IRC-Galleria

Jerusalemiin ja sieltä tulivat tarkistamaan tilannetta apostoli Pietari ja Johannes, jotta asia olisi kahden luotettavan todistajan nojalla oikeaksi todistettu. Heidän nähdessään tilanteen aitouden, he siunasivat uudet uskovat panemalla kätensä heidän päällensä hyväksymisen merkiksi, ja Jumala vastasi tulella nähtävällä tavalla. Näin kaikki vakuuttuivat, että samarialaiset uskovat kuuluvat seurakuntaan täysvaltaisina jäseninä. Tämä oli todellakin jotain uutta ja mullistavaa. Tässä tapahtumassa ei mainita kielillä puhumista, vaan kerrotaan noita Simonin nähneen Hengen tulevan uskovien ylle, kun apostolit panivat hyväksymisen merkiksi kätensä samarialaisten uskovien päälle. Mahdollisesti näkyivät tuliset kielet, kuten helluntaina, sillä noita Simon oli ihmeissään ja halusi rahalla ostaa tämän 'kyvyn'. Noita Simonin käsitys Hengestä muistutti enemmän lampunhenkeä kuin Herran Henkeä. Tällainen käsitys näyttää olevan myös monilla uskovilla. Huomaa, että evankelista Filippuksella, vaikka hän teki paljon tunnustekoja Samariassa, ei ollut tätä 'kykyä'. Oli kysymys uudesta ihmisryhmästä, joka oli hyväksytty seurakunnan yhteyteen, ja siksi apostolien täytyi olla läsnä hyväksymässä asiaa. Ei kätten päällepaneminen Raamatussa ole mikään 'voimansiirto'-metodi, vaan se on jonkun henkilön hyväksymistä määrättyyn tehtävään. Se on sitoutumista ja osallisuutta häneen. Se oli Vanhan Liiton aikana myös syyllisyyden siirtämistä viattoman eläinuhrin päälle joka sitten teurastettiin syntien sovittamiseksi Jumalan edessä. Tämä kaikki oli esikuva Jeesuksen uhrista jonka päälle saimme panna syntimme uskoen ne täydellisesti sovitetuiksi Jumalan edessä. Paavali varoitti Timoteusta panemasta kätensä kenenkään päälle liian kevein perustein, sillä hän olisi silloin osallinen hänen teoistaan (1Tim.5:22). Voimansiirto kätten päällepanemisen kautta ei ole kristinuskosta lähtöisin, vaan se on magian ja okkultismin yhteydessä käytetty tekniikka. Siksi Simon olisi niin halunnut saada tuon 'kyvyn' entisten kykyjensä lisäksi. Magia on yliluonnollisten voimien pakottamista omaan tarkoitukseen, joko hyvään tai pahaan, tietyillä tekniikoilla. Monet nykyiset 'parantaja-evankelistat' muistuttavat enemmän noitia kuin kristittyjä, käskien 'pyhää henkeä' tekemään ihmeitä. Siksi Jeesus on sanova viimeisellä tuomiolla monille, ettei Hän tunne heitä (Matt.7:15-23). Nykyään on paljon liikkeellä Simonin kaltaisia julistajia, jotka tekevät bisnestä 'ihmeillä ja merkeillä'. Hekin 'uskovat' kuten Simon, mutta eivät ole oikeilla motiiveilla liikkeellä. He ovat lähinnä taikureita, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä ja siirtelevät 'voiteluja' toisiin ihmisiin. Näitä vääriä profeettoja ja kristuksia eli 'voideltuja' tulee ilmaantumaan koko ajan lisää näinä viimeisinä päivinä, kun ihmisten henkinen nälkä kasvaa. On tärkeää muistaa, että nämä valheprofeetat, jotka ovat joko tietoisesti eksytyksessä tai vilpittömästi petettyjä, tunnustavat Jeesuksen jumaluutta kutsuen Häntä 'Herra, Herraksi'. He eivät kuitenkaan ole Hänelle kuuliaisia, sillä he ovat laittomuuden tekijöitä ja Hän ei ole heidän elämänsä herra (Matt.7:15-23). Todennäköisesti he ovat ahneita eli mammonan palvojia ja omaa etua ajavia julistajia. Tulee olemaan, ja on jo nyt, sielullinen herätys, jossa tapahtuu ihmeitä valhejulistuksen ohessa ja joka päättyy Jumalan lähettämään väkevään eksytykseen. New Age -opit ovat jo leviämässä kristikunnan keskuuteenvalhekarismaattisuuden kautta. Ihmeet kiinnostavat ihmisiä. Viimeisten päivien ihmiset omaavat jumalisuuden ulkokuoren kieltäen kuitenkin sen voiman, joka on ristin sanoma, evankeliumi, jossa mekin olemme ristinnaulitut tälle maailmalle (2.Tim.3:1-5, Gal.6:14). Voima kiinnostaa monia, mutta risti ei. Haluamme oikotien onneen ja menestykseen, ja tätä tarjotaankin runsaasti, korvasyyhyn opetuksen kautta, jossa ihminen, eikä Jumala, on kaiken keskus. Tarvitaan vain vilkaisu sanomalehti-ilmoituksiin ja hengellisten kokousten tarjontaan, jotta voi huomata, mikä kiinnostaa ihmisiä ja meitä uskovia erityisesti. Ilmoitukset lupaavat seuraavia asioita: 'karismaattinen ilta', 'karismaattinen puhuja', 'tule kokemaan ihme', 'Jumala parantaa', 'Pyhä Hengen ilta', 'armolahja-seminaari', muutamia esimerkkejä käyttääkseni. Kun otsikkona on tämän kaltaisia ilmoituksia, rukoushuoneet täyttyvät ihmisistä. Mutta kun opetetaan Sanaa, Kristusta, ristiä ja kuuliaisuutta, niin se ei saa monia liikkeelle. Tällä en tarkoita, että kaikki 'karismaattiseen leiriin' kuuluvat julistajat ovat näitä vääriä profeettoja. Suurin osa heistä on vain lapsia ymmärrykseltään ja he ovat omaksuneet 'suurten miesten' tapoja, luullen sen olevan hengellistä. Heidän olisi kuitenkin parempi vetäytyä tutkimaan Sanaa ja oppia Jeesuksesta, millainen Hän oli

