IRC-Galleria

Katsaus vuoteen 2005 eli tuskin kovinkaan sisältörikas tarina tämäkään on.

Tammikuuta huanommin vois tuskin vuosi ikinä alkaa. On kylmää, kaikki maholliset juhlat tuli ja meni, joulupukin - oletetaan, että se nyt on taruolento - puuttuessa lahjat ovat vieneet viimeisetkin massit. Eikä sovi tietenkään unohtaa omankin kulutusvietin suurta noususuhdannetta. Mikä voisi ketuttaa enää pahemmin?

No tietenkin se, että suuri velvollisuus alkoi 10.1.2005. Tuona kyseisenä harmaankalskeana päivänä astuin loskalammikoiden yli kasarmimme portista sisään täynnä pelkoa ja lisää pelkoa; pelko tosin osoittautui myöhemmin turhaksi. Mutta ensimmäiset 48 tuntia olivat tuskallisen hitaita. Ihmiset olivat omituisia. Kuri oli pelleilyä. Äitiä oli ikävä.

Lopulta intistä jäi kuitenkin myös kivojakin muistoja, joille naurettiin silloin ja joille nauraa vieläkin. Ihan niinko kummisetäni sen sanoi: armeijassa saa nauraa enemmän kuin missään muussa instituutiossa tai elämäntilanteessa, on se sen verran velmu laitos. Kaikki kaverini, tykkimies nönnönnöötä lukuunottamatta, kotiutuvat viikon päästä, mutta minäpä pääsinkin poies jo kesällä. Kertausharjoituskutsuja odotellessa ja kammoksuessa.

Armeijan jälkeen koitti Ruisrock. Ruisrock oli rock. Valokuvista päätellen minäkin olen ollut paikanpäällä. Tuopeissa oli kahden euron pantti. Siitäkin piti ottaa kuva. Joku bändi soitti lavalla. Heitäkin kuvasimme. Melkeinpä väitän, että kaikki muut keikat vuonna 2005 jättivät suuremman muistijäljen, kuin yksikään Ruisrockin vastaava. Tosin hauskaa siellä oli, sitä ei käy kieltäminen.

Pääsinpäs myös töihin heti kotiuduttuani; samaisessa paikassa olen vieläkin ihmisiä kiusaamassa ja huomenna myymässä oikein raketteja. Toivottavasti olen myös keväällä vielä palkkalistoilla - kaikista möhläyksistäni huolimatta. Pitänee hymyillä seuraava viikko oikein leveästi ja kauniisti ja tehdä lähtemätön vaikutus päättäviin elimiin, joita myös esimiehiksi kutsutaan.

Vuonna 2005 tehtiin myös hyvää musiikkia:

Mezmerize/Hypnotize
Mew and the glass handed kites.
Jotain räppiä
Miss you already
Kroonisesti akuutti
Takk

Eihän sitä ny kaikkea voi edes muistaa.

Toivottavasti huomisesta tulee metka päivä. Ollaan nyt puhuttu suurensuurista kemuista, jotka toteutuessaan ovat kerrassaan mainiot ja mahtavat ja ties mitkä superlatiivit. Itse lähden varmasti suoraan töistä juhlistamaan ja odottamaan Saksan mm-kisoja 2006 - enkä tarkoita, että aion jäädä auton alle ja olla kesään asti koomassa. Vuosi 2005 oli vain niin nopea hujaus, että uskallan odottaa samaa ministi myös kaksnollanollakutoselta. Tosin armeijaa ei onneksi tarvitse käydä uudestaan.

Skumpat jäihin ja poksautellen,
Massi.