IRC-Galleria

Sitten seuraa historia Bileamin täydellisistä somnabulisista ilmestyksistä. Hän kun oli näkijä, oli hän kuitenkin itsestään jaettu kahtia, sillä koetti palvella Jumalaa ja mammonaa. Hänen omatuntonsa teki hänessä omituisia muutoksia. "Ja Jumalan viha nousi häntä vastaan kun hän matkalle lähti ja Herran enkeli asettui hänen eteensä". Nyt muutti hän sisällisen huomionsa aasiin, joka myöskin näki enkelin seisovan tiellä, ja niin tavoin alkoi omituinen keskustelu. Aasi, joka muutenkin on jäykkä, itsepäinen ja taipumaton eläin, pyrki mieluummin pehmeille nurmikentille, kuin että kävellä kivikkoista, epätasaista tietä, ja kun voimaa ja kuria käytettiin, asettui aasi seinää vasten, että Bileamin jalka rutistui. Siitä kiivastui Bileam ja löi aasia sauvallaan, ja koska siinä ei ollut sijaa kääntyä oikeaan eikä vasempaan, lyykistyi aasi maahan Bileamin alla, ja hän löi sitä taaskin. Vihdoin aasi puhui Bileamille ja näytti hänelle hänen raakantaista menettelyään, ja kun Bileam siitä ikäänkuin heräsi, näki hän taas enkelin seisovan tiellä ja hänen huomionsa kääntyi pois aasista. Mutta silloin hänen omatuntonsa murti hänet ja hän tunnusti syntinsä ja aikoi palata takaisin. Herran enkeli lupasi hänen kuitenkin jatkaa matkaansa sillä ehdolla, että hän puhuu ainoastaan Jumalasta ja tekee hänen ohjauksensa jälkeen, jonka Bileam tekikin, huolimatta siitä, kuinka paljon Balak häntä vietteli, ja hän ei enää mennyt etsimään noitatemppuja, vaan käänsi kasvonsa ja meni pois. Sen sijaan, että hän olisi kironnut israelilaisia, siunasi hän heitä ja ennusti myös myöskin Kristuksen tulemisesta. (Moos. 4-24.)

Tällä pakanallisella profeetalla ei ollut todellista pyhää henkeä, mutta hän ennusti niinkuin ennustavat meidän aikamme kläärvojantit, s.o. horrosennustajat. Hänkin, kuten nykyisetkin, eroitti itsensä kaikesta joksikin aikaa ennenkuin rupesi ennustamaan, että hän olisi kaikista ulkonaisista vaikuttimista vapaa. Sitä eivät todelliset profeetat tee. Hän sai sisälliset tuntemisensa avatuksi sulkemalla ulkonaiset aistit. "Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen joka lankee, ja hänen silmänsä avataan." On aivan varma, että enkeli miekkansa kanssa oli näky, joka ilmestyi ainoastaan Bileamille, ja koska aasin puhe ei hänessä mitään ihmettelyä herättänyt, todistaa varmasti, että hän ei ollut hereillä. Arabialaisten kirjoitusten mukaan kutsuttiin Bileamia "mieheksi, jolla on suletut silmät", ja siitä johtuu Tholuckin mielipide hänestä, kun sanoo hänen tilaansa magneetilliseksi horrokseksi. Bileami käytti myös ulkonaisia keinoja horrostilaan päästäkseen, jota oikeat profeetat-eivät koskaan tee. Häntä kuletettiin paikasta paikkaan, niin että hän voi nähdä näkyjä, jotka miellyttivät Balakia. Hän käytti myöskin luonnollista noitavoimaa, sillä kirjoitettu on: "Ja koska Bileam näki kelpaavan Herralle, että hän siunasi Israelia, ei mennyt hän pois, niinkuin ennen, etsimään ilmoitusta, vaan käänsi kasvonsa korpeen päin." Usein myöskin olivat Bileamin horrokset, näyt ja ennustukset epävarmoja, ja hänen lauseensa omituisia, joista ei voitu tarkoituksen perille päästä, niinkuin esim.: "Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura." Tämä väärä profeetta palasi sitten majalleen, mutta ilmestyy taas jälempää Midianilaisten leirillä, jossa hän vihdoin tuli miekalla lävistetyksi niiltä, jotka Mooses lähetti sotimaan heitä vastaan.

Kuningasten ja tuomarien aikakautena tarkoittivat näyt ja ilmestykset samaa. Samuelin 1-28, 7, me luemme: "Silloin sanoi Saul palvelijoillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on." Heidän aikanaan kutsuttiin noidaksi niitä, joita nyt kutsutaan profeetoiksi.

Moos. 4-27: 18-22, kun Mooses pyytää Herran antamaan hänelle uskollisen palvelijan, on kirjoitettu: "Ota Josua Nunin poika sinun tykös, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun kätes hänen päällensä, ja pane sinun kunniastas hänen päällensä j.n.e. Ja hänen pitää papin Eleatsarin eteen astuman, hänen pitää kysymän neuvoa hänen edestänsä valkeuden säädyllä Herran edessä", j.n.e. Olen edellä jo tuonut todistuksia raamatusta ja näyttänyt, että unennäkyjä ja profeetallisia ilmestyksiä pidettiin samassa arvossa, ja että unennäkijä ja profeetta olivat samasta arvosta. "Ja koska Saul näki Filistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä oli suuresti hämmästynyt. Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mitään hänelle vastannut, ei unen, ei valkeuden, eikä profeettain kautta" (1 Sam 28-6). Me luemme Moos. 5-13: 1-4: "Jos profeetta eli unennäkijä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen, ja se merkki eli ihme tapahtuu, niin josta hän puhui sinulle, sanoen: käykäämme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sinä tunne ja palvelkaamme heitä: niin ei sinun pidä kuuleman sen profeetan eli unennäkijän sanoja, sillä Herra teidän Jumalanne koettelee teitä, tietääksensä, jos te rakastatte Herra teidän Jumalaanne kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän mielestänne." Tästä me opimme, että ne, jotka eivät olleet profeettoja, ja jotka eivät olleet puhtaat sydämestä, olivat kumminkin näkijöitä ja ennustajia. ja voivat tehdä ihmeitä.