IRC-Galleria

Voi vitsi rupesin ihan tosissaan äsken itkemään kun rupesin ajattelemaan kulunutta puoltatoista vuotta. Se on ollu hienointa aikaa mun elämässä!

Kun miettii kaikkea hienoa, missä mä olen saanu olla mukana. Nightwish ja Sonata Hartwallilla, Apocalyptica Sibeliustalolla, Eican, Mikon ja Paavon tapaaminen keikan jälkeen, Nightwishin nimmarikeikat, yhteiskuvat Tuomaksen ja Jukan kanssa, nimmarit moneen otteeseen kaikilta, Ruisrock lauantaina ja perjantaina, Eican tapaaminen ruississa perjantaina, Alexin tapaaminen, Unholy Alliance Tampereella, Alexin näkeminen ennen keikkaa, Jannen ja Henkan tapaaminen keikan jälkeen, yhteiskuvat ja nimmarit. Mä en vaihtais pois ainuttakaan tapahtumaa tästä listasta millään hinnalla! Kaikki on ollu mulle niin kallisarvosta.

Ja sitten kun löysin kopsin ja hurahdin slashin maailmaan, tapasin monta hyvää ystävää (esim Ida) ja sain aiheen toteuttaa omia visioita.

Ne monet ihanaakin ihanammat tepamatkat kaikkien kavereiden kanssa. Mä en ikinä unohda millasta olikaan Ruotsissa istua bussissa pitkän päivän jälkeen ja matkata takasin laivalle kun väki oli niin väsynyttä, että tanssittiin jopa letkajenkkaa bussin käytävällä ja psykoosia laivan baarissa. Ja NN-leirit, niillä on ollu niin ihanaa ja hauskaa, että haluisin vaan palata ajassa taaksepäin! Se oli niin vapauttavaa vihdoinki saada puhuttua kaiken kavereiden kanssa viime kesänä leirillä keskellä yötä teltassa korttia pelaten. Ja kaikki ne taidot, jotka oon oppinu leireillä (esim paineluelvytys, avomurtuman hoito, hätäsuojuksen rakennus, ruuanlaitto luonnon aineksista) on ihan korvaamatonta tietoa.

Ja se kun mä sain tanssia mun parhaimpien kavereiden kanssa yhdessä LänsiAuto Areenalla lokakuussa 4000 katsojan ja kameroiden edessä. Ja molemmat konffat, ne on ollu molemmat aivan ihania tilaisuuksia tutustua moniin uusiin ihmisiin (esim Milla, Aija).

Mä en voi edes kirjottaa tähän kaikkea ihanaa, mitä mulle on tapahtunu, se on ihan liian pitkä lista. Ja osaa en voi edes kertoa, koska ne pitää pitää salassa tai ne on liian henkilökohtasia.

Silti, kiitos kauheesti kaikille ihmisille, jotka on suonu mulle tän ihanan puoltoista vuotta! Mä en ikinä unohda sitä!



Ohho, rupesinpa mä tunteelliseks. No, se tekee kai ihan hyvää.