IRC-Galleria

Kaikenlaisia sittisontiaisia ja karvaisia kusipäitä ikiajat inhonnut irvokas, mutta kurinalainen trubaduuri aikoi kaivautua maan alle seuraavan täysikuun aikaan. Hän oli hankkinut valmiiksi sukkapuikot, saippuaa, telineitä, kalahaavin, kaikkien rakastaman Alfredin, vanhan Mersun pölykapselit ja ehkä myös lapion, jolla voisi kaivaa maahan kolon. Eräänä iltana täysikuu möllötti taivaalla ja sankarimme tiesi heti mitä tehdä. Hän veti kalossit jalkaansa ja kuola ympäri kerrostalon portaikkoa valuen juoksi ulos. Löydettyään sopivan pehmeän kaistaleen maata hän sanoi "En ole siinä mielessä edes lepakko, että hakisin kirkasta vettä hanasta" ja rupesi kaivamaan lapiolla pientä koloa. Ennenkuin hän oli ehtiny heittää ensimmäistä lapiollistakaan olkansa ylitse, tuli maanomistaja ja maankuulu miekkamestari Reuwl koputtamaan häntä häntään. Tuuli puuskaisi niin kylmästi, että Reuwl lopetti koputtamisen ja jäätyi kalikaksi. Koputuksesta häiriintynyt kaivaja otti sukkapuikot ja teki niillä jäätyneestä Reuwlista leipää.

Sankarimme oli saanut kotikolonsa lähes täysin sisustetuksi. Enää puuttui matot lattialta ja jääkaappi kylpyhuoneesta. Täällä hän vietti kotoisaa elämää ilman ulkomaailman hullutuksia, kuten ruokaa ja happea. KGBltä tilattu hillopurkki kuitenkin arvelutti yksinäistä erakkoa ja hän päätti hieroa sen kanssa kaupat. Hetken hierottuaan hillopurkin kantta, hän avasi sen ja hillopurkista pihisi ulos suuri vaaleanoranssi henkiolento. "Minä olen Zimbajam, mitä sinä haluat?" se sanoi. "En halua mitään, olen täydellinen yksilö. Minulta ei puutu mitään. Mene tiehesi!" ja henki katosi käskystä.

Sotaa oltiin käyty maanpinnalla kohta 1029 vuotta. Vanha ja katkera erakko oli alkanut kaivata vanhaa elämää ja oli tilannut KGBltä itselleen villaa. Hän otti esille hieman villaa, laittoi sen suuhunsa ja puhalsi sen ilmaan, sitten hän tekisi sen uudestaan ja uudestaan. Aina vain hän teki sillä tavalla. Tosi jännä.