi.........
Silti olen ihminen, kohta elän tai sitten en.

Kalle se tykkää oravista...........Anna se tykkää oravista..............

Annakko? En!!! Vitun huora!!!!!!!! Voi räkä!!!!!!!

Minut on raiskattu huusi nainen pollarille. Koskas tämä tapahtu kysy pollari. Noh nyt aamulla kun huomasin että se satasen seteli oli väärennetty