IRC-Galleria

Kurt Cobain. Janis Joplin. Jimi Hendrix. Ja aika moni muu.

Viimeinen vuorokausi meneillään... :)

Lupasin joskus bändikavereilleni, että jos en kuole 27-vuotiaana (kuten suurin idolini), niin elän yli 100-vuotiaaksi (kuten isoisänisäni).

Huomennahan se selviää! :D

-Kride

Moro!

Kaikki eivät sitä tiedäkään, mutta Abby sairastaa perinnöllistä silmäsairautta - joka valitettavasti on osoittautunut aika hankalaksi hoidettavaksi. Abbyn äiti on täysin sokeutunut, mutta elää ja voi hyvin. Abbyllä on luvassa useampi hankala leikkaus - ainakin näillä näkymin. Seuraava käynti silmäspesialistilla kertoo jo enemmän kuinka vakavasta tilasta on kyse.

Tämä ei ole mikään äärimmäisen harvinainen vika Heelereissä, mutta Abbyllä nyt on vain sattunut maksimaalisen huono tuuri. Hänen äidillään oli tämä geeni resessivisenä (=ei aktiivisena), mutta sairastui silti. Pentujahan ei olisi teetetty, jos tämä olisi tiedetty - toisaalta silloin Abbya ei olisi...

Nyt elämme jännittävää aikaa, kun vasta ajan myötä selviää mitä on tehtävissä ja mikä on tulevaisuuden ennuste. Pahimmassa tapauksessa - jonka todennäköisyydestä emme vielä tiedä - Abbykin sokeutuu. Tämähän ei käytännössä tarkoita muuta kuin, että huonekalujen paikkoja ei parane usein muuttaa ja muutenkin täytyy pitää lattiapinnat vapaina. Tämä teettänee päänvaivaa myös bändin jätkille, koska keikkabussin käytävien ja Abbyn ja mun sängyn pitää olla aina tavaroista vapaana... :D

Onneksi tämä ongelma on havaittu aikaisessa vaiheessa ja mitä todennäköisimmin Abbyn näkö voidaan pelastaa osittain tai ehkä jopa kokonaan leikkauksilla. Kerron lisää kun olen saanut konitohtorin diagnoosin.

Nyt pidetään vain tassuja rakkaalleni ja toivotaan parasta!

-Kride

P.S. Muistattehan synttärikeikkani Gloriassa 6.11.? Lisätietoja: www.meurman.com

Tere!

Olen antanut kertoa itselleni, että tänään on hyvä ohjelma luvassa. Katsokee ihmeessä. :)

-Kride

Synttärit lähestyy...

Pitäisi opetella läjä uusia biisejä, mutta silti eniten päässä pyörii ajatukset rakkaasta elämänkumppanistani - Abbystä.

Tänään saan hänet kotiin, aion käyttää kaiken olemassa olevan aikani hänen hellimiseen. Lupaan kuitenkin, että vaikka huoli hänestä on suuri, tulee ensi tiistain keikka olemaan JOTAIN MAHTAWAA!! :D

Abbylla on onneksi maamme parhaat erikoiskonitohtorit apunaan ja - tietysti - minun ehdoton rakkauteni auttamassa häntä tämän hankalan vaiheen läpi.

Katsokaa muuten telkkaria lauantaina, lisäinfoa tulee kyseisenä päivänä!

Puss & kram,

-Kride

On se viikko lyhyt aika ihmisen elämässä, tuntuu että vastahan tässä oltiin valmistautumassa lomaan ja huomenna arki onkin jo taas kerran edessä...

Kaikesta huolimatta breikki tuli oikein hyvään saumaan. Ensimmäiset päivät sää oli verrattain ailahtelevalla päällä, mikä toisaalta ei haitannut kauheasti. Hammassärkykin kaikkosi trooppisten sateiden myötä ja kokonaisuutena loma oli mitä rentouttavin. Snorklausta tuli harjoiteltua ja kerkesinhän käymään myös pintaa syvemmällä parin sukelluksen myötä. Harmi vain, että Koh Phi Phi-saarella viettämä aika oli sen verran kortilla, ettei OWD-sukelluskurssin suorittaminen ollut mahdollista. No, jäipähän jotain seuraavaakin kertaa varten.

Elukoita tuli sekä nähtyä että syötyä enemmän kuin normaalisti. Joskin, tasapainon vuoksi, paikalliset hyttyset käyttivät allekirjoittanutta enemmän kuin surutta ruoka-automaattina. Toivottavasti lähiviikkoina/-kuukausina ei nouse kuume. On nimittäin pahimmassa tapauksessa joko malaria (erittäin epätodennäköistä) tai dengue (varsin mahdollista).