Hänen Sanansa riittävät meille kaikkeen. Ei tarvitse lähteä etsimään 'henkeä' tai 'syvyyksiä'. Gnostilaiset opettajat väittivät muinoin tuntevansa Jumalan syvyyksiä, uusien ilmestysten ja tiedon kautta (Kol.2:1-12, 1.Joh.2:18-29). Jeesus kutsuu sitä saatanan syvyydeksi, koska silloin liikutaan valheen ja eksytyksen isän alueilla (Joh.ilm.2:24-25). Kun nämä kolme tuhatta juutalaista tuli uskoon, ei mainita mitään kielillä puhumisesta, mutta keskinäinen yhteys, huolenpito ja Sanan opetuksessa pysyminen kylläkin (Apt.2:38-47). Ei myöskään silloin, kun luku lisääntyi viiteen tuhanteen, mainita kielistä tai muista näkyvistä merkeistä (Apt.4:1-4). Paavalin uskoontulon yhteydessä ei mainita, että hän olisi puhunut kielillä sillä hetkellä, vaikka hänet täytettiin Pyhällä Hengellä sinä hetkenä, kun Ananias siunasi hänet, jolloin myös hänen näkönsä palautui (Apt.9:17-18). Paavali kyllä sanoi Korinttilaisille puhuvansa kielillä enemmän kun yksikään heistä, kehoittaen kuitenkin olemaan vaiti seurakunnankokouksessa ellei ole selitystä. Lahja on tarkoitettu kammiorukoukseen. (1.Kor.14:18-20). Tapaus #2: Samaria "Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'." Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen." Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet." Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä." (Apt.8:5-25) Samarialaiset olivat juutalaisten halveksima ihmisryhmä ja tunne oli molemminpuolista. Siksi nainen, jonka Jeesus tapasi Syykarin kaivolla ihmetteli, miten Jeesus, joka on juutalainen, keskustelee hänen kanssaan (Joh.4:9). Filippus oli kreikkaa puhuva juutalainen, joka valittiin diakoniksi yhdessä Stefanuksen ja viiden muun miehen kanssa pitämään huolta kreikan juutalaistaustaisista leskistä. Kun vaino kohtasi seurakuntaa Jerusalemissa, Saul Tarsolaisen johdolla, josta tuli myöhemmin apostoli Paavali, uskovat hajaantuivat ympäri Israelin maata, muun muassa Samariaan, johon myös Filippus meni saarnaamaan evankeliumia. Jumala joutui potkimaan uskovat liikkeelle, jottaSana leviäisi kaikkialle. Jeesus oli käynyt aiemmin Samariassa ja ihmisiä oli tullut uskoon. Kuitenkin juutalaisuskovat eivät olisi millään lähteneet Samariaan. Jaakob ja Johannes olisivat mielellään tuhonneet aiemmin koko kaupungin tulella taivaasta, koska he eivät ottaneet heitä vastaan, kun Jeesus olimenossa kohti Jerusalemia. Evankeliumin sanoma menestyi Filippuksen kautta ja monet tulivat uskoon ja parantuivat ja vapautuivat riivaajista. Hän ei julistanut siis 'parantumisia' tai 'ihmeitä ja merkkejä', vaan sanaa rististä, joka on Jumalan voima ja jota todelliset ihmeet seurasivat. Nykyään 'erikoismiehet' julistavat ihmeitä, kertovat taruja ja tarvitsevat tehokeinoja ja 'tietynlaista ilmapiiriä' onnistuakseen saamaan joitakin psykosomaattisia oireita ja kipuja poistumaan, mutta ennen kaikkea saadakseen hyväuskoisia lahjoittamaan 'Herran työhön' rahojaan. Huhut herätyksestä levisivät

kirkon kanssa. Vastuunkantajamme kyllä rauhoittelevat niitä, jotka ovat tästä levottomia ja sanovat, ettei tässä ole mitään pelättävää. Onko näin? Eikö signaali ole selvä, jos pidetään yhteisiä jumalanpalveluksia epäjumalanpalvelijoiden kanssa? Onko meillä sama Jumala? Toivottavasti ei, sillä katoliset ja ortodoksit palvovat eri Kristusta, uhraavat hänet uudelleen messussa, joka on heidän oppinsa mukaan korkein sovitusuhri. He rukoilevat Mariaa ja pyhimyksiä, kumartavat kuvia, opettavat että pelastus on sakramenteissa jne. Yhteys ja rauha ovat 'IN' tänä päivänä, ja kaikki suuri ja näyttävä on tavoittelemisen arvoista. Tämä on totta sekä maailman politiikassa että uskonnollisissa piireissä. Nyt kun Paavi Johannes Paavali II on kuollut, monet evankeeliset keulahahmot ylistävät häntä suureksi evankelistaksi ja sanovat hänen olevan Taivaassa Jumalan tykönä. Näin puhuvat jopa sellaiset jotka vastustivat selvästi Rooman kirkon oppeja aiemmin. Näin annetaan ymmärtää että roomalaiskatolisuus on kristillinen uskonto. Eräs suomalainen helluntailainen teologian tohtori sanoo Paavilla olleen syvä kristillinen vakaumus. Kuitenkin Paavin viimeiset sanat olivat joidenkin mukaan olleet Marian käsiin jättäytyminen ja rukoukset osoitetut Marialle, Joosefille ja Jeesukselle. Näin tekisi jokainen kunnon roomalaiskatolinen. Raamatun valossa tämä on kuitenkin epäjumalanpalvelusta, yhteyttä vainajahenkiin ja toisen käskyn rikkomista.Taivaaseen ei pääsee mitään epäpyhää eikä sinne pääse epäjumalanpalvelijoita, vaikka kuinka hartaasti ovat jumaliansa palvelleet, elleivät tee parannusta kuolleista teoistaan. Mies joka antaa kutsua itseään Pyhäksi Isäksi (Isä Jumalan nimi) ja Kristuksen sijaiseksi (Kreikaksi: Anti-khristos, eli antikristus), johtaen yli miljardi ihmistä helvettiin, ei ole Raamatun Jumalan luona Sanan valossa. 