IRC-Galleria

Tällaisessa arvomaailmassa syntyy ihmisiä, joilla ei ole lepoa. Levoton ihminen on sellainen ihminen, joka ei sijaitse itseään.

Oikeastaan hän on ihminen, joka ei ole sisäistänyt rakkauden asennetta itseään kohtaan. Niinpä hän ei kykene olemaan.

Olemisen kyky on syvää vakuuttuneisuutta siitä, että on rakastettu. Kun on rakastettu, saa olla ilman omia ponnistuksiaan.

Ihminen, joka ei tiedä olevansa rakastettu, joutuu ponnistelemaan saadakseen oikeuden olla ja elää. Syntyy ihminen, joka elää muutaman sentin yläpuolella.

Hänen sisällään on jatkua jännitys, jatkua ponnistus. Hän pyrkii suorituksillaan lunastamaan paikkaansa maailmassa eikä tiedä, että hänellä se on jo.

Hänestä tulee "human doing" sen sijaan että hän olisi "human being". vanhassa testammentissa jumala ilmoittaa nimekseen "minä olen" tai "se joka on". Jumalan syvin olemus on siis oleminen.

Jos ihminen on jumalan kuva , silloin hänenkin olemuksensa on syvimmillään oleminen.

Oleminen on ponnistelemattomuutta, rauhallista tietoisuutta siitä, että elämässä on paikka minulle sellaaisena kuin olen.

Saan olla sovussa ja levossa oman olemukseni kanssa, sillä minua kannetaan. Olemisen kyky minussa nousee rakkaudellisessa asenteessa itsseäni kohtaan.

Se on vakuuttuneisuuttan rakastettavuudesta. Siihen perustuu lepo. Kiire syntyy, kun tekeminen ja suorittaminen kadottavat yhteyden ihmisen olemiseen, siihen missä on ihmisen syvyys.

Kun yhteys syvyyteen kadotetaan, arvot käyvät pinnallisiksi. Tavoitellaan nopeita vaikutuksia ja välittömiä mielihyvän kokemuksia.

Ei enään osata valita, mikä on hyvän elämän kehkeytymisen kannalta olennaista pitkällä tähtäimellä. kadotetaan siis viisaus.

Koska tällä tiellä ei saavuteta todellista tyydytystä ja rauhaa, on valittava varmuuden vuoksi mahdollisimman paljon sen sijaan että valittaisiin vähemmän mutta oikein.