Lensin siis suoralla lennolla Bangkokiin, josta 3 h:n hengailun jälkeen oli jatkolento Phuketiin. Ekat päivät palloilin Phuketin saarella, pääosin Karon Beachilla. Paikka osoittautui juuri minulle sopivaksi paikaksi. Aika vähän turisteja, ei näitä "perinteisiä" Thaimaan vitsauksia (ylihintaisia ravintoloita, prostituutiota jne.) ja hotelli ympäristöineen oikein viihtyisiä. Tuli toki käytyä pikaveneellä puolen päivän snorklausreissulla, mutta muuten keskityin laatuaikaan yhdessä ystäväni George Simenonin kanssa (luin parikin Maigret-dekkaria).

Kolme päivää vierähti Koh Phi Phi Donin lähiympäristössä, jossa siis tuota laitesukellustakin tulin harjoittaneeksi. Saldo tuolta saarialueelta ei ole todellakaan mikään huono! Myrkkykäärmeiden ja -tuhatjalkaisten lisäksi tapasin läjän Barracudoja, yhden merikilpikonnan sekä kaiken kaikkiaan 9 (!) Black tip-haita (näistä isoin oli parin metrin päässä minusta uiskennellut yli 150 cm pitkä)!

Sukellus- ja viidakkoseikkailujeni päätteeksi vietin vielä yhden illan Karonilla ja viimeinen yö meni Patongin villissä sykkeessä. Tulipahan käytyä jopa Seppo "Sedu" Koskisen omistamassa Seduction yökerhossa (joka mielestäni oli yhtä merkityksellinen paikka kuin mikä tahansa "Sedula" täällä Suomesssa).

Kaiken kaikkiaan oli antoisa loma, joskin ensi vuonna viikko ei missään nimessä riitä. Haluan vähintään 2 viikkoa. Ehkä 3. Ehkä kuukauden... :)

Huomenna taas tien päälle - nähdään Savonlinnassa ja Pieksämäellä seuraavaksi!

-Kride

P.S. Täytynee nostaa palkkaansa, muistin reissun aikana taas kerran, että hummeri on SAIRAAN hyvän makuista... :D

On se viikko lyhyt aika ihmisen elämässä, tuntuu että vastahan tässä oltiin valmistautumassa lomaan ja huomenna arki onkin jo taas kerran edessä...

Kaikesta huolimatta breikki tuli oikein hyvään saumaan. Ensimmäiset päivät sää oli verrattain ailahtelevalla päällä, mikä toisaalta ei haitannut kauheasti. Hammassärkykin kaikkosi trooppisten sateiden myötä ja kokonaisuutena loma oli mitä rentouttavin. Snorklausta tuli harjoiteltua ja kerkesinhän käymään myös pintaa syvemmällä parin sukelluksen myötä. Harmi vain, että Koh Phi Phi-saarella viettämä aika oli sen verran kortilla, ettei OWD-sukelluskurssin suorittaminen ollut mahdollista. No, jäipähän jotain seuraavaakin kertaa varten.

Elukoita tuli sekä nähtyä että syötyä enemmän kuin normaalisti. Joskin, tasapainon vuoksi, paikalliset hyttyset käyttivät allekirjoittanutta enemmän kuin surutta ruoka-automaattina. Toivottavasti lähiviikkoina/-kuukausina ei nouse kuume. On nimittäin pahimmassa tapauksessa joko malaria (erittäin epätodennäköistä) tai dengue (varsin mahdollista).

Lensin siis suoralla lennolla Bangkokiin, josta 3 h:n hengailun jälkeen oli jatkolento Phuketiin. Ekat päivät palloilin Phuketin saarella, pääosin Karon Beachilla. Paikka osoittautui juuri minulle sopivaksi paikaksi. Aika vähän turisteja, ei näitä "perinteisiä" Thaimaan vitsauksia (ylihintaisia ravintoloita, prostituutiota jne.) ja hotelli ympäristöineen oikein viihtyisiä. Tuli toki käytyä pikaveneellä puolen päivän snorklausreissulla, mutta muuten keskityin laatuaikaan yhdessä ystäväni George Simenonin kanssa (luin parikin Maigret-dekkaria).

