---
Luin feng-shui -artikkelista että on pöhköä ja epäsuotuisaa kaivata muualle, kuin missä on. Nostalgiassa eläminen kuulemma tukkii superegon. Kuitenkin minussa on tämä ossinostalgia.
Haluaisin ajaa nukkumatin kanssa, futuristisella mobiililla satuhiekan maahan. Siellä olisi kaikki niin kuin Neuvostoliitossa. Miehet olisivat uutistenlukijan näköisiä, ja naisilla svetlanatyyliin tupeeratut hiukset. Kaikille on valtion puolesta järjestetty työ ja asunto, ja rikollisuutta ei esiinny.
Television kun avaisi, sieltä tulisi Mosfilmin tunnari, jossa mies ja nainen kantavat sirppiä ja vasaraa kohti ylevää tulevaisuutta.
Miesten ja naisten roolit olisi turvallisesti eriytetty. Matematiikasta ja fysiikasta viehättyneet miehet harrastelisivat vapaa-aikoinaan shakkia, filateliaa, esperantoa, astronomiaa. Naiset keittelisivät höyryisissä keittiöissä tshaita, zhiitä, pelmenejä, ja lukisivat Pushkinia. lapset katselisivat mustavalkoisesta televisiosta opettavaisia palikka-animaatioita (multipulteja) ja lukisivat senjälkeen kiltisti ranskan- ja trigonometrian läksynsä.
Venäjä olisi maailmankieli, ja Moskova maailman keskus, jossa sijaitsisi maailmanhallitus. Järki olisi voittanut, ja kansat veljet keskenään. Kirkot olisi muutettu ateistisiksi, ja avioliitot solmittaisiin avioliittopalatseissa. Ei olisi liike-elämää, eikä kilpailua, vaan vallitsisi byrokratia.
Yhteiskunta olisi kansalaisilleen kuin huolehtiva isä; joka vakaalla ja lujalla kädellä kaitsisi laumaa, tarvittaessa kovallakin kädellä asettaisi rajat. Kesäisin nuoriso vaeltaisi pioneerileireille Mustan meren rantaan, festivaaleille Moskovaan tai rauhanleirille Tatra-vuoristoon. Alkoholia ja huumeita ei olisi, sillä yhteiskunta olisi holhoavassa kaukonäköisyydessään huolehtinut että tavallisilla kansalaisilla ei olisi mahdollisuutta saada käsiinsä vaarallisia aineita.
Olen saanut viime aikoina aika paljon inspiraation väreitä Neuvostoliiton ajan julkisista monumenteista, ja arkkitehtuurista. Oikeastaan on naurettavaa miten ihmiset vieroksuvat esim. neuvostoliittolaista arkkitehtuuria: soviet-blocs, joista ensimmäisenä pitää tulla mieleen epäinhimillinen mittakaava, ja muuta negatiivista.
En tiedä onko tämä kapitalistinen systeemi, jossa piperretään asuntoja pienessä mittakaavassa, ja sitten kärsitään asuntopulasta, ja asuntojen suhteettoman korkeasta hinnasta, sitten niin parempi?
En ymmärrä sitä, miksi Neuvostoliitto romahti. Miten asiat saattoivat mennä niin paljon vikaan? Miksei virheistä opittu, ja kehitetty systeemiä? Miksi hurahdettiin länsimaisuuteen?
Länsimaisissa ihmisissä on kummallisinta se, että he näennäisesti puolustavat Sosiaalisuutta, he jumaloivat Sosiaalisuutta, ja eivät epäröi tehdä mitä tahansa henkistä väkivaltaa Sosiaalisuutensa nimissä.. mutta pohjimmiltaan länsimainen ihminen ei ole sosiaalinen, vaan pitää etäisyyttä, liukenee kaikesta yhteisyydestä, käpertyy individualismiinsa ja porvarilliseen pesäänsä.
Näin he kuvittelevat olevansa jumalansa kanssa sujut, kun ovat epäsosiaalisia Sosiaalisuuden nimissä.