IRC-Galleria

Olen huumattu eläin, vangittu leijona, raiskattu metsä, olen särjetty sydän ja palava pensas!
Minä olen se joka ottaa iskut vastaan, olen se joka kaadetaan, poltetaan ja haudataan elävänä. Olen se joka unohdetaan, se jota ei muisteta ja jos muistetaan niin ei ainakaan mistään hyvästä. Olen se joka on helppo jättää kutsumatta juhliin, olen se joka annetaan ilmi, syödään elävänä. Olen hirtetty mies, teloitettu ja haudattu. Mutta paskat minä siitä, en haluais olla kukaan muukaan................sillä Jack on luonani!

Olen hukassa viidakossa. Haen sieltä jotain kaunista tai ainakin syötävää.
Kompastun johonkin ja huomaan kuinka jo luisun alas jotain jyrkkää mäkeä.
Huomaan olevani todella hukassa tässä omassa viidakossani.
Pelkään eksyväni ja jonkun tiikerin tai vastaavan syövän minut puoliksi elävänä.
Olen niin heikko, kun en ole syönyt päiväkausiin ja vituttaa kun röökitkin ovat kadonneet jonnekkin. Minulla alkaa olemaan psykolookisia ongelmia, eli kansan kielellä olen tulossa hulluksi. Minulla on koti ikävä ja haluaisin vetää kännit välittömästi. JA SITTEN PUHELIN SOI JA HERÄÄN!!!!!!! Se oli taas niitä unia. Alkaa taas arki ja jopa toivon etten olisi herännyt ollenkaan, sillä mikätahansa uni on parempi kun olla hereillä, yksin. Rakastan ainakin luulen niin, tai olen siitä melko varma, mutta en sen pysyvyydestä, mutta rakkaani on kaukana, niin saatanan kaukana. Jos sekin on vain jotain unta, mutta en haluaisi herätä siitäkään.

Onko kaikki vain unta tai harhaa?

Mietin että olenko apina vai ihminen ja onko siinä edes kovinkaan paljon eroa?

Perkeles sanon minä..............ja kumarran Jackille, kun se ymmärtää ja kuuntelee minua.

Te olette paskoja, niin huusi meille yksi kyttä kun olin ampunut sitä jalkaan........Vittu huusin minä ja lopetin se tuskat. Poliisi itkee ja pampulla lyö, poliisilla on raskas työ. Vitun runkku se oli ei sitä kukaan kaipaa. Noh sellasta sattuu sano tuomari, kun minut linnaan paiskasi.........
Silti olen ihminen, kohta elän tai sitten en.

Kalle se tykkää oravista...........Anna se tykkää oravista..............

Annakko? En!!! Vitun huora!!!!!!!! Voi räkä!!!!!!!

Minut on raiskattu huusi nainen pollarille. Koskas tämä tapahtu kysy pollari. Noh nyt aamulla kun huomasin että se satasen seteli oli väärennetty

Olet aika ihana, et edes liian lihava ja maistut mansikoille, sekä happamille omenoille. Olet tosi pehmee ja muutenkin sua on hauska halata. Olet tosi hellä, pidän sua kun kukkaa kämmenellä. Tulisitko lähelleni..............aina ja uudestaan............ja uudestaan.........ja uudestaan.


Sinulla on silmät kuin kesäinen taivas.............................

Olen niin heikko kun olisin kuolemassa nyt, en jaksaisi pitkään tai muuten vain ei voisi hengittää. En jaksa jähmetyn, en jaksa pitkään jos ollenkaan. On niin paha olla taas, sattuu enkä voi enään olla iloinen en voi enään koskaan olla niinkuin muut. Mutta kohta joudun tekemään jotain pahaa, tosi pahaa, sellaista mitä kadutaan, mutta minä en kadu ikinä. En jaksa enään pitkään, en jaksa kohta ollenkaan. Nyt ei rakkaus auta ei se mitään auta. En pysty kohta rakastamaan ollenkaan. Vittu mitä paskaa tämä elämä on ollut, aina.