5) Ovatko kielet aina merkkinä Hengen kasteesta ja täyteydestä? Useimmat karismaatikot ja helluntailaiset vastaavat tähän myöntävästi, johtuen omaksutusta opetuksesta. Kun Raamattua luetaan ikään kuin tiettyjen 'silmälasien' läpi, niin kyllähän kaikki siltä näyttää. Löytyyhän apostolien tekojen kirjasta tähän käsitykseen todisteita. Apostolien tekojen kirjasta löytyy todellakin kolme tapahtumaa, jossa Hengen vuodatuksen yhteydessä uskovat täyttyivät Hengellä puhuen sen seurauksena kielillä, julistaen Jumalan tekoja läsnäolijoille ymmärrettävillä kielillä. Nämä tapaukset ovat: Helluntaipäivän tapahtumat, Korneliuksen perhekunnan pelastuminen ja Johanneksen opetuslapset Efesossa. Lisäksi on Samarian herätys, jossa Henki näkyvästi vuodatettiin uskoontulleiden ylle, mutta siinä ei mainita kieliä, vaikka on todennäköistä, että juuri näin tapahtui. Tapaus #1: Jerusalem helluntaipäivänä vuonna 30 j.Kr.: Palatkaamme kuitenkin helluntaipäivän tapahtumiin, Jerusalemiin. Vaikka opetuslapset olivat jo uskossa, eivät he vielä olleet saaneet Hengen lahjaa ennen helluntaipäivää. Se usko jossa uudestisynnytään Hengestä tulee perustua ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Messiaaseen (Joh.3). Jeesus oli muutama päivä aiemmin puhaltanut heidän yllensä kehottaen heitä ottamaan vastaan Pyhä Henki, mutta se oli lähinnä symbolinen ele tulevasta tapahtumasta. Opetuslasten esimerkki ei siis riitä todisteeksi siitä että heissä jo olisi ollut Pyhä Henki ennen kuin he täyttyivät Hengellä helluntaina. Tätä yritetään väittää opetettaessa, että tarvitaan toinen siunaus ja kokemus, viitaten Hengen kasteeseen. Kun Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle, niin Pietari, joka oli vasta kieltänyt Herran, oli nyt täynnä voimaa ja rohkeutta ja julisti henkensä uhalla parannussaarnaa niille, jotka olivat huutaneet hieman aiemmin Jeesusta ristiinnaulittavaksi. Kuulijat tulivat synnin tuntoon ja ottivat Pietarin sanoman vastaan uskossa. Pietarin sanoma ei ollut 'ihmeet ja merkit', vaan ristiinnaulittu ja ylösnoussut Messias. Uskovina, meidän tulee muistaa uskomme alku ja loppu, joka on Kristus ristiinnaulittuna. Joskus luulemme, että risti on vain alku, ja meidän täytyy mennä eteenpäin, mutta asia ei ole niin. Jos erkanemme rististä, eksymme. Totta on, että meidän tulee kasvaa täysikäisiksi uskossa, mutta siihen ei ole oikoteitä, vaan meidän tulee pysyä Kristuksessa ja siinä evankeliumissa, jossa pelastuimme, ja jossa myös hylkäsimme syntielämän. Ainoastaan armo on todellinen ravintomme ja uskovina tarvitsemme jatkuvasti Hänen anteeksiantamustaan, vaikkemme julkisynnissä eläisimmekään. Olemme vajavaisia ja synti asuu meissä. Kun pysymme totuudessa, pyrkien olemaan kuuliaisia sen ymmärryksen mukaan kuin sillä hetkellä on, voimme säilyttää hyvän omantunnon, jonka saimme uskoontulossa Jumalan edessä. Pysykäämme tässä asemassa. Kristus ja

lihan mukaan. Samassa paikassa hän opettaa, että emme saa olla tyhmiä, vaan meidän tulee tutkia, mikä on Herran tahto. Emme saa myöskään juopua viinistä tai mistään muusta päihdyttävästä aineesta tai hengestä. Hengellä täyttyminen on päihtymisen vastakohta eikä vastaava kokemus, kuten joissakin karismaattisissa piireissä julistetaan. Pyhä Henki on raittiuden Henki, jolta saamme tervettä harkintakykyä kaikissa asioissa. Valitettavasti monessa paikassa on terve arvostelukyky täysin poissa, kun ihmiset makaavat lattialla 'hengen lyöminä' ja 'hengestä juopuneina', mikä saa maailman ihmiset pilkkaamaan uskon asioita (Efes.5:15-20). Hengellä täytetty uskova on elämän kaikilla alueilla Herralle pyhitetty ja sen näkevät muutkin. Esimerkkinä tästä on se, kun apostolien aikana valittiin seitsemän seurakuntapalvelijaa, joiden tuli olla täynnä Henkeä ja viisautta ja joista oli hyvä todistus, eli heitä ei voitu moittia mistään. Mm. Stefanus ja Filippus valittiin tähän diakonin virkaan (Apt.6:1-7). Oliko Hengen täyteyden merkkinä 'kielet' tai muuta senkaltaista? Ei, vaan Hengen hedelmät, Kristuksen elämä heissä, mikä on hengellisen uskovan tuntomerkki. Sanoohan Raamattu, että joka sanoo Kristuksessa pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, kuten Hän vaelsi (1.Joh.2:6). Kuten Herransa, myös Stefanus koki ilon hetkiä palvelutehtävässään, mutta myös vainoa ja lopulta marttyyrikuoleman, joka