IRC-Galleria

On se elo vaikeaa ilman polkupyörää. Sitä kun on peruspatalaiska ihminen eikä ole mitään tähdellistä tekemistä, niin ei sitä mielikseen lähde kävelemään ympäri oulua pyörän ollessa särki. Nyt on kolmas päivä putkeen neljän seinän sisällä, välillä on tullut käytyä vaan tuossa naapurissa ja kaupassa. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että kouluelämä alkais tässä vaiheessa olemaan jo varsin tervetullutta.
Haluaisin käydä Kaijonharjussa onnittelemassa saanaa ja isän luona kun isänpäivä meni jo useita päiviä sitten. Mutta olo on yhä vähän sairas ja eilinen sää oli suoraan helvetistä. Kurkkasin ikkunasta ja nyt tuntuu olevan ulkona seesteistä ja kaunis valkoinen puuteri peittää maan. Kiva. Tätä on odotettu. Sain vieläpä viime yönä nukuttua kahdeksan tuntia, joka on ennätys aikoihin. En tajua mistä tuo unettomuus johtuu, mutta neljän tunnin unet per yö ei riitä ja se saa aikaan sellaisen kuolleen ja yleisangstisen olon että tekis mieli vaan märistä ja huutaa. No nyt tuntuu kaikki olevan taas piskuisen parenmin. Which is nice.