Kolme päivää vierähti Koh Phi Phi Donin lähiympäristössä, jossa siis tuota laitesukellustakin tulin harjoittaneeksi. Saldo tuolta saarialueelta ei ole todellakaan mikään huono! Myrkkykäärmeiden ja -tuhatjalkaisten lisäksi tapasin läjän Barracudoja, yhden merikilpikonnan sekä kaiken kaikkiaan 9 (!) Black tip-haita (näistä isoin oli parin metrin päässä minusta uiskennellut yli 150 cm pitkä)!

Sukellus- ja viidakkoseikkailujeni päätteeksi vietin vielä yhden illan Karonilla ja viimeinen yö meni Patongin villissä sykkeessä. Tulipahan käytyä jopa Seppo "Sedu" Koskisen omistamassa Seduction yökerhossa (joka mielestäni oli yhtä merkityksellinen paikka kuin mikä tahansa "Sedula" täällä Suomesssa).

Kaiken kaikkiaan oli antoisa loma, joskin ensi vuonna viikko ei missään nimessä riitä. Haluan vähintään 2 viikkoa. Ehkä 3. Ehkä kuukauden... :)

Huomenna taas tien päälle - nähdään Savonlinnassa ja Pieksämäellä seuraavaksi!

-Kride

P.S. Täytynee nostaa palkkaansa, muistin reissun aikana taas kerran, että hummeri on SAIRAAN hyvän makuista... :D

Hetki hetkeltä alan muistuttamaan sitä itseäni, jona olen itseni oppinut tuntemaan. Sunnuntain sessiot Taunon luona (näin muuten Hullujussin alkuperäiset kulta- ja platinalevyt!) olivat mitä maininompia. Tehtiin raakademoina 8 biisiä, jonka lisäksi turistiin tärkeitä(kin) juttuja tulevaisuutta ajatellen.

Konserttisalikiertueeni alkaa joulukuussa ja seuraavan levyn sinkkuakin ollaan menossa jo pikkuhiljaa tekemään. Harmi, ettei jouluksi ehdi kauppoihin mitään uutta matskua, mutta ennemmin vähemmän ja harvemmin, jos laatukamasta on kerran kyse...

Kun kerran parempaakaan tekemistä juuri nyt ole, lähdenkin tästä Thaimaassa käymään! :)

-Kesälomalainen Kride

Näihän se menee, että jokaisen ihmisen elämässä eteen tulee SE tilanne. Tilanne, jolloin joutuu toteamaan, ettei olekaan kovin fiksu. Tämä surullinen tilanne koitti osaltani torstaina. Pienen suostuttelun jälkeen suukirurgi taipui tahtooni ja poisti kerralla kokonaiset 50% älykkyydestäni kerralla - normaalin 25% sijaan.

Kävin siis rapsuttamassa molemmat alaleuan viisaudenhampaat pois elämääni häiritsemästä. Toimenpide, jota en ihan heti suosittele henkilölle, joka haluaa kokea "jotain erilaista". :)
Leikkaushan sinänsä meni oikein mainiosti ja jälkihoito-ohjeet sekä -lääkitykset olivat parasta A-luokkaa. Toista vuorokautta tuskailtuani kuumeisena ja jotenkin sanoinkuvaamattoman leegoteknisen hellänä, olen saanut huomata että elämä voittaa kaikesta huolimatta!
Vaikka edelleen näytänkin kasvoiltani heliumtäytteiselle rupikonnalle (ja haisenkin samalle, koska kivuista johtuen en ole kyennyt koko suuta harjaamaan hammasharjalla), näyttää tulevaisuus miellyttävämmältä kuin kuvittelin.

Jonkin verran ihmetyttää, miksi juuri huomenna (sunnuntaina) on se päivä, jolloin täytyy uutta materiaalia käsitellä Taunon *) studiolla. No, oli niin tai näin, asiat on tehtävä. Voin toki riemukseni todeta, että reilu 2 vrk. neljän seinän sisällä tekee ihmeitä luovuudelle!

Ehkä loppujen lopuksi käykin niin, että säveltämäni musiikki on ruuti, soittokaverit ovat sytytyslanka ja tämä v-mäinen kokemus osoittautuukin siksi tulitikuksi, joka kaiken sytyttää.

So fire it up! Nyt tehdään taidetta! :D

-Kride

P.S. Kiinteää ruokaa kaipaa vasta kun sitä ei voi syödä. Mutta kyllä sosekeittokin voi olla hyvää, jos ette usko - kutsukaa mut luoksenne kokkaamaan! :)

*) Tauno = Tapio Niemelä, kosketinsoittaja, legenda jo eläessään

Jotkut teistä tietävätkin, että olen tehnyt musiikkia jo ennen Idols-ohjelmaa.