oli itse asiassa hänen palvelutehtävänsä kohokohta, jossa hän sai ilmaista Kristuksen mieltä, rukoilla vainoojiensa puolesta ja olla vaikuttamassa omalta osaltaan Paavalin kääntymykseen. Stefanus kulki 'nisunjyväntietä', joka tuottaa kuollessaan elämää. Tämä on itse asiassa jokaisen tosikristityn elämän tarkoitus. Kun Pyhä Henki tulee uskovaan, Hän tekee hänestä Jeesuksen veri-todistajan. Tämä on ristintie, jossa 'minä-elämä' on ristiinnaulittuna. Tämä alkaa olla harvinaista kristikunnan keskuudessa ja sitä julistetaan harvoin, koska se loukkaa meidän itsekeskeistä omistusoikeutta itseemme, jota suuresti korostetaan viimeisinä päivinä. Siksi meidän keskuudessamme on niin vähän todellista voimaa hallita himojamme, sillä emme tahdo antaa itseämme eläväksi uhriksi Jumalalle. Haluamme kyllä pelastua ja saada siunauksia, palvella Herraa omalla tavallamme ja omilla ehdoillamme, olematta kuitenkaan suolana ja valona maailmassa. Rakastamme ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Meille on usein tärkeämpää, mitä ihmiset meistä ajattelevat kuin se, mitä Jumala ajattelee meistä. Näin teemme pelastuksen halvaksi ja maailman mielen mukaiseksi. Älkäämme poistako ristin pahennusta keskeltämme, muuten menetämme Jumalan todellisen voiman ja Herra työntää lampunjalkamme pois paikaltaan eli tulemme käyttökelvottomiksi ja suolattomiksi. Silloin jumalattomat tallaavat meidät ja sanomamme jalkoihinsa ja häpäisevät seurakunnan. Tämä tapahtuu valheyhteyden, myös ekumeenisen liikkeen kautta, jossa uudestisyntyneet liittoutuvat jumalattomien kanssa, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman eli ristin. Heitä tulisi karttaa ja julistaa heille, mitä Sana opettaa. Kristittyjen yhteys on Herran silmissä kallis, kun se tapahtuu Sanan mukaisella tavalla uudestisyntyneiden kesken, jotka huutavat Herran nimeä avukseen puhtaasta sydämestään, eikä saastuneella omallatunnolla (2.Tim2:22, 1.Piet.1:22-23). Muinoin Saatana yritti turmella Jerusalemin temppelin jälleenrakennushanketta soluttamalla siihen jumalattomia, jotka sanoivat palvelevansa samaa Jumalaa kuin juutalaiset. Esra kuitenkin kieltäytyi tästä ekumeenisesta tarjouksesta (Esra 4:1-3). Emme näytä tuntevan Saatanan kavalia juonia. Hän on sekä murhaaja että valehtelija. Ellei vaino onnistu kukistamaan uskovien hankkeita, niin hän käyttää 'rauhaa ja rakkautta'. Samalla tavalla toimivat muslimit yrittäessään tuhota Israelia. Rauha on vain välivaihe ja keino saavuttaa päämäärä. Aina kun uskovat ovat lähteneet kompromissien tielle, vaikkapa Herran asiaa edistääkseen, hankkeet ovat tuhoutuneet. Kuningas Joosafat on hyvä esimerkki Jumalan mielenmukaisesta miehestä, jonka heikkoutena oli 'yhteys', jotta hän saisi menestystä töilleen. Kuitenkin hänen hankkeensa särkyivät (2.Aikak.18, 19:1-3, 20:35-37). Tätä asiaa tulisi käsitellä erikseen, sillä se on hyvin laaja, mutta on syytä mainita, että kaikki Suomen kristilliset kirkkokunnat, vapaat suunnat mukaan luettuina ovat lähestymässä toisiaan ekumeenisen liikkeen lipun alla. Yhteisiä jumalanpalveluksia on pidetty ja pidetään mm. katolisen ja ortodoksisen

tuloa Jeesuksessa. Ensin Sauluksen tuli saada näkönsä takaisin Ananiaksen kätten päällepanemisen kautta. Sen jälkeen Sauluksen tuli tehdä parannuksen uskoen Jeesukseen ja mennessä kasteelle, jonka yhteydessä Pyhä Henki täyttäisi hänet. Seuraus Hengen täyteydestä ei mainita muuta ihmettä kun se että Saulus oli yhdessä Jeesuksen omien kanssa ja kohta julisti synagogissa Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika, samaistuen niihin joita hän vainosi. "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni; ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.' Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon. Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen.' Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'" (Apt.22:3-16) Saulus sai ensin näkönsä, sai tietää tulevasta tehtävästään ja vasta sitten sai kehotuksen tehdä parannus, eli huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, menemällä samalla kasteelle, ja antaen näin pestä pois syntinsä. Synnit saadaan anteeksi vasta uudestisyntymisessä kun tullaan uskoon. Silloin Paavali sai vasta Pyhän Hengen, eli Hengen täyteyden. Hän ei siis ollut vielä uudestisyntynyt kun kaatui maahan Damaskon tiellä nähdessään Jeesuksen. On hyvä tässä yhteydessä myös mainita että Paavalin kaatumiskokemus tapahtui hänelle kun hän oli murhan hengessä menossa vangitsemaan kristittyjä. Samoin kävi Israelin kuninkaalle, Saulille n. 1000 vuotta aikaisemmin. Kaatuminen ei ollut siis mikään siunaus tai tavoiteltava kokemus, kuten nykyään väitetään karismaattisissa piireissä. Kaatuminen taaksepäin viittaa enemmänkin tuomioon kuin siunaukseen. Hebrean kielellä sana 'kaatua' on Kashal ja 'noita' tai 'noituuden harjoittaminen' on Kashaf. Nämä sanat ovat siis lähellä toisiaan. Tämä kaatumistouhu onkin enemmän noituutta kuin Raamatulista uskoa. Apostolien teoista käy ilmi, että opetuslapset täytettiin uudelleen Hengellä vainojen kynnyksellä ja he saivat siitä rohkeutta julistaa edelleen evankeliumia. Kun he täyttyivät Pyhällä Hengellä, heidän rukouspaikkansa vapisi. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä oppia, että kun rukoillaan tai täytytään Hengellä, maa vapisee. Tai että täytyy tulla maanjäristys, niin kuin tapahtui, kun Paavali ja Siilas ylistivät Herraa vankityrmässä. Opetuslapset eivät myöskään missään kohdassa rukoilleet Hengellä täyttymistä tai Henkikastetta, se vain tapahtui sponttaanisti heidän rukoillessaan Herralta apua. Paavali opettaa, että meidän tulee täyttyä Hengellä jatkuvasti. Parempi käännös sanoo näin: "olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä". [Vanha Biblia] Englanniksi se on: "be filled with the Spirit".[King James Version]. Tämä viittaa jatkuvaan tilaan ja aseman säilytämiseen minkä saimme uskoontulon yhteydessä, eikä mihinkään menetelmään tai tekniikkaan, jolla aikaansaadaan jotain tunnetilaa. Se on yksinkertaisesti sitä, että sallimme Jumalan hallita elämäämme päivittäin, niin että emme vaella

ja usko evankeliumiin oli ainoa edellytys lahjan saamiselle. Jumala joutui vahvistamaan tätä asiaa Jerusalemin uskoville antaen 'pikkuhelluntain' Korneliuksen kotiin. Kielet olivat tässä myös merkkinä niille, jotka eivät uskoneet pakanoiden voivan pelastua, samoin kuin kielet olivat helluntaipäivänä merkkinä uskottomille juutalaisille (1Kor.14:22). 4) Milloin uskova täytetään Hengellä? Uskova täytetään Pyhällä Hengellä uskoontulon yhteydessä, jolloin tapahtuu kertakaikkinen kaste Hengessä. Sen myötä uskova saa Pyhän Hengen lahja, joka on sinettinä lopullisesta lunastuksesta, ja uskovaan vuodatetaan runsaasti Pyhä Henki. Paavalin uskoontulo: Vastaväitteenä siihen että uskova täytetään ensimmäistä kertaa Hengellä uudestisyntymisen yhteydessä, jotkut vetoavat Saulus Tarsolaisen uskoontuloon, josta tuli sittemmin Apostoli Paavali. He väittävät että hän tuli uskoon kun kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä ja täyttyi Hengellä kolme päivää myöhemmin kun Ananias laski kätensä hänen päällensä. Katsokaamme kuitenkin tarkoin mitä ja missä vaiheessa hänen kääntymyksensä tapahtui. Ensin otamme Luukkaan kertomus ja sitten itse Paavalin versio tästä. "Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut. Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra." Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen." Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin, jotka hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki sinun nimeäsi avuksi huutavat." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden." Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut—Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit—että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä." Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika." (Apt.9:1-10) Sauluksella oli siis valtuudet vangita niitä jotka Herran nimeä avuksi huusivat, eli Jeesuksen omia. Kyllähän Sauluskin huusi omalla tavallaan Herran nimeä avuksensa, mutta jolla ei ole Poikaa, sillä ei ole Isääkään, vaan hänessä oli itse asiassa antikristuksen henki, joka kieltää Jumalan Pojan ihmiseksi

Pyhän Hengen lahjan saamisen ainoa edellytys on siis parannuksen tekeminen ja usko Jeesukseen Kristukseen. "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" (Gal.3:1-2) Tekisi mieli sanoa: 'Oi me älyttömät helluntailaiset!', vaikka kyseessä oli eri asiasta. Niin, olemmeko me unohtaneet, että saimme Pyhän Hengen uskossa kuulemisesta? Risti on sanomamme ydin, alku ja loppu. Olemme Hengessä, kun olemme Kristuksessa. Hän on ylkä, jolta saamme öljyä lamppuihimme. Emme saa öljyä rahalla tai menetelmillä, emmekä myöskään pelkällä Jumalan Sanan tiedolla, vaan ainoastaan henkilökohtaisessa kuuliaisuussuhteessa Hänen kanssaan. Tässä onkin ero tyhmillä ja viisailla neitsyillä; kaikilla oli lamput eli kirjoitettu Sanan ilmoitus, mutta vain toiset olivat Kristuksessa, josta elämä virtaa (Matt.25:1-13). Pyhät paikat ja menetelmät kuuluvat lain aikakauteen. Meidän tulee ainoastaan luottaa Kristukseen kaikessa. Pysyä ja rakentua Hänessä ja juurtua Häneen. Ongelmamme ei ole saada lisää Henkeä, vaan suostua Hänen alamaisuuteen, jotta Hän saisi toteuttaa