IRC-Galleria

Samallaisesta magneettisesta vaikutusvoimasta, mutta vielä ihmeellisempi, on kertomus Sunemin vaimon pojasta, jonka Elisa herätti henkiin ja josta tapauksesta kerrotaan 2 Kuning. 4-18 37: "Ja koska lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ylös isänsä ja elonleikkaajitten tykö. Ja hän sanoi isällensä: kanna hänet äitinsä tykö! Ja hän otti hänet ja vei äitinsä tykö! Ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti ja kuoli. Ja hän nousi ja laski hänet Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven ja kutsui miehen ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioistas ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palvelijallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Koska Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palvelijallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes on sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa. Mutta koska hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä! Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees, ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinua kohtaa, niin älä tervehdä häntä, ja jos joku sinua tervehtää, niin älä vastaa hänelle; ja laske minun sauvani pojan kasvoille. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt. Ja kuin Elisa tuli huoneeseen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja rukoili Herraa, nousi ja laski itsensä lapsen päälle ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmänsä päälle, ja kätensä hänen kätensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpymäksi. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne siinä huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja koska hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: "ota sinun poikas".

Mitä opimme me tästä? Ensiksi, että ihmisen tulee olla Jumalan miehen niinkuin Elisakin oli. Toiseksi oli Elisalla taito magneetisen voiman siirtämisestä toiseen, eli muutoin ei hän olisi lähettänyt palvelijaansa edellä sauvan kanssa, jonka sauvan hän käski laskea kuolleen kasvoille siten. hänet virvoittaakseen henkiin jälleen. Kolmanneksi, määräys, jonka hän antoi palvelijalle, että ei saa ketään puhutella tiellä, eikä kenellekään mitään vastata, on myöskin syvästä merkityksestä. Hänen siten tuli antautua ehdottomasti ajatukseen, että hän kuolleen henkiin herättää, eikä mitkään syrjävaikuttimet saaneet siihen sekaantua. Siinä on todistus, että magneetillinen parantaja täytyy olla vapaa kaikista syrjävaikuttimista voidakseen aikeessaan onnistua. Neljänneksi on edellä kerrotun tapauksen johto sellainen, että sille ei ole vertaa. Viidenneksi on siinä todistus, että luottamusta itseensä ja kestävyyttä täytyy olla, ja että niistä riippuu magneetillisten kokeiden onnistuminen: puuta ei voi kaataa yhdellä iskulla, ja niin Elisakin, ensimäisen yrityksen jälkeen, nousi ja käveli edestakaisin, ja vasta toisen yrityksen jälkeen sai hän kuolleen herätetyksi. Elisan käytöksen ja myöskin Saulin käytöksen kautta, tulemme tietämään, että sisälliset aistit voidaan myöskin saada hereille soiton kautta, esimerkiksi, kun Elisaa pyydettiin profeteeraamaan Israelin ja Judean kuninkaille moabilaisia vastaan, sanoi hän: "Mutta tuokaa minulle ensin soittaja." Ja kun soittaja soitti hänelle, tuli häneen Herran henki ja hän ennusti: (2 Kuning. 3: 15.) Että he taisivat parantaa kätten päälle laskemisella, ja että he sitä harjoittivat, todistetaan (2:sen Kuning. 5: 11.) Naeman, syyrialainen, toivoi, että Elisa voi hänessä parantaa spitalin, laskemalla kätensä kipeitten paikkain päälle.

Monissa paikoin luemme kuinka pyhäin ruumiit tekivät ihmeitä ja parantivat sairaita kauvan jälkeen kuin he olivat haudoissaan maanneet. Sellainen seikka kerrotaan Elisankin ruumiista, josta tapauksesta luemme Kuningasten 2:sen 13; 20: "Koska Elisa oli kuollut, ja he olivat hänet haudanneet, tuli moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinä vuonna. Ja se tapahtui, että he hautasivat yhtä miestä, ja koska he saivat nähdä sotajoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan; ja koska hän sinne tuli ja sattui Elisen luihin, tuli hän eläväksi ja nousi jaloillensa." Van.liasta ajasta ilmenee, että miehet antautuivat ennustustoimiin ja heillä oli ne lahjat, mutta meidän päivinämme ovat naiset enimmäkseen varustettu ennustuslahjoilla; mutta oli niitä kumminkin entiseenkin aikaan naisia, joilla sellaisia lahjoja oli, ja joista raamatussa puhutaan, esimerkiksi Endorin noitavaimo, joka voi ennustaa ja kuolleita kutsua esiin, ja jota Samuel puhutteli. Profetissa Hulda, josta mainitaan (Kuning. 2-22; 14), ja profetissa Deborah, Labidothin vaimo j.n.e.

Tarkastelkaamme vielä Israelin kansaa heidän historiansa mukaan vanhassa testamentissa, ja lainatkaamme myöskin vielä huomiota itäisten kansain entisyydelle, ja verratkaamme sen ajan taikatemppuja nykyisiin, niin me huomaamme paljon erilaisuutta. Alussa jo mainitsin, että Israelin kansa seisoi yksinään valosoihtuna pakanakansain seassa, ja kuinka heidän ihmetyöt, noitumiset ja taikatemput olivat erilaisempia kuin muilla kansoilla. Vaikka juutalaiset olivat kauvan Egyptissä, niin kovin vähän egyptiläistä noitahenkeä tarttui heihin, tarkoitamme sellaista noitahenkeä, missä käytettiin luonnollisia voimia ja ihmisten keksintöjä. Israelilaisten ihmetyöt olivat enimmäkseen pyhän riemun aikaansaamia, ja he pitivät ala-arvoisena muukalaista taikomista ja rankaisivat noitia, jotka tempuillan esiin toivat jotakin yliluonnollista. Pakanuudessa oli sen sijaan täysi luottamus noitatemppujen tekijöihin, ja kun olivat pimeydessä, eivätkä käsittäneet mitään pyhempää, se oli heiltä peitossa entisyytensä mystillisyydeltä. Esimerkiksi Egyptin Athorissa, Hesiochin Theogonian mukaan, yötä jumaloitiin ja pyhitettiin pyhällä hiljaisuudella; mutta israelilaiset pyhittivät päivää ja valkeutta ja lauloivat kiitosvirsiä Jumalalleen. Vanhan ajan pakanamaailma käsitti näkyväisen luonnon kaikkihallitsevaksi ja katselivat he kaikkea maalliselta kannalta. Todellisempi ja pyhempi yliluonnollisuus (magiia) oli salattu tuolta, erehtyväiseltä kansalta, peitetty ikäänkuin harsolla, jonka Iäpi vaan moniaita valon säkeitä pääsi. Valoa näytettiin pimeydelle, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Hamberger sanoo: "Pakanuus voi ottaa kiinni ainoastaan harvoista valonsäkeistä, eli toisin sanoen valon heijastuksista, sillä heille ei valo suoranaisena säkeenä tullutkaan; mutta Jumalan valitut, Semin lapset, joka on ihmiskunnassa valittu kansa, ja joiden vuoksi muutkin kansakunnat ovat armon saaneet, he saivat iloita Herran suoranaisesta valkeudesta ja heissä Herra vaikutti. "Sillä sinä olet pyhä kansa Herralle sinun Jumalalles; sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, kuin asuvat maan päällä."