IRC-Galleria

Kiukku
Toistoa toisen perään.Ajatukset eivät muodostoa mitään järkevää kokonaisuutta,vaan punertava usva tuntuu värjäävän todellisuutta.Realistinen ajatusmaailma on raiskattu,kuristettu,hukutettu ja murjottu alitajuntaan.Keho tekee työtä raudan parissa.Liikkeet lähtevät selkäytimestä tiedostamatta,kipu seuraa indikaattorina.Lihakset jännittyvät ja värisevät maitohappojen kuormituksesta.Tunnen keuhkojen ratkeavan,tunnen käsivarsien ojentajien,hauiksen,ranteen pienten lihasten melkein kirkuvan armoa.Puristus kahvoissa ei hellitä,vaan painot nousevat mekaanisesti liikeradallaan.Kuulen veren kohinan tai se on mielikuvitusta,mikä pitää kiinni järjestäni.Peilistä tuijottava olento vaikuttaa vieraalta...
Todellisuus palaa humahtamalla takaisin,pudotan painot lattialle ja säikähdän.Verisuonet pullottavat mopon bensaletkujen tavoin käsivarsissa.Se ei ole pahinta...Tuijotus peilistä.Tuntuu etten ole hän kuka minua tarkastelee.Kasvot ovat vääntyneet groteskiin,verenhimoiseen virneeseen,muttei se ole pahinta.Intensiivinen ja armoton terä katseessa lepattaa ja häilyy pois.Liikautan kättäni joka tuntuu olevan turta rasituksesta.Maailma tuntuu olevan täynnä asioita.Hajuja,ääntä,tuntemuksia...Luoja,miten hyvältä se tuntuukaan...Olla niin vitaali...Olla...Elossa.Luojalle kiitos,olen yksin salilla. :D Hulluna pitäisivät....

Myöhemmin mietin pukukopissa,miksi rääkkään näin,ja vastaus iskee kirkkaammin auringon kiloa.En treenaa siksi niinkään enää,että haluaisin vahvemmaksi,paremmaksi tai että tarvitsisi todistella sitä mitä teen itselleni.Minä olen ruumiista ja ruumiini on osa minua,se puhuu minulle,antaa tarvittavan väliajan todellisuudelle,vapauttaa järkeilystä,loogisuudesta,vapauttaa paljon alkukantaisemmat vietit ja samalla palkitsee testosteronin,adrenaliinin ja muiden euforisoivien hormonien tulvalla.Kipu on osa tätä riittiä,vain sitä tietä voin olla kokonainen niin henkisesti kuin fyysisesti ja se on syy,miksi olen aina yleensä elävässä elämässä suhteellisen tasapainoinen.Lisäksi mietin samalla sitäkin hypoteettista mahdollisuutta,voisiko ruumiillinen työ olla todella tie johonkin suurempaan.Ja nyt ei puhuta harjoittelusta,jossa tulee kevyt hiki vaan todella selkärankaa koukistavasta,keuhkoja raastavasta,sisälmyksiä ratkovasta,nivelsiteitä repivästä ja palleja murskaavasta rääkistä,jolloin voisi kuvitella fuurioiden laskeutuvan taivaista sylit täynnä salamoita,ja ennen kaikkea liikkeistä jotka eivät kuormita aivoja,ainoastaan lihaa ja kun keho elää ja reagoi,mieli on vapaa.Sitä ei tarvita kehon liikuttamiseen ja kivun analysointiin joka tapahtuu selkärangassa ja hermosoluissa.Mieli ei sen viimeisen ja pahimman toiston aikana ole pelkästään vapaa vaeltamaan kuvitteellisempaan ilman-alaan,mutta jos asetelmat ovat kohdallaan ja päivä on oikea,se pakenee korkeammalle tasolle.

En voi tuomita ihmisten riippuvuutta huumeisiin,viinaan,syömiseen,kahviin tai millekään muulle "paheelle" niin kauan kuin haen omat kiksini tästä mielettömyydestä,jolle ei ole loogista selitystä.

Euforia:
Laskeudun aluksi askel kerrallaan.Jalka koskettaa alinta puolaa,ja viesti kylmyydestä tulee viiveellä tuntoaistin jälkeen sykäyksellä aivolohkoihin.Tiedän,että tämä on pahin kohta aina.Aikaileminen vaikeuttaa tilannetta ainoastaan,vaan täytyy toimia nopeasti.Hengitän syvään ja tunnen kuinka pulssi alkaa kiihtymään.Äkkinäinen liike ja olen hetken tuhansien pienten ja helvetin terävien partaveitsien keskellä.Pistää,viiltää,puristaa.Hengitys ei tahdo kulkea vaan jokainen hengenveto on tietoinen suoritus.Sitten uskomattoman epätodellinen lämmön,riemun,voimaantumisen ja humalluttavan vahva kaikkivoipaisuus.....Maailma hidastuuuuuu.....En tahdo pois....
"Nouse helvetissä!!!!" järjen rippeet kiljuvat täyttä kurkkua ja revin itseni ylös kylmä-altaasta.Matka takaisin saunalle uimalan ulkoalkaalta on loputtoman pitkä ja kivinen.Odotan innolla ihan oikeita talvipakkasia ja avanto-uintia uudestaan.Keho tuottaa aina kylmässä vedessä hormoneja ja kiksit ovat jotain mikä ei ole tästä maailmasta lähtöisin.

Tyyneys:
Painottomuus vedestä,lämpö ympärillä,antaudun täysin avuttomuuteen ja poreammeen veden liike pommittaa jokaista kohtaa kropassa.Silmät kiinni käyn läpi useimmat asiat tällä hetkellä,ja noustuani tuntuu että askel on kevyt,maailma kaunis,ihmiset hyviä ja on vain tämä hetki,huominen on toissijainen todellisuus,joten miksi surra.Elä tänään,huomenna voi olla jo myöhäistä.

P.S. Varoituksen sana:
1.Tähän JÄÄ koukkuun
2.Voi aiheuttaa suuruudenhulluja tuntemuksia
3.Vasta-alkajat ei koskaan avantoon niin ettei kaveri oo repimässä ylös jos taju alkaa heittämään.

Peace out

;)

T:Mr X