tahtonsa kuolevaisissa ruumiissamme. Lääkkeenä tähän on risti eli kuoleminen 'itselle'. Meidän tulee päivittäin Hengen avulla kuolettaa lihamme, tehdä siis turmeltunutta luontoamme tehottomaksi ja pitää itsemme synnille ja maailmalle ristiinnaulittuina. Silloin himot, jotka asuvat meissä, eivät pääse meistä voitolle. Tämä kaikki tapahtuu uskon eikä tunteiden kautta. Meidän tulee luottaa Jumalan Sanan lupauksiin, että meillä on jo kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme. Tämän avulla voimme varjeltua turmeluksesta, joka vallitsee maailmassa himojen tähden. Meidän tulee ahkeroida tässä suostuen Sanan hallintavaltaan, tunnustaen heikkouttamme ja pyytäen Herralta voimaa päivittäin (2.Piet.1). "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" (Apt.10:44-47) Pyhän Hengen päälle tuleminen, Hengen vuodatus ja Pyhän Hengen lahjan saaminen ovat siis yksi ja sama asia. Tapahtui siis täsmälleen sama asia kuin Jerusalemissa noin 8 vuotta aiemmin. Kornelius ja hänen huoneväkensä, jotka tulivat nyt uskoon, ylistivät Jumalaa Hengen vaikutuksesta kielillä, joita Jerusalemista tulleet Jeesukseen uskovat juutalaiset ymmärsivät. Kasteen edellytys oli siis henkilökohtainen usko Jeesukseen Messiaana. Uskon myötä saadaan myös Pyhä Henki ja se edeltää kastetta, niin kuin varsinkin Etiopian kuningattaren hoviherran uskoontulokertomus valaisee (Apt.8:35-39). "Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.' Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi." (Apt.11:15-18) Pakanat saivat uskoon tultuaan myös Pyhän Hengen, niin kuin juutalaiset helluntaipäivänä noin 8 vuotta aiemmin. Parannus

Moosekseen, meidät kastettiin vedessä ja Hengessä Kristukseen, kun tulimme uskoon. Edessä oli erämaa ja koetukset, joiden keskellä suurin osa israelilaisista ei päässyt perille luvattuun maahan heidän epäuskonsa tähden. Samoin uskoontulleista vain osa kilvoittelee perille taivaaseen saakka. Kylväjä-vertaus puhuu tästä karua kieltä. Vertauksessa käy ilmi, että ¾ evankeliumin kuulevista ottaa Sanan vastaan eli tulee uskoon. Mutta uskoontulleista vain 1/3 kilvoittelee perille asti (Luuk.8:4-18). Samoin Jeesus kertoo lopunajan tapahtumista sanoen, että silloin on oleva neljänlaisia uskovia: niitä, jotka eksyvät väärien profeettojen ja väärien voideltujen (=kristusten) julistuksen toimesta pois Raamatun mukaisesta uskosta; niitä, jotka luopuvat vainojen tähden; niitä, jotka lankeavat takaisin maailmaan ja laittomuuteen, mutta onneksi on myös niitä, jotka pysyvät Herrassa lujina loppuun saakka (Matt.24:3-13). He ovat niitä uskollisia, jotka pitävät kiinni Jumalan Sanasta ja joilla on rakkaus Totuuteen, vaikka he joutuvat sen takia vainotuiksi. He ovat viisaita neitsyitä ja rakentajia (Matt.7:24-27, 25:1-13). "Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi." (Apt.2:1-4) Tämä on siis se tapahtuma, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, nimittäin Pyhän Hengen vuodatus ja Hengen kaste, jota kutsutaan tässä jakeessa Hengen täyteydeksi. Tästä pääsivät kaikki opetuslapset yhtä aikaa osallisiksi. Opetuslapset eivät voineet vaikuttaa tähän millään tekniikoilla ja menetelmillään, joita nykyään näkee, kuten jotakin sanaa hokemalla tms. Opetuslapset puhuivat tunnetuilla kielillä, joita kuulijat ymmärsivät, ja he julistivat Jumalan suuria tekoja. Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi nämä kielet, eivätkä he itse hokeneet jotain 'kälä-kälä-mölö-mölö-tiki-tiki-taka-takaa', niin kuin nykyisin kuulee kokouksissa. Ei tarvitse olla kielitieteiden tohtori huomatakseen, etteivät monet 'kielet', joita kokouksissa kuulee, ole todellisia kieliä. Varsinkin, kun 'tulkkaus' ja selitys, joka annetaan sen jälkeen, saattaa olla moniselitteinen, vaikka kielillä tullut 'sanoma' olisi sisältänyt vain yhden jatkuvasti hoetun sanan. Kokouksissa on siis paljon sielullisuutta ja mielikuvituksen tuotetta. Sitä paitsi meitä kehotetaan pyrkimään osallisiksi ennen kaikkea profetoimisen armolahjasta, koska se rakentaa seurakuntaa. Harvoin näin kuulee kuitenkaan opetettavan, sillä kielillä puhuminen on saanut ykkössijan uskovien piirissä, vastoin Sanan selkeää opetusta. Käyttäydymme kuin pikkulapset tai korinttilaiset, vaikka meillä on asiasta kirjoitettu ilmoitus Raamatussa, jotta voisimme toimia raamatullisesti myös armolahjojen alueella (1.Kor.12-14). Valitettavasti emme kuitenkaan näytä ymmärtävän edes selvää suomen kieltä näissä asioissa. Hälytyskellojen tulisi soida, kun helluntailaiset puhuvat innoissaan kielillä yhdessä karismaattisten katolilaisten kanssa kielillä ja luulevat olevansa samassa hengessä. Kuitenkin, kun katolilaiset