IRC-Galleria

Heips JP,

tahdon:

- uuden mp3-soittimen
- ulkoisen kovalevyn, ison
- hyvä festarikesä 2009
- terveet nilkat
- hyviä kouluarvosanoja
- vaelluskengät
- paljon hyviä konsertteja ja stand-up keikkoja Helsingin eri klubeille (halvat pääsyliput on plussaa)
- USB-tikun, sellainen jonka voi laittaa avaimiin kiinni ja kulkee aina mukana
- piano-/kitaratunteja
- käsipainot, 8 tai 10kg
- superpika-juna/lentoyhteys välille Helsinki-Basel, sillee et ois nopee ja HALPA matkustaa
- ukulelen / banjon / mandoliinin
- työpaikan, hyvä liksa ja bonukset, iltatyö
- paljon uutta, hyvää musiikkia, jota on kivaa soitella kitaralla
- charmatteja, humoristisia, empaattisia ja intellektuelleja ystäviä
- 20-40 pistettä lisää ÄOta
- isot, kiiltelevät lihakset (ilman et tarvii rehkiä)
- yli 30 pistettä kauppiksen pääsykokeessa (tilaan jo näin 1,5 vuotta etukäteen)
- noin 30 pistettä YO-papereista em. pääsykokeeseen
- etelänmatka
- paljon hyviä muistoja lähitulevaisuudessa
- ajokortti ja -taito
- pari hyvää kirjaa


Tick tack - jälkimmäinen ruotsiksi,
Juuso

ps. astman saa kans parantaa

Mun pyörätuolissa on aluvanteet ja nollan metrin kääntösäde <3

Sunnuntaina Turkuun hotelliin. Ajosää oli aivan totaalisen paska, samoin meiän tuulilasinpyyhkijät.

Maanantai:
Syömättä ja juomatta kahdeksaksi Sairaala Mehiläiseen.
Tarkastus.
Selkäydinpuudutus.
Leikkaus alkaa noin klo 9.
Juuso nukahtaa noin klo 9:10, hirveissä mömmöissä.
Herätys yhdentoista maissa, kumpikin nilkka paketissa.
Unta palloon pari tuntia.
Viideltä ollaan taas kotona.

Määräyksiä:
Vuorokauteen ei saa olla yksin liikenteessä, ohjata moottoriajoneuvoa, tehdä tärkeitä päätöksiä tai nauttia alkoholia.
Ke 3.12 siteiden vaihto.
Ke 10.12. tikkien poisto.
Kaksi viikkoa kyynärsauvoilla.
Kaksi viikkoa uimatta.
Neljä viikkoa hölkkäämättä.
Kuusi viikkoa juoksematta.
Sairaslomaa 25.12. asti.

Tiistai sujui nappeja popsien, ympäri kämppää kontaten ja nukkuen.

Juuso Johannes Nisula, määrätty astuvaksi asepalvelukseen 12.7.2010 Kaartin Jääkärirykmentissä Santahaminassa.

nyt oon sitten taas kotona. ehkä tällä kertaa elelen viikon pari ihan ilman keski-eurooppaa. ehkä.

Slovakia-Unkari-Kroatia-Slovenia-Itävalta akseli mahtui kahdeksaan päivään ja 1600 kilometriin

Sveitsin päässä hyvästeltiin kavereita Baselin juna-asemalla. Hmm...

Yöjunalla Berliiniin.

Tuli käytyä Saksan maalla, Wellinsensee:llä hieman leireilemässä vaihtariuden merkeissä.

Leiristä ehkä joskus lisää, mutta juuri nyt on kotona kaaos kun pitäisi tavata kaikkia ja purkaa matkalaukku ja raivata huone ja pakata uuteen reissuun.

Tosiaan sunnuntaina lähtö Wieniin, jonka jälkeen viikon ajan kurvaillaan Itävalta-Slovakia-Unkari-Kroatia-Italia-Slovenia -akselilla. Maanantaina 14.7. takaisin.

Zoe tulee Suomeen 15. tai 16. heinäkuuta.

Viimeinen koulupäivä on takana.

Tänne tulomatkan luotetuin kumppanini odottaa nyt pääsyä matkalaukkujen taivaaseen, upouusi Samsonite täyttynee illan ja huomisen aamun aikana.

Nick the Dane ja Taylor vyöryttivät eilen Baselin. Kolmistaan vietettiin iltaa. Kun keskiyön korvilla istuin bussissa, oli ulkolämpötila vaatimaton 24. Arvatkaa millaista oli 10 tuntia aiemmin.

Lauantaina oli muuten mielenkiintoinen junamatka Baselista kotio. Tilaa oli seistä. Mulla, joka linnoittautui kolmen muun kanssa vessaan. 13 minuuttia suunnitellun lähdön jälkeen toivoimme yhä, että ovet menisivät lopulta kiinni koko junan pituudella, eikä kukaan ulos jääneistä enään päättäisi yrittää sisään. Lopulta kolistiin liikkeelle, hiki virtasi kilpaa ilmasta tiivistyneen veden kanssa.

Huomenna oli suunnitelma mennä käymään koululla sanomassa kavereille hei-hei, tyhjnetää pankkitili, syödä perheen kanssa viimeinen ehtool... ateria ja vietellä viimeisen illan läksiäisiä Zoen ja Arcturonin äijien kanssa (joista yksi täyttää vuosia).

