Olen hukassa viidakossa. Haen sieltä jotain kaunista tai ainakin syötävää.
Kompastun johonkin ja huomaan kuinka jo luisun alas jotain jyrkkää mäkeä.
Huomaan olevani todella hukassa tässä omassa viidakossani.
Pelkään eksyväni ja jonkun tiikerin tai vastaavan syövän minut puoliksi elävänä.
Olen niin heikko, kun en ole syönyt päiväkausiin ja vituttaa kun röökitkin ovat kadonneet jonnekkin. Minulla alkaa olemaan psykolookisia ongelmia, eli kansan kielellä olen tulossa hulluksi. Minulla on koti ikävä ja haluaisin vetää kännit välittömästi. JA SITTEN PUHELIN SOI JA HERÄÄN!!!!!!! Se oli taas niitä unia. Alkaa taas arki ja jopa toivon etten olisi herännyt ollenkaan, sillä mikätahansa uni on parempi kun olla hereillä, yksin. Rakastan ainakin luulen niin, tai olen siitä melko varma, mutta en sen pysyvyydestä, mutta rakkaani on kaukana, niin saatanan kaukana. Jos sekin on vain jotain unta, mutta en haluaisi herätä siitäkään.
Onko kaikki vain unta tai harhaa?
Uusimmat blogimerkinnät
- Kun pojasta tulee mies!!! 05.10.
- Minä olen sinä olet 28.05.
- Annan luona kylässä... 26.05.
- Roissa 20.05.
- Linnut laulaa ja jotain sinne päin... 14.05.
- Kevät......ja ihmisen poika... 12.04.
- Aina se sattuu kun satutetaan.... 03.02.
- Pimeää, niin pimeää on.... 30.01.
- Semmosta 06.01.
- Kauhavankin veri vapisee... 02.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (9)
- ▶ 2008 (19)
- ▶ 2007 (12)
-
▼
2006 (19)
- ▶ joulukuu 2006 (2)
- ▶ marraskuu 2006 (4)
- ▶ syyskuu 2006 (12)
- ▶ elokuu 2006 (1)