IRC-Galleria

Miksi saatanisti laittaa kahviin sinappia? Koska se on pahaa!

Pahaa on. On pahaa. Mutta kuinka pahaa? Ei tästä selviä ku kokeilemalla. Kahvi porisemaan ja sinappi oottamaan pöydälle. Viimein alkoholiton irish coffeemme ilman kermaa oli valmis ja lisäsimme drinksuun teelusikan verran, sitä niin ihanan kellertävää Jumalain tahnaa, sinappia. Sekoittaminen osoittautui vaikeaksi tehtäväksi, koska sinappi ei tahtonut liueta kahviin vaan jäi killumaan pienen pieninä klöntteinä.

Kupin työntäminen nokan alle tuntui hirveältä sinapin tuoksun kutkuttaessa hajuelimiä. Ja se maistui pahemmalla kuin gluteeniton voileipäkakku kamelin paska täytteenä. Pahinta oli huomata loppuyllätys. En ollut tajunnut sekoittaa juomaa välissä, joten pohjalle oli kerinnyt kertyä mukava määrä karvasta sinappia. Viimeinen hörpsy sai ällökuvitukset päässä niin voimakkaiksi, että juoma tunki takaisin suuhun. Yllätyksekseni huomasin, että se ei maistunut millekkään, joten sen uudelleen nieleminen ei tuntunut pahalta. Homman mennessä osaltani ohi en voinut muuta kuin huokaista helpotuksesta.

Kokkikoulun paikalla olleet jäsenet selvisivät koettelemuksesta hyvin arvosanoin, mutta ai niitä raukkoja, jotka saavat kokea sen tuskan tulevissa kokkikouluissa. Tulen nauttimaan siitä näystä miltei yhtä paljon kuin Veeran hölmistyneestä ilmeestä, kun hän huomaa oman nimensä tästä tekstistä.


Paikattu on. Vaikka tuskin kukaan edes kerkesi lukea paikkaamatonta versiota...

Oli aika kokkikoulun, vaan eipä porukkaa tullut kuin kolme. Suunnitelmatkin suuret ja peräti tempaus. Mutta eihä kokkikoulu semmosta välitä vaa painaa vaa täysillä! Vaikka olihan siinä hommaa tehdä kolmistaan monen ihmisen työ.

Banaanimuffinsit tuntu jo ajatuksena sen verran oudohkona, että se piti toteuttaa. Ohje piti puolittain keksiä muffinsiohjeen päälle. Oikiastaan vaan lisättiin siihen banaania.

Työt sujui niin kauan hyvin, kunnes aloitettiin töihin. Aluksi hästättiin kananmunien kans. Joutuipa muuan kuoriki ilostuttamaan taikinaa. Jotenkin siitä sitten selvittiin ja hetken päästä huomattiin, että aineita puuttuu pahan kerran. Sokeria riitti justiisa ja leivinjauhoa piti hakea naapurista. Kaikki kokit jossakin vaiheessa tarvitsevat naapurin auttavaa kättä. Aineet saatiin jotenkin kummassa sekoitettua. Banaaneista tehtiin sohjoa ennen niitten lisäystä ja taikina olikin jo valmis.

Seurasi rasittavin vaihe koko työssä: taikinan laittaminen paperi juiskiin. Siinä me raavaat sankarit leikittiin lusikoilla. Pöytäki oli mukavan näköinen työskentelyn jälkeen. Uuni auki ja pullat sisään.

Banaanimuffinsit olivat erittäin onnistuneita, kuten kaikki muutkin kokkikoulun ruoat.



Teksti paikkailtu, mutta kusee vieläki...

Tänä perjantaina kokkikoulun rohkeimmat veljet kokoontuivat yhteen tempauksen viettämiseen. Idea lähti muutama viikko takaperin pirtelöä syödessä. Mitä jos syötäisiin pirtelöä niin paljon, että pahhaa tekis ja lähettäis lenkille? Idea jäi hautumaan kokkikoulun jäsenien mieleen putkahtaakseen kokkikoulun iloksi sairaista aivonystyröistä jälleen ulos.

Idea kantautui muotoon: Pirtelöä. Lenkille. Oksennus.

Toteutus tökki pahasti, koska kokkikoulu vaikutti hieman säästävän jäätelön ostossa, joka johti toiseen kauppareissuun, jonka yksin selvitti Ville, muiden kokkien ryystäessä pirtelöä. Villelle kunnia. (Paljon taputuksia ja hurraa -huutoja) Pirtelöt juotuamme oli lenkin aika. Kokit asettuivat lähtöasentoon yleisön hurratessa ankarasti. Lähtöpistoolin ääni kajahtaa puiden yli säikäyttäen linnut ja naapurin mummon. Kipu vihloo ankarasti juoksijoiden mahassa, mutta yksikään ei jostaki perkeleen syystä oksenna. On se kumma. Koko tempauksen hohto valuu hukkaan. Oli pidettävä pikapalaveri ajan loppuessa. Oli pakko keksiä jotakin mikä saisi pirtelön nousemaan. Epätoivon iskiessä oli pakko turvautua runsaaseen lämpimän veden juontiin. Ei kulunut aikaakaan, kun katu oli päällystetty pirtelöllä. Kokkikoulun ikäväksi kameran paristo loppuivat kesken, eikä koko komeutta saatu vangittua kuvaksi. Kokkikoululaiset läksivät kotia kohti voiton hurmiossa. Huhujen mukaan Gyllenhaalin jälkeläiset kävivät nuolemassa kadun puhtaaksi, mutta se ei voisi kokkikoulua kiinnosta sen enempää kuin muutkaan Gyllenhaalin puuhat.