Eilen taas Baselissa todistamassa germaanien jalkapallojyrää. Miellyttävä meininki, itse pysyttelin cola-linjalla.

Noi EM-ista on muuten aivan tajuttoman hillitöömän iso tapahtuma. Baseliin odotetaan viikonlopuks turisteina 100 000 hollantilaista. Siihen päälle 40 000 saksalaista ja päälle kasa muita. Eli hieman runsas turisti per asukas. Oranje saapuu lauantaina ottamaan mittaa venäläisistä, eli sillon saattaa olla ikäänkuin juhlan tuntua ilmassa.

Viimenen viikonloppu alkoi (en ollut menossa huomenna kouluun). Maikkoja on tullut hyvästeltyä, matkalaukun yritin ostaa, joka päivälle on suunnitelma ja muutenkin on hieman stressiä ilmassa.
Pitää
-Ostaa uusi matkalaukku ja hävittää vanha.
-Vaihtaa kitaraan kieli ja palauttaa se omistajalleen.
-Siivota ja putsata huone, ensimmäistä kertaa vuoden aikana.
-Pakata.
-Kiitos- ja jäähyväsilahjat pitää hankkia.
-Paikallinen pankkitili pitää tyhjentää, osa pitää nostaa euroina.
-Tuliaiset
-Miettiä mitkä tavarat jätän tänne.
-Valokuvata jokainen paikka ja ihminen.
-Huolehtia puhelin- ja internetlasku host-perheelle.
-Miettiä, josko lähetän vielä toisen paketin Suomeen.
-Tuliaiset (ette saa!)
-Järkkäillä Homecoming kestejä

Lista on jo lyhyempi kuin eilen :)

Saatiin todistukset, Juusolle napsahti vähän epävirallisempi paperi. Saksasta sain 6 (eli kympin) :D Vielä kun sais kuviksen ja liikunnan maikoilta kurssikuvaukset niin saisin suorituksia Suomen päähän.

Toiseksi viimeisen Sveitsin viikonloppuni jälkiselvittely:

---

Perjantaina oli ohjelmassa hieman uima-allas juhlintaa Hollannin riemujuhlien säestämänä. Myöhemmin illalla kyykisteltiin toiletin puolella.

Edellä mainittua toimintaa jatkettiin säännöllisen epäsäännöllisesti aamuun asti. Illan emäntä oli ihastuksissaan.

Aamulla raijattiin omia ruhojamme Sissachista kohti Liestalin juna-asemaa. Muut painelivat kouluun, minä toteutin sisäitä sosiaalipummiani ja nukuin täyden tunnin odotushuoneessa ennen kahdeksaksi sovittua tapaamista host-siskon kanssa.

Lähistöllä suoritettujen aamupala-prosekyyrien jälkeen istahdimme auton kokoonpanolla Mira (sisko), Anne (sisko), Gabi (edellisten äiti), Thomas (edellisen veli) ja suunnistimme kohti Bundesrepublik Deutschlandia. Käytin automatkan suoman tilanne-edun törkeästi hyväkseni ja viilletin Nukku-Mattia tervehtimään.

80 kilometriä rajan tuolla puolen sijaitsee Europapark, Saksan suurin huvipuisto. Porteista sisään ja pari tuntia rauhallisempia hilavitkuttimia ja niin edelleen. Tarkoitus oli mennä niihin mega-siisti-über-super-vatsantappaja-kieputtajiin sitten iltapäivällä.

Silmää mukiinmenevästi miellyttäneen Keskiaika-ratsastus-ritari-juttu-akrobatia-show-teattarein jälkeen nopeasti valittiin lähin ravintola, tai siis, seikkailttin 40 minuuttia etsien "lähintä" syöttölää. Kurkkutorvi liukkaaksi ja hihna käyntiin. Sain tuhottua puolet kana-riisi annoksestani kun em. hihna ei enään vienytkään perille asti. Ei siinä mitään. Oli ollut vähän nuutunut olo koko aamupäivän.

Pian pöydästä noustuamme riisi-kana nousi vankilakapinaan ja esitti vaateen ehdottomasta ja välittömästä vapautumisestaan. Suostuin vaatimukseen ja suunnistin lähimpään miestenhuoneeseen, jossa käytiin lyhyt mutta sitäkin ytimekkäämpi kilpajuoksu maaruni pohjalta aina posliinipytyn kätköihin asti.

Ensiapupisteeltä saatu tilannetiedotus:
Kuumetta 39,6
Verenpaine normaali
Pulssi koholla

Lääkkeet tuuttiin ja poika pitkälleen. Uni maittoi.

Puoli kuuden aikoihin valkotakkinen herrasmies ajoi minut punaisella tila-autollaan parkkipaikalle asti, jossa kiitin ja kumarsin ja nousin seuraavaan menopeliin. Ajettiin sitten samalla viisipäisellä poppoollamme takaisin Confederation Helvetica:an ja tarinamme sankari otti oikeudekseen torkahta vielä hetkeksi ennen omaan sänkyyn rojahtamistaan.

Sunnuntain profiili: Lähinnä unta ja nukkumista. Veli otti pesäeron teini-iästä.
Maanantan profiili: Kotona. Kuumeeton, päänsärky vaivaa seisomaan noustessa.
Tiistain profiili: Kotona. Kuumeeton.

Huomenna sitten voitaisiin taas yrittää.