Anna sä lupasit ettei me kuolla koskaan......................

........mutta nyt niin ehkä käy.

Olipa kerran Anna niminen tyttö lapista, hän lähti ilman sukkia ulos tsipparoimaan ja tietysti siinä kävi niin kun äiti oli Annalle niin monesti sanonut. Jalat paleltuivat taasen kerran ja Anna tuli hyvin hyvin kipeäksi. Anna pärski ja voivotteli, kieri ja pyöri, itki ja huusi ainakin viikon verran. Mummo toi Annalle hienot sukat ja väitti niiden olevan mailman parhaat ja lämpimimmät sukat. Ne olivat tosi kauniit Annan mielestä ja hän vetaisi ne iloisena jalkaansa ja paineli ulos taas hengaileen naapurin Sarin ja Maijan kanssa ja tytöt sanoivat Annalle että olisipa meilläkin nuin hienot ja lämpimät sukat, no Anna lupasi tahtoa mummon kutomaan tytöillekkin sukat. Ja sen koommin ei Anna ja tytöt eivät jalkojaan palelluttaneet, vaikka koikkasivat kylillä myöhäänkin pakkasessa ja etsivät mukavia ja komeita poikia.

Sen pituinen se tarina...................

Anna on kaikkien, Annan on kaikki, Anna haluaa kaikilta, Annaa haluaa kaikki. Anna ei ole minun Anna on sinun. Anna antaa sulle muttei mulle.



Anna on vain minun. Mie rakastan Annaa.

Anna on kaikkeni, kaikki on Annani. Ja silleen se menee, päivästä toiseen. Tai ehkä se tyssää. Mutta toivottavasti ei.

Kun tulee yö on oloni niin kuin palaisin helvetissä. Ikävä on aina sinne missä ei ole ja niitä joita ei nää. Pelkään vain silloin kun rakkaani ovat vaarassa ja sitä etten voi auttaa itseäni tai niitä joista välitän. En pelkää sotaa, tai muutakaan, pelkään hiljaisuutta vaikka en ole yksin, sitä ettei ole enään mitään sanottavaa ja vaikka olisikin sanat ei tule ulos vaikka kuinka yrittäisi. Kestän kipua mutten tuskaa minkä ihmiset toisilleen aiheuttaa ilman mitään erityistä syytäkään. En pelkää väkivaltaa, en iskuja, mutten kestä kipua minkä hiljaisuus aiheuttaa. En pelkää vauhtia vaan äkillistä pysähtymistä ja jos olen onnellinen pelkään ettei se kauaa kestä, en osaa iloita koska tiedän sen kohta kääntyvän suruksi. Pelkään aina pahinta etten satuttaisi liikaa itseäni, etten toivoisi liikaa. Onneni on niin pienissä paloissa etten aina edes huomaa kun jäkeenpäin että olin iloinen. Hymyilen vaikka haluaisin itkeä, jos yritän itkeä ei kyyneleet tule vaikka kuinka yrittäisi. En pelkää kylmää enkä pakkasta, mutta kaipaan kuitenkin lämpimään ja haluan tuntea sen kasvoillani. En kestä mailmaa mutta en haluaisi siitä luopuakkaan. En oikein usko mutta uskon kuitenkin, tai ainakin toivon, toivon en voi muutakaan, eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Vaikka joskus tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, vaikka kuinka miettisi. Jotain olis pitänyt jättää tekemättä ja jotain olis pitänyt tehä, jotain olis pitänyt jättää sanomatta ja jotain sanoa, mutta ei asiat ehkä olis toisin tai ehkä ne olisivat. Tuska ei lopu mutta joskus se hellittää ja niinä hetkinä voin hengähtää ja valmistautua taas uuteen tuskaan. Mutta ehkä huomenna, huomenna olen vapaa ja menneisyyden haamut hellittävät otteensa, ainakin toivon niin........................OLEN VAPAA JA IHMINEN