Lopuksi halukkaille pirtelöön ohje

Tarvit jädee, maitoa ja jotaki lisuketta oman maun mukaan.

Anna jäälön sulaa noin 5-10 min. Heitä kulhoon. Maitoa sekkaa ja sekota. Heitä lisukkeet sekkaa ja nautiskele mukavan seuran kanssa. Älä oksenna. Siivoa jäljet, ettei äiti suutu.

Perjantaina, 7.4. Kokkikoulu kokoontui yhteen koulupäivän jälkeen ja suuntasivat kohti valintataloa. Sieltä mukaan tarttui tomaattimurskaa, kinkkua, jauhelihaa, oreganoa ja ananasta, jonka jälkeen Kokkikerho jakaantui 3 ryhmään harhauttaakseen kokkaustaitoa havittelevat pahat joukot, jotka tunnetaan yleisesti nimellä Gyllenhaalin jälkeläiset.

Kokoonnuimme salaiseen piilopaikkaamme valmiina kokkaamaan. Tässä vaiheessa on hyvä ilmoittaa, että Kokkikerhon jäsenet ovat erittäin edistyneitä ruoan laittajia ja näin ollen eivät tarvitse kokkaamisessa äidin apua, eikä varsinkaan siinä, että miten pizzapohja valmistetaan. Hyvä, että tuli tämäkin selväksi.

Pizzapohjiin käytimme 4 dl vettä (huom, 2 pizzaa!) kädenlämpöistä vettä, johon sekoitimme hiivan. Jatkoimme taikinaa jauhoilla, kunnes se oli sopivaa. Ai mistäkö tiedät, että taikinasi on sopivaa? No varmista taikinan valmius äidiltäsi, ja tätähän Kokkikerho ei tunnetusti tee. Anna taikinan nousta (Kokkikerho jätti tämän tekemättä, koska aikaa oli rajatusti). Levitä taikina pellille, jonka päälle levittelet tomaattimurskan. Jälleen kerran Kokkikerhon neropatit alkoivat viisastella olemattomista asioista. Heidän mukaansa pyöreä pizza on neliskanttista parempaa. (idiootit.) Levitä muut täytteet tasaisesti pizzan päälle, juusto viimeisenä. Huhujen mukaan voit tehdä pizzasi niin, että levität juustoa aina kun olet lisännyt jotakin täytettä, niin pizzasi täytteet eivät lähde luistelemaan pizzasi päältä.

Aika laittaa pizza 250 asteiseen uuniin. Muistithan laittaa uunin lämpenemään? Kokkikerho ei unohda tämänlaisia pikkuasioita, eivätkä polta sormiaan kuumiin pelteihin. Hyvä, että tuli tämäkin selväksi. Anna pizzan olla uunissa niin kauan, että se saa kauniin ruskean värin. Ota pizza uunista ja nauti!



Muuta ilmoitusluontoista asiaa (ihan niinku jotaki oikiasti kiinnostais):

-Aateloin itseni puheenjohtajaksi, josta kukaan tuskin jaksaa valittaa
-Kuvia tulee, kunhan joku meistä saa siirrettyä kuvat käynnyistä koneelle
-Kokkikerho ei todennäköisesti tapaa ensiviikolla

Kokkikerhon ensitapaaminen. Urheat kokit tempaantuivat leipomaan ryhmässä kääretorttua ja idea paisui todella suuriin mittasuhteisiin. Kokkikerhosta sovittiin pysyvä kerho, joka kokoontuu noin kerran viikossa ja leipoo mitä milloin haluaakin. Joku neropatti keksi myös, että kokkikerhon saavutukset laitetaan IRC-galleriaan näytille muille kunnianhimoisille kokeille.

Tiistaina 4.4 urhean kokkikerhon kieroutuneet jäsenet yhdessä tekivät 2 kääretorttua, joiden salat kokkikerho haluaa jakaa myös Sinun kanssasi. Leipomiseen tarvitset 3 kananmunaa, jauhoja, sokeria, suklaalevyn ja kermaa.

Raasta suklaalevy juustoraastimella.

Ota 2 tai 3 lasia (tästä riideltiin kokkikerhossa, koska joidenkin mielestä sokerin ja jauhojen sekoittuminen on pahasta... idiootit.) ja riko kananmunat lasiin. Laita samanverran sokeria toiseen lasiin ja kumoa lasien sisältö ämpäriin. Vatkaa vimmatusti ja lisää jauhot, jota laitat siihen lasiin, jossa ne sokerit oli ja samanverran. Muistat kyllä varmasti kuinka paljon sokeria siinä oli. Sekoita. Lisää suklaa. Sekoita.

Levitä pellille semmonen leivontapapru ja siihe päälle sokeria. Kumoa taikina päällä ja heitä 250 asteiseen uuniin. Uuni on hyvä muistaa laittaa ajoissa lämpenemään, mutta kokkikerhohan ei semmoisia pikkuvirheitä tee, eihän? Laita toinen leivontapapru pöydälle ja siihen myös sokeria. Kun torttu on ollut uunissa 10-15 min, ota se pois ja kumoa paprun päälle. Ota toinen papru päältä pois, laita välimänkit. Kokkikerho kokeili mansikkahillolla ja punaherukoilla ja suosittelee punaherukoita. Kääri ja nauti!

Kuvat kääretortuista lisätään myöhemmin.