ovat saaneet hengen kasteen, heistä on tullut katolilaisempia kuin ennen ja he ylistävät Neitsyt Mariaa kielillä. Tämä Neitsyt Maria on itse asiassa henkiolento ja demoni, jota muinoin palvottiin taivaan kuningattarena, Astartena ja Artemiksena... Muinoin koko silloinen asuttu maanpiiri (kreikaksi: oikomene, josta johdetaan sana 'ekumenia', on juuri tähän johtamassa) palveli tätä jumalatarta (Apt.19:27). Myös Paavi on antanut siunauksensa tälle liikehdinnälle, koska se perustuu yhteiseen kokemukseen, jolla saadaan samaan valtapiiriin eli Rooman kirkon helmaan myös muiden suuntien uskovat. Monet ovat eksyneet tähän valherakkauteen ja yhteyteen, joka ei perustu Sanan mukaiseen terveeseen oppiin ja totuuteen. He luulevat katolilaisia uskonveljiksi, kun heille pitäisi päinvastoin julistaa selvää evankeliumia, jotta he pelastuisivat ja saisivat todellisen Pyhän Hengen. Suomen helluntaikirkko on ekumeenisissa jumalanpalveluksissa ollut mukana ja on vain ajan kysymys sen liittymisestä täysvaltaisena jäsenenä ekumeeniseen neuvostoon muiden kirkkokuntien perässä. Pitkällä ollaan siis ihmiskunnian tavoittelussa, vaikka jotkut voivat olla mukana tietämättömyyttään. Tietämättömät ja vilpittömät ovatkin tehokkaimpia työkaluja eksytyksen kavalissa juonissa, sillä he luulevat liikkuvansa Jumalan asialla suurella innolla. Miltähän tämä mahtaa tuntua entisistä katolilaisista, jotka ovat lähteneet elävään uskoon tultuaan ulos kirkostaan kirkon kirouksen ja vainojen uhalla? Puhumattakaan niistä miljoonista marttyyreista, joiden veri on vuotanut inkvisition toimesta, kun he eivät suostuneet kompromisseihin Rooman kirkon kanssa. Muistutan myös siitä että, muissakin uskonnoissa puhutaan kielillä. Jopa Saatanan palvojat tekevät niin. Tunnen henkilökohtaisesti suomalaisen shamaanin, joka tekee 'taivasmatkoja' joutuen hurmokseen ja puhuen kielillä. Älkäämme siis luulko, että vain kristityt puhuvat kielillä. "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Apt.2:38)

itse on meidän voimamme. Kun tulimme uskoon, puimme yllemme Kristuksen. Jumala antaa voimaa tehdä eri asioita Hänen tahtonsa toteuttamiseksi; ne ovat juuri niitä voimavaikutuksia. Lue artikkelini "Jumalan voimavaikutukset ja kaatuminen Raamatussa". Lisäksi tässä oli käsky saarnata evankeliumia kaikille kansoille. Tämä oli jo kätkettynä profeettojen kirjoituksissa, joissa kerrottiin, että pakanat panevat toivonsa Iisain juurivesaan eli Daavidin Poikaan, Messiaaseen. Tämä tehtävä oli suoritettava Jerusalemista maan ääriin saakka, mutta juutalaiset eivät millään tätä ymmärtäneet. Siksi Herra vaikutti mm. Korneliuksen tapauksessa ja Samariassa niin, että helluntain tapahtumat toistuivat pienemmässä mittakaavassa. Silloin vasta juutalaiskristityt käsittivät, että Jumala todellakin pelastaa myös ei-juutalaisia ja liittää heidät uuden liiton seurakuntaan tasavertaisina jäseninä. "Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Apt.1:4-5) Opetuslasten tuli odottaa Pyhän Hengen tuloa, jonka Jeesus oli luvannut Isän tyköä lähettää. Jakeesta käy myös ilmi, että Jeesus ei sanonut kastavansa omiaan tulella, vaan Pyhällä Hengellä taivaaseen astumisensa jälkeen. "Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." (1.Kor.12:12-13) Olemme siis uskoon tultuamme kastetut Pyhässä Hengessä ja otetut seurakunnan yhteyteen, Jumalan omiksi. Olemme myös kaikki juoneet samaa Henkeä, niin kuin Jeesus sanoi janoaville: 'Tulkaa ja juokaa!' ja 'joka uskoo minuun, niin kuin raamattu sanoo, hänestä on pulppuava elävän veden virrat', tarkoittaen Pyhää Henkeä (Joh.7: 37-39). Pyhän Hengen saamisen edellytys on ainoastaan usko raamatun Jeesukseen omana pelastajana. Silloin meidät on kätketty Jumalaan Kristuksen kanssa ja olemme hänessä myös täytetyt (Kol.2:9-10, 3:3). Meidän on siis upotettu sisältä ja ulkoa Henkeen, samalla tavalla kuin avonainen pullo on sekä sisältä että ulkoapäin vedessä, kun se upotetaan veteen. Pyhä Henki on sekä sisällämme että yllämme. Eri asia on sitten, kun Henki täyttää tiettyä hetkeä ja tehtävää varten, mutta kaikki tapahtuu niin kuin Hän itse tahtoo, myös armolahjoja jaettaessa. Meidän tulee kyllä olla jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä. Se tapahtuu Sanaa tutkimalla, uskovien yhteydessä ja yleensäkin seurustelemalla Herran kanssa. Se on siis arkista uskovan elämää. Se on siis Kristuksessa pysymistä. Tässä voisi vielä muistuttaa Kaanan häistä, joissa Jeesus muutti veden viiniksi; astiat tuli täyttää ensin vedellä ennen kuin Jeesus muutti sen viiniksi (Joh.2). Tämä puhuu meille siitä, että meissä tulee Kristuksen Sanan asua runsaasti, jotta Pyhä Henki