Here's the sad news:

---

Agathon's Legacyn viimeiseksi keikaksi jäi Helsingin Royal Onnelassa soitettu tilauskeikka (Laureamko).

Haluan vielä muistella vanhoja sen verran, että kerrataan ketkä bändissä ovat (vakiojäseninä) soittaneet:

Heather Michaels aka. Hissu Mikkonen - basso, laulu
Freddie Leeves aka. Fredrik Löf - kitara, laulu
Tony "Rabbit" Baker aka. Toni Karttunen - rummut
Arnold Van Zinck aka. Ari Sinkkonen - rummut (vuoteen 2006 asti)
Kristian A. J. Meurman - laulu, kitara, koskettimet, hölmöily

Edellä mainittujen lisäksi, bändissä ovat soitelleet monia muitakin hahmoja. Kaikkien nimiä en edes halua mainita, mutta todettakoon, että hauskaahan meillä oli! :)

Agathon's Legacy vaipuu ikuiseen uneen, jatkakaamme elämää. It was fun while it lasted! :)

-Kride

P.S. Agathon's Legacy:n ainoaksi jäänyttä sinkkua on edelleen olemassa, kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä tuotantoyhtiöön (levyjä on n. 100 kpl enää olemassa, enempää ei paineta):

Sähköposti: info@exp.fi

Sinkun hinta on 5 € + postikulut (postiennakolla kotimaassa)

Ennakkomaistiaisia voi hakea osoitteesta: http://www.myspace.com/agathonslegacy

Heips ihanat ihmiset!

Olen havainnut, että tällä työtahdilla tulee väistämättä eteen tilanteita, jolloin joutuu kysymään joltain bändin jäseneltä: "missä me ollaan?". :D Koska haluan oikeasti ylläpitää rundipäiväkirjaa, käyn ostamassa uuden kannettavan itselleni tällä viikolla (vanhasta on akku ja aika h**vetin moni muu juttu rikki), jolla jatkossa kirjoittelen niitä päiväkirjamerkintöjä tuolta tien päältä.

Voin riemukseni todeta, että en ole millään tavalla syyllinen siihen, ettei mun nettisivuja ole edelleenkään päivitetty. Valitukset voi osoittaa SonyBMG:lle.

Ja sitten arvioita, näin artistin näkökulmasta:

La 8.9. RUSKAROCK, OLOS

Upeat järjestely! Aivan käsittämättömän ystävällinen henkilökunta.
Meille järjestettiin kiertoajelu, kävimme Ruotsin puolella ihmettelemässä ja ruoka oli fantastista. Lisäksi pääsin lämppäriksi mahtavalle Iiris-nimiselle bändille!

Olokselle haluan mennä uudestaankin, jos mua ei sinne oteta esiintymään aion maksaa siitä että pääsen keikalle! Ainakin ehkä! :D

Niin... Mä myös ihastuin tosi paljon yhteen tyyppiin siellä... :)

To 14.9. ROYAL ONNELA, HELSINKI

Ihailen Laureamkon organisaatiokykyä - kaikki, mitä toivottiin toimi niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyyttä! Oli mahtavaa päästä AGATHON'S LEGACY-keikalle. Miinusta annan vain niille, jotka eivät ymmärrä että Agathon's Legacy ei ole sama asia kuin Kristian (A. J.) Meurman. Emme soittaneet Lapin kesää. Se kappale ei liity mitenkään Agathon's Legacyyn. Opiskelijat itse olivat tilanneet Agathon's Legacyn.

Joitakin pieniä ongelmia oli, mutta ne johtuivat harvemmin tilaisuuden järjestäjästä.

Kysymys kuuluu: Oliko tämä Agathon's Legacyn viimeinen keikka?

Pe 14.9. LOHI, LOHJA

Hieno keikka! Porukka oli helkutin hyvin mukana ja lauloivat Knockin' on Heaven's dooria kuin viimeistä päivää. Roudaaminen Loheen oli ihan P:stä, mutta se ei ole kenenkään läsnäolleen vika. Ruoka, perushyvää Rosso-meininkiä pienellä plussalla (koska henkilökunta oli todella ystävällistä!).

Illan SUURI miinus: unohdin soittaa isälleni, joka täytti 60-vuotta. (Asia korjattu sittemmin).

Tässä ensi hätään, puran muistiinpanojani ja palaan asiaan Kaustisen ja Jyväskylän suhteen tuonnempana!

Pitäkää itsenne ROUVINA!

-Kride