voisi ajallaan sitä käyttää, kun Jeesus muuttaa sen viiniksi meissä (Efes.5:15-21, Kol.3:16). Jumalan Sana on Hengen miekka. Ellemme täyty Hänen Sanallaan, ei Pyhä Henki voi myöskään käyttää sitä meissä. Kristuksen tunteminen on Sanan tuntemista. Jeesus on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi. Emme pysty vastustamaan vihollista emmekä erottamaan valhetta totuudesta, ellemme tunne Totuutta muutoin kuin pintapuolisesti. Jos tunnemme Totuuden pintapuolisesti, olemme vielä alaikäisiä uskossa ja siten helposti harhaanjohdettavia. On eri asia olla lapsi tiedossa, kun on vasta tullut uskoon, mutta jos tilanne jatkuu vuosikymmeniä, jopa sananjulistajina, niin tilanne on vakava. "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä." (1Kor.10:1-2) Israelin lähtö Egyptin orjuudesta on annettu meille esikuvaksi. Egyptin orjuus on kuvaus maailmasta. Faarao on tämän maailman ruhtinas, Saatana, joka ei tahdo päästää lähtemään ketään valtapiiristään, ainakaan kovin kauaksi. Israel kuvaa seurakuntaa, Mooses puolestaan Jeesusta, joka on toinen Mooses ja vapahtaa kansansa heidän synneistään (5Moos.18:18). Kaikki israelilaiset söivät karitsan ja olivat veren suojassa Jumalan vihalta. Samoin me, kun tulimme uskoon, tulimme osallisiksi Jumalan Karitsasta, kun söimme Häntä ottamalla Hänen Sanansa vastaan uskossa. Meidän sydämemme vihmottiin Karitsan verellä, joka puhdisti omatuntomme ja poisti meille kuuluvan vihan ja syyllisyyden; meidät vanhurskautettiin Kristuksen veressä. Israelilaiset kastettiin meressä ja pilvessä

sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi." (Efes.1:13-14) Usein kuulee opetettavan, että uskovien tulee rukoilla Pyhän Hengen lupausta ja odottaa kokemusta. Kuitenkin Sana selvästi kertoo, että uskoon tultuamme saimme Pyhän Hengen, joka oli luvattu profeettojen kautta Vanhassa testamentissa. Pyhä Henki itse on se täytetty lupaus, eikä näin ollen tarvitse odottaa jotakin lupausta tulevaksi. "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden." (Room.8:9-10) Itse asiassa, ellei meissä ole Pyhää Henkeä, emme edes ole Jumalan omia. Kristus on meissä Henkensä kautta. Kristinuskossa on juuri tästä kyse: Kristus meissä, kirkkauden toivo. Siis Kristus vakuuttaa meille Henkensä ja Sanansa kautta, että kerran saamme ylösnousemusruumiin ja toivomme iankaikkisesta elämästä toteutuu lopullisesti, jos pysymme uskossa (Room.8:28-30, Kol.1:26-27, 1.Joh.3:1-3). "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." (Tiit.3:3-7) Tässä on todellinen pähkinä purtavaksi helluntailaiselle teologialle, pneumatologialle, joka tarkoittaa oppia Pyhästä Hengestä. Tästä käy ilmi mm. se että, uudestisyntymisen vesipesu, Pyhän Hengen uudistus ja vuodattaminen, vanhurskauttaminen, pelastus ja iankaikkinen elämä ovat yksi ja sama tapahtuma, kuin synonyymi. 3) Milloin Pyhän Hengen kaste tapahtuu? "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt.3:11-12) Johannes Kastaja kohdisti saarnansa kasteelle tuleville juutalaisille, joiden joukossa oli myös parannukseen haluttomia fariseuksia, joille uusi siunaus olisi kyllä muuten kelvannut. Monesti kuulee sanottavan, että Jeesus kastaa omiaan tulella.On totta, että joudumme välillä kärsimysten pätsiin eli koetusten helteeseen, mutta asiayhteys kertoo meille, että Jeesus kastaa (=upottaa) osan kuulijoista, siis uskovat, Pyhällä Hengellä (Tai Pyhässä Hengessä) ja toiset, siis uskottomat, sammumattomassa helvetin tulessa. Tuli on siis tässä tuomion tuli, joka kohtaa evankeliumille tottelemattomat ihmiset (2Tess.1:7-8). On totta, että Jumala vastasi tulella Jeesuksen rukoukseen Pyhän Hengen vuodattamisesta uskovien ylle. Merkkinä näkyivät ikään kuin tulen liekit opetuslasten yllä. Se oli merkki siitä, että Jumala hyväksyi uuden liiton seurakunnan kirkkautensa asumukseksi. Tämä tapahtui VT:ssa esikuvallisesti, kun Salomo, Daavidin poika, joka oli esikuva Kristuksesta, rukoili, että Herra hyväksyisi Jerusalemin temppelin nimensä asuinsijaksi. Silloin myös tuli lankesi taivaasta ja kulutti polttouhrin.Tämä oli hyväksynnän merkki ja vastaus Salomon rukoukseen koko kansan nähden (2.Aikak.7:1-3). "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk.24:46-49) Sanoma, jota meidän on julistettava, on parannusta ja uskoa Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Voima korkeudesta on persoona, Pyhä Henki, eikä mikään aine tai sähkövirta. Kyse ei ole siis voimasta, kuten elokuvassa "Tähtien sota", joka on jokin avaruuden energia ja itse asiassa vihollisen vaikutus ja tämän maailman alkeisvoima ja jumala. Jeesuksen sanotaan istuvan Voiman oikealla puolella (Mark.